Mulla on niin paha mieli

sydämestäni,että sinun vuorosi vielä tulee.

sydämestäni,että sinun vuorosi vielä tulee.

ap

Oletteko pitkään olleet yhdessä? Mies kuitenkin haluaa joskus? Ymmärtäähän hän, että joka kuukausi hedelmöittymismahdollisuutesi (tilastollisesti) pienenevät, ja sitten kun hän armollisesti päättää olla 100 % valmis isäksi, niin sinä et välttämättä sitä mahdollisuutta voi hänelle enää tarjota??



Toki hän voi sitten etsiä nuoremman, jos siitä tuleekin yhtäkkiä hänen elämänsä johtoajatus, tulla isäksi, mutta oletko itse valmis siihen, että jossain vaiheessa se mahdollisuus voi olla lopullisesti menetetty?



En halua pelotella, kyllähän lapsia syntyy hyvinkin paljon sinua vanhemmille, mutta puhun todella tilastollisista lähtökohdista.



Sanoisin, että tilanteessasi pienimuotoinen painostus on jo luvallista. Totta kai molempien pitää sitä haluta, mutta loputtomiin sitä asiaa ei vaan voi vatvoa, jos realistiset mahdollisuudet onnistumiseen haluaa.



Yritä ainakin selvittää ajankohtaa, koska mies haluaa. Joku epämääräinen "joskus, kai" ei riitä, vaan sano että haluat ajankohdan, johon mennessä hän tietää vastauksen ja mielellään alatte yrittää, johonkin hänenkin olisi sitouduttava mielestäni.



Mielestäni ihmisen ei tarvitse olla erityisen "valmis" yrittämään lasta. Siihen liittyy niin paljon epävarmuutta, pelkoa ja jossittelua, että varmaan hyvin harva on siihen aivan täysin valmis, koskaan. Riittää, että hyväksyy sen epävarmuuden, uskaltaa hypätä tulevaan isoon muutokseen kaikkine pelkoineen ja epäilyksineen ja tietää, että on tarpeeksi kypsä kohtaamaan kaikki uusi sen ollessa ajankohtaista. Sitäpaitsi, kun raskaus saa alkunsa, niin vasta sitten se kaikki alkaakin realisoitua ja se valmistautuminen alkaa.



Toivon kovasti, että pääsette päätökseen asiasta pian ja tiedä vaikka jo vuoden päästä saisit itse olla jakamassa näitä ilouutisia lähiympäristöösi... =)

että elät omaa elämää.

Sillä ei ole merkitystä onko ystävilläsi lapsia eroaako he vai mitä tekevät.



Sinä elät omaa elämääsi ja elät parisuhteessa jossa kumppani ei vaan tajua sitä että sinä tahdot perheen.

Kaikkea suunnittelematonta voi tapahtua kenelle vaan ja mitä sitten teet?

Jää elämä elämättä, siis sellaisena kuin sen toivoisit.

Kenties joutuisit nytkin hoitoihin?



Ole rehellinen itsellesi ja jutelkaa.

Sillä ei ole merkitystä saatko NYT lapsen jos toinen sitä myös tahtoo. Lapsi syntyisi silti vasta n. 10 kk päästä jos heti tulisitte raskaaksi. Eli se ei puolla tuota että "kohta" olisi mies valmis.



Aikataulua pitää miettiä kunnolla, ei lapsi heti tupsahda.



Mutta hedelmällisyyttä kun ajattelee niin alkaa menemään ohi sun toiveesi pikkuhiljaa. Montako lasta tahtoisit?

Jos kuvitellaan että tulisit raskaaksi 2 vuoden kuluttua niin olisit 33 ku lapsi syntyy, siitä vähän taukoa että saat toisen?



Tahdotko synnyttää 40- vuotiaana? Tai olla pikkulapsivaiheessa silloin? Tahtooko mies TÄTÄ?



Olisiko helpompaa vaan tehdä lapsi nyt niin olisi myöhemmin aikaa vielä hyvässä kunnossa.

Palautuminen 40- vuotiaana ei ole enää sama kuin 20-30- vuotiaalla. Pitää ottaa nämä huomioon.



Entä lapsenlapsia?

Paljonko mies tahtoo osallistua jälkipolvien kanssa olemiseen? Olisiko se yhdentekevää vai helpompaa jos olisi nyyttejä kun ikää teillä 50 kuin 60, entä kun nämä lapsenlapset tahtoo siitä 10 vuoden kuluttua lähteä papan kanssa kalaan? Onnistuuko?



Elämää se vaan on mutta se on teidän elämää. Te sen vedätte alkupisteisiin ja elämä muokkaa. Ei välttämättä saa lasta luomuna tai lapsen saa vasta vuosien yrittämisenkin jälkeen.



Oletteko oikeita toisillenne? Millainen teillä on parisuhde? Siis elämä.