Onko sekarotuinen koira huono vaihtoehto?

ovat terveempiä,kuin rotukoirat. Itsellä ollut 3 kpl ja ikinä en ottaisi rotukoiraa.

Sekarotuiset ovat ja tulevat aina olemaan terveempiä kuin ylijalostetut puhdasrotuiset koirat yleisesti ottaen.



Sekarotuisen koiran hankinnassa on vaan aikalailla hankalampaa tietää millaisia ominaisuuksia sillä tulee olemaan aikuisena. Mutta ei niistä puhdasrotuisistakaan tiedä silti ikinä varmaksi. Koira on aina yksilö oli se sitten mitä rotua tahansa.

Sekarotuinen aikuinen hyvin pidetty koira voisi olla hyvä vaihtoehto.

aina suosinut sekarotuisia. ne on jotenkin paljon symppiksempiäkin. kaksi sekarotuista otin vahinkopentueista ja yhden pelastin kadulta portugalista. maailmassa on niiiin paljon koiria jotka tarvitsevat kotia mutta kun ovat sekarotuisia niin eivät kelpaa monelle. se on surullista. tunnen että olen omalta osaltanu tehnyt jotain pientä eläinten hyväksi.

ovat terveempiä koska niille ei tule rotuominaisia sairauksia juurikaan.



Itselläni on kaksi seropia ja kummallakaan ei ole mitään ongelmaa.



Tietysti harmittaa ettei agilityssä pääse kovinkaan korkealle ja näyttelyihin ei ole asiaa mutta toisaalta agilitya voi silti harrastaa ja käydä mätsäreissä.

Kasvatan rotukoiria, mutta en pidä silti sekarotuista aina ja kaikille huonona vaihtoehtona. Rotukoira kannattaa ehdottomasti hankkia, jos haluaa tavoitteellisesti harrastaa koiraharrastuksia, tai jos haluaa varsin tarkkaan tietää millainen koirasta ulkonäöltään tai luonteeltaan tulee. Mutta jos tällaisia tarpeita ei ole, voi sekarotuinen olla oikein hyväkin vaihtoehto.



Tuosta terveysasiasta. Vaikka rotukoirapiireissä toisin yritetään sanoa, on kyllä todettu että sekarotuiset ovat jonkin verran terveempiä laajemman geneettisen pohjansa kautta, noin keskimäärin. Mutta tämä ei takaa sitä että se sekarotuinen yksilö jonka yksittäinen hankkija saa on erityisen terve, samoin kuin ei välttämättä sairaana pidetyn rodun rotuyksilökään ole sairas. Ