Miten lapsi saa päiväkodissa erityistä tukea ja kuka tuen tarpeen määrittää?
Jos lapsella ei ole vielä diagnoosia, kuka määrittää erityisen tuen tarpeen? Tarvitaanko erityisen tuen antamiseen vanhempien suostumus? Mitä erityinen tuki on siinä tapauksessa, kun lapsella ei ole diagnoosia - voiko lapsi saada silloin oman avustajan esimerkiksi? Tarvitaanko erityisen tuen tarpeen määrittämiseen muidenkin kuin lto:n arvioima tarve?
Kommentit (3)
Yleensä erityiseen tukeen tarvitaan se diagnoosi - ainakin kun kyse on rahasta, eli avustajasta tai ryhmäkoon pienentämisestä. Eli mars tutkimuksiin ja diagnoosia hakemaan.
Toki ryhmässä voidaan auttaa muutenkin: esim. selkeä struktuuri päivään ja kuvakortit näkyviin missä mennään ja viestiä voi kuvakorteilla, jos on kielellistä ongelmaa jne.
tehostettua tukea ja erityistukea. Tehostettu tuki on "kevyempi" vaihtoehto. Vanhempien kanssa tehdään molemmissa tapauksissa suunnitelma jonka vanhemat allekirjoittavat.
Meillä käytiin psykologin testeissä elton esittämänä ja psykologi suositteli tehostettua tukea kuten myös elto. Tarhassa ryhmällä oli ryhmäkohtainen avustaja joka tuki kaikki tehostettua tukea (oli muitakin) saavia. Eikä meillä diagnoosia ole.
Tukitiedot siirretään vanhempien luvalla myös kouluun (nivelpalaveri). Tosin koulussa ei avustajia oikeastaan koskaan saa, mutta opettaja on tietoinen lapsen tarvitsemasta tuesta.
Ja silloinkin vain, jos vammat ovat riittävän voimakkaita.
Avustajatarve havaitaan ryhmässä ja lastentarhanope viestii asiasta keltolle, yleensä siihen tarvitaan vanhempien lupa ja avustajaa anotaan kiertävän erityislastentarhanopettajan kautta, päätöksen avustajan myöntämisestä tekee työryhmä, johon kuuluu erilaisia asiantuntijoita. Usein kyllä myös lapselle ja perheelle aletaan suosittelemaan tutkimuksia, jos ryhmään haetaan avustajaresurssia.
Erityinen tuki voi olla vain sitä, että lapsi on ns. kahden paikalla ryhmässä ja ryhmässä on silloin tällöin avustaja esim. toimintatuokioiden ajan auttamassa. Kahden paikkalaisuus pienentää ryhmäkokoa, siksi se voi siis toimia tukitoimena.
Diagnoosi sinällään ei vielä oikeuta avustajaan (paitsi siis nuo liikuntavammat ja keharit sen saa), vaan tarve arvioidaan sen mukaan, millainen hyöty avustajasta voi olla lapselle ja koko ryhmän toiminnalle.
Perheen pitäisi olla koko ajan tietoinen missä mennään prosessin suhteen ja miten mahdollinen avustaja auttaa ryhmässä.