Mitä kotiäiti oikein tekee koko päivän?

Täällä ne mammat pyörii ja en tuomitse kun itsekkin keskustelen täällä. Olin miehenä joskus hoitovapaalla 6 viikkoa. Se oli melkein lomaa kun kone pesee pyykit ja ruuan tekeminen ei rasita. Siivota ei oikeasti tarvi joka päivä. Siinä meinasi välillä käydä aika pitkäksi. Olen kuitenkin sitä tyyppiä joka keksii itselle ja lapsille viihdykkeitä niin ei todellista ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

herään klo 7.30 siivoan, potatan taaperon, vaihdan vauvan vaipan, imetän

klo 8 aamupala ja siivousta, potatusta, puetaan

sitten kuivuneiden pyykkien viikkausta yms.. tiskikoneen täyttöä, kestovaippojen taittelua..

klo 9 ulos kun vauva on imetetty ja taas taapero käynyt potalla ja vaihdettu vauvalle vaippa..

klo 11 kotiin ja ruoanlaittoa, vauvan vaipanvaihtoa, taapero potalle jne.. ja sitten syömään ja taas siivotaan yms..

klo 12 päiväunille ja sitten kun taapero nukkuu koitetaan pitää vauva hiljaa että se taapero nukkuisi ja saisi edes vähän "omaa aikaa" taaperosta ja vauvaa taas imetetään¨

klo 13 taapero herää ja kattoo piirrettyjä vähän aikaa.. tässä vaiheessa päivää on pinna jo kireellä siihen kokoaikaiseen kitinään ja taaperon selittelyyn ja kaikkeen haluaa aina vastauksen.. ei hetkeäkään rauhaa tai hiljaisuutta.. likaisia vaatteita, hiekkaa taas eteisessä, likaisia astioita yms.. taas potatuksia yms

klo 14 välipala ja taas sitten ulos ja samat siivoukset kun joka ruoan jälkeen klo 15 vauva nukkumaan

klo 16 sisälle ja ruoanlaittoa ja potatusta yms.. ja imetystä ja vaipanvaihtoa ja kitinän kuuntelua

klo 17 syödään jonka jälkeen taapero katsoo pikkukakkosta

sitten ollaan sisällä tai mennään ulos riippuen äidin jaksamisesta

iltapala klo 19 ja iltapesut, imetykset ja vaipanvaihdot aina tilanteen mukaan..

klo 20 sänkyyn ja pesukoneet päälle

klo 22 pyykkien ripustelua ja noin klo 21 vauva nukkuu

yksin pitää kaikki hoitaa välillä kun mies tekee pitkiä työpäiviä.. elämä on helvettiä ja se oma aika on missä?

Hyi helvetti minkä kuuloista elämää, elämä pyörii vuosia imetyksen ja potan ympärillä. Ei ikinä lapsia meille.

Kuulostaa perheellisellekin ihan kauhealta. Kahden lapsen kanssa on selvästi järkyttävää. Miksi on hankittu toinen, jos tiedetään, että elämä on tuollaista?

Mä olin 5 vuotta lasten kanssa kotona. Lapsilla ikäeroa 1v 10kk. Ekan vauva-ajan jälkeen päivät koostui lähinnä ihan perus aamutoimista, pukemiset, hampaiden pesut, syöminen ja ulos. Ulkoilun jälkeen sisään, lounas ja nukkumaan. Sillä aikaa mulla oli omaa aikaa, tai olis ollut, ellei esikoinen ois lopettanut päiväunia 1,5vuotiaana. Kun esikoinen ei enää nukkunut niin lounaan jälkeen yleensä askarreltiin, koska se oli ainoa tapa jolla sain esikoisen edes jotenkin rauhoittumaan. Loppu aikoina kun noita muksuja oli 2, vedin samalla perhekahvilaa ja esikoinen kävi 3h/vrk kerhossa jollon sain n. 2h omaa aikaa JOS sain kuopuksen nukkumaan oikeeseen aikaan. Yleensä toi 2h kuitenkin meni kaupassa käyntiin tms. koska sen sai tehdä sillon enemmän rauhassa kun toinen nukkui ja toinen oli kerhossa. 

Mä en KOSKAAN laittanut pyykkejä tai siivoillut erityisemmin ennen kun mies tuli kotiin. Tottakai me aina meidän jälket siivottiin ja esim astiat laitettiin koneeseen yms. Mutta päivät mä keskityin lapsieni kanssa olemiseen. Sit kun mies tuli töistä kotiin niin hän oli lasten kanssa ja mä hoidin muun kodin sillä aikaa. 

Mut kyllä se kotiäitiys on ollut mun elämän raskainta aikaa. Ei oo millään tasolla rentoa olla 24/7 kiinni siinä työssään. Olin niin onnellinen kun menin töihin ja tajusin, että saan vihdoin juoda koko kupillisen kahvia rauhassa kerralla. Ja mä oon vielä kotihoidossa töissä, joka sinällään on myös kiireistä ja rankkaa työtä, mutta meillä on sentään useimpina päivinä taukoja!

Vierailija kirjoitti:

herään klo 7.30 siivoan, potatan taaperon, vaihdan vauvan vaipan, imetän

klo 8 aamupala ja siivousta, potatusta, puetaan

sitten kuivuneiden pyykkien viikkausta yms.. tiskikoneen täyttöä, kestovaippojen taittelua..

klo 9 ulos kun vauva on imetetty ja taas taapero käynyt potalla ja vaihdettu vauvalle vaippa..

klo 11 kotiin ja ruoanlaittoa, vauvan vaipanvaihtoa, taapero potalle jne.. ja sitten syömään ja taas siivotaan yms..

klo 12 päiväunille ja sitten kun taapero nukkuu koitetaan pitää vauva hiljaa että se taapero nukkuisi ja saisi edes vähän "omaa aikaa" taaperosta ja vauvaa taas imetetään¨

klo 13 taapero herää ja kattoo piirrettyjä vähän aikaa.. tässä vaiheessa päivää on pinna jo kireellä siihen kokoaikaiseen kitinään ja taaperon selittelyyn ja kaikkeen haluaa aina vastauksen.. ei hetkeäkään rauhaa tai hiljaisuutta.. likaisia vaatteita, hiekkaa taas eteisessä, likaisia astioita yms.. taas potatuksia yms

klo 14 välipala ja taas sitten ulos ja samat siivoukset kun joka ruoan jälkeen klo 15 vauva nukkumaan

klo 16 sisälle ja ruoanlaittoa ja potatusta yms.. ja imetystä ja vaipanvaihtoa ja kitinän kuuntelua

klo 17 syödään jonka jälkeen taapero katsoo pikkukakkosta

sitten ollaan sisällä tai mennään ulos riippuen äidin jaksamisesta

iltapala klo 19 ja iltapesut, imetykset ja vaipanvaihdot aina tilanteen mukaan..

klo 20 sänkyyn ja pesukoneet päälle

klo 22 pyykkien ripustelua ja noin klo 21 vauva nukkuu

Minusta tuo taas kuulostaa sikäli mieluisalta, että ei tarvitse tehdä mitään, mihin kuuluu suorituspaineita ja esilläoloa. Saa olla melko vapaasti ja rennosti. Tosin viimeistään sitten kun lapset ovat koululaisia, pitää olla sosiaalinen ja esillä enemmän. Nykyään tosiaan kodinkoneet hoitavat raskaat työt, niin siltäkin osin jää aikaa ja voimia.

Kotityöt on tehtävä joka tapauksessa vaikka kävisi töissä. Kuka ne tekee? Vai onko työssäkäyvien vanhempien koti useimmiten sotkuinen ja onko kotiäitikodissa aina siistiä?

no napostelee,syö,herkuttelee ja värjää tukkaa kirkkaanväriseksi .

sitten etsitään uutta tunikaa ja legginsejä illat.

Lukiko kukaan tuota aloittajan linkkiä? Se on kyllä totta että päivät ovat kaaoksen hallintaa. Jos ei tekisi mitään lopputulos olisi kuten tuossa jutussa.

Pesen 7 ihmisen pyykit ja tiskit, imuroin, kerään leluja, vien roskia, vaihdan vaippoja, imetän (vauva tykkää vähän liikaakin tästä hommasta), teen opinnäytetyötä amk:iin ja verkkokursseja, remontoin (tällä hetkellä maalaushommat), teen ruuat, teen ruokaostokset, (vaatteet tilataan ((imetyksen aikana😂)) netistä koska ei ole aikaa juosta kaupoissa), vauvalla on koliikki ja kuskaan sitä melkein kaiken hereillä olo ajan kantoliinassa, päivisin nukkuu vaunuissa muutamat torkut jolloin käyn pukkailemassa sen verran että nukahtaa ja saisin hetken lepuuttaa selkää. Ainiin ja vien ja haen eskarilaisen joka päivä. Harrastusajot yleensä hoitaa mies. Minä kuskaan lapset linja-autolla tai pyörällä neuvolaan, lääkäriin tms. Kerran viikossa pääsen lenkille yksin. Siinäpä se oma aika sitten onkin. 22 jälkeen en tee enää kotitöitä, joskus roikun hereillä lukemassa ennen nukahtamista kun en ole saanut koko päivänä olla itsekseni. Enpä ole vielä 10 vuoden aikana montaa kertaa ehtinyt tuntea oloani joutilaaksi 😊 aina löytyy joku joka arvostelee sitä kun en äitinä käy töissä mutta en kyllä tällä hetkellä keksi että missä välissä pitäisi muka töihin ehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on tehtävä joka tapauksessa vaikka kävisi töissä. Kuka ne tekee? Vai onko työssäkäyvien vanhempien koti useimmiten sotkuinen ja onko kotiäitikodissa aina siistiä?

Kotitöitä on paljon vähemmän kun ei päivisin olla kotona. Pyykkiä tietysti tulee saman verran mutta muita hommia on vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

herään klo 7.30 siivoan, potatan taaperon, vaihdan vauvan vaipan, imetän

klo 8 aamupala ja siivousta, potatusta, puetaan

sitten kuivuneiden pyykkien viikkausta yms.. tiskikoneen täyttöä, kestovaippojen taittelua..

klo 9 ulos kun vauva on imetetty ja taas taapero käynyt potalla ja vaihdettu vauvalle vaippa..

klo 11 kotiin ja ruoanlaittoa, vauvan vaipanvaihtoa, taapero potalle jne.. ja sitten syömään ja taas siivotaan yms..

klo 12 päiväunille ja sitten kun taapero nukkuu koitetaan pitää vauva hiljaa että se taapero nukkuisi ja saisi edes vähän "omaa aikaa" taaperosta ja vauvaa taas imetetään¨

klo 13 taapero herää ja kattoo piirrettyjä vähän aikaa.. tässä vaiheessa päivää on pinna jo kireellä siihen kokoaikaiseen kitinään ja taaperon selittelyyn ja kaikkeen haluaa aina vastauksen.. ei hetkeäkään rauhaa tai hiljaisuutta.. likaisia vaatteita, hiekkaa taas eteisessä, likaisia astioita yms.. taas potatuksia yms

klo 14 välipala ja taas sitten ulos ja samat siivoukset kun joka ruoan jälkeen klo 15 vauva nukkumaan

klo 16 sisälle ja ruoanlaittoa ja potatusta yms.. ja imetystä ja vaipanvaihtoa ja kitinän kuuntelua

klo 17 syödään jonka jälkeen taapero katsoo pikkukakkosta

sitten ollaan sisällä tai mennään ulos riippuen äidin jaksamisesta

iltapala klo 19 ja iltapesut, imetykset ja vaipanvaihdot aina tilanteen mukaan..

klo 20 sänkyyn ja pesukoneet päälle

klo 22 pyykkien ripustelua ja noin klo 21 vauva nukkuu

yksin pitää kaikki hoitaa välillä kun mies tekee pitkiä työpäiviä.. elämä on helvettiä ja se oma aika on missä?

Hyi helvetti minkä kuuloista elämää, elämä pyörii vuosia imetyksen ja potan ympärillä. Ei ikinä lapsia meille.

Kuulostaa perheellisellekin ihan kauhealta. Kahden lapsen kanssa on selvästi järkyttävää. Miksi on hankittu toinen, jos tiedetään, että elämä on tuollaista?

Koska ei se ole sitä ikuisesti. Parin vuoden päästä lapset leikkivät yhdessä ja omaa aikaa on vaikka mihin.

Mun kotiäitiydestä on jo aikaa, lapset aikuisia, mutta kerronpa silti.

Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala, kaikki laitoin itse alusta lähtien. Tiskit, pyykit, viikkosiivous+ suursiivoukset ja ikkunanpesut, verhojen vaihdot jne. kodinhoitotyöt. Pienimmän vaipanvaihdot ja imetykset (imetin kaikkia pitkään, 2-3 v), kestovaippojen pyykkäys, vuodevaatteiden pesut ja lakanoiden vaihdot. Kaksi kertaa ulkoilu normaalipäivänä, jolloin tein pihatöitä, lumitöitä, kannoin puita, hoidin kasvimaata, perunamaata, mansikkamaata, poiminimarjoja ja omenia, siivosin terasseja ja varastoja, pesin autoa, leikkasin pensaita, ripustin pyykkejä, hiekoitin pihaa, haettiin posti, vietiin roskat, hoidin kompostin, käytiin kävelyllä tai leikkipuistossa ja lähikaupassa.

Vein ja hain isommat lapset päiväkerhoon ja muskariin, eskarilainen saateltiin kouluun ja haettiin kotiin. Kerran viikossa käytiin kaupungissa perhekerhossa ja samalla ruokakaupassa ja muilla ostoksilla. Usein retkeiltiin, käytiin uimassa ja kirjastossa, kyläiltiin ja meillä kävi vieraita. Kerran viikossa leivottiin joko leipää, sämpylöitä, pullaa. Usein askarreltiin, laulettiin ja soitettiin. Iltaisin ja viikonloppuisin käytiin esim. eläinpuistossa, mäenlaskussa, sukuloitiin, saunottiin, käytiin lastenteatterissa ja -konserteissa. 

Kun aikaa jäi, kudoin vanhoista vaatteista mattoja, neuloin ja ompelin. RAhat olivat tiukilla, joten kaikki minkä pystyin tein itse. Loput ostin kirppareilta ja alennusmyynneistä. Kyllä mulla oli ainakin kädet täynnä työtä kolmen lapsen kanssa.

Varmaan teidän ihmettelijöiden mielestä myös perhepäivähoitajan työ on kuin lomailua. Samoin tietysti myös päiväkotihenkilökunnan, vaikka heillä on isompi lapsiryhmä, niin hoitajien ei tarvitse esim. kokata, tiskata ja siivota. Olen ollut nuorena töissä päiväkodissa ja kyllä se oli helpompaa työtä kuin kotiäitiys, vaikka en todellakaan väheksy yhtään lastenhoitajien työtä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta en ihan oikeastikaan ymmärrä miksi kotiäideillä on muka aina niin kiire ja paljon tekemistä.

Itse olen lapseton, joten en ehkä siksi ymmärrä. Olin silti viime kesänä neljä viikkoa lapsenvahtina siskoni kolmelle lapselle ja mulla oli tylsää. Tein lapsille ruoat, siivoilin, pesin pyykkiä, leikitin, komensin ja ohjasin, mutta kaiken sen lisäksi mulla oli aikaa myös lukea kaikki lehdet mitä löysin, katsoa televisiota, käydä netissä jne jne.

Joten en enää pysty ottamaan vakavasti kotiäitien kiireellistä ja touhun täyteistä elämää, ellei lapset sitten ole kuin eläintarhasta karanneita, että niitä muka pitäisi koko ajan vahtia silmä kovana etteivät käyttäydy kuin apinat.

Suomessa kotiäitejä ei ole kuin ihan pienillä lapsilla, jotka eivöt leiki keskenään, vaan pienin on vauva/vaippaikäinen, ja esim ulkoillaan 2krt päivässä yhdessä, pottaillaan, vaihdetaan vaippoja, tehdään ruokaa, viedään esikoista kerhoon ja samalla siivotaan/pestään pyykkiä/käydään ruokakaupassa.

Mikäli päiväunet sattuvat yksiin, voi olla aikaa levähtää, mutta lähellekään aina ne eivät osu. Imettäminen vie muuten yllättävän paljon aikaa.

Kyllä itse olen ollut kotona lasten kanssa paljon uupuneempi kuin töissä yläkoulun opettajana (jolloin tietysti illat piti silti olla lasten kanssa ja tehdä niitä kotitöitä).

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on tehtävä joka tapauksessa vaikka kävisi töissä. Kuka ne tekee? Vai onko työssäkäyvien vanhempien koti useimmiten sotkuinen ja onko kotiäitikodissa aina siistiä?

Kotitöitä on puolet vähemmän, jos lapset syövät kolme ruokaa päiväkodissa, ja myös leikkivät ja sotkevat siellä. Päiväkodin siivooja siivoaa hiekkaläjät ulkoleikkien jäljiltä, keittiö tekee ruuat, ja muu henkilökunta suunnittelee virikkeitä.

Vertailu on mun mielestä aika turhaa touhua, koska siinä missä lapset on yksilöitä, on myös vanhemmatkin. Toiseksi meidän työpaikat on erilaisia, jokainen luultavasti vertaa kotivuosiaan siihen omaansa.

Toisen aliarvioiminen ja vähättely on kyllä sellainen asia, mitä en voi ymmärtää.

Me vanhemmat tehdään arvokasta työtä, oltiin sitten kotona tai töissä.

No, tiedän yhden kotiäidin, joka sai ekan vahinkolapsen 18 vuotiaana. Oli siis sossun elättinä, kunnes hakeutui opiskeluun ja kas, kummaa taas kävi vahinko uuden miehen kanssa. No, eihän sille luontoalalle ois työllistynytkään (eikä tule ikinä mihinkään työhön kykenemään) joten kotiin loisimaan. Työssäkäyvä isä vei lapset kouluun ja hoitoon, kävi kaupassa töiden jälkeen. Kun nuorempi vahinkolapsi alkoi lähestyä eskari-ikää, äidin piti järjestää seuraava vahinko, jotta voisi hyvällä syyllä maata kotona.. Meille veronmaksajille siis ilokseni ilmoitan, et kansamme kyllä lisääntyy. Se, joka ei itseään elätä, eikä työhön kykene kyllä vääntää mukuloita muiden elätettäviksi.

Paljon noita kotiäitejä lasten vaunujen kera roikkuu vaatekaupoissa, kirppareilla ja kahviloissa päiväsaikaan. Äidit on viimeisen päälle pyntättyjä. Kyllä niillä on runsaasti aikaa ja voimia miettiä omaa ulkonäköään ja sisustusta aivan eri lailla kuin työssä käyvällä.

Työssä käyvä tosiaan joutuu tekemään em. jutut ja siivoukset kotona töiden päälle ja silloin usein kaupoissa kiertely jääkin vähemmälle.

Mulla on 7 ihanaa lasta ja olen kotona. Hyvin menee ja en stressaa turhaan. Ehdin kyllä huomioida jokaista ja sylitellä. Hyvin jaksan ja olen onnellinen näin!

Vierailija kirjoitti:

Mutta en ihan oikeastikaan ymmärrä miksi kotiäideillä on muka aina niin kiire ja paljon tekemistä.

Itse olen lapseton, joten en ehkä siksi ymmärrä. Olin silti viime kesänä neljä viikkoa lapsenvahtina siskoni kolmelle lapselle ja mulla oli tylsää. Tein lapsille ruoat, siivoilin, pesin pyykkiä, leikitin, komensin ja ohjasin, mutta kaiken sen lisäksi mulla oli aikaa myös lukea kaikki lehdet mitä löysin, katsoa televisiota, käydä netissä jne jne.

Joten en enää pysty ottamaan vakavasti kotiäitien kiireellistä ja touhun täyteistä elämää, ellei lapset sitten ole kuin eläintarhasta karanneita, että niitä muka pitäisi koko ajan vahtia silmä kovana etteivät käyttäydy kuin apinat.

En ymmärrä minäkään. Varmaan pitkästyisin jos olisin pelkästään lasten kanssa. Meillä koneet tekevät kotityöt ja lapset leikkivät aika paljon keskenään joten minulla on hyvin aikaa ainakin suunnitella töitäni. Teen niitä intensiivisemmin sitten kun mies on kotona tai isommat lapset kerhossa ja pienin nukkuu. Terv. Kolmen lapsen kotona osa-aikaisesti työskentelevä kotiäiti.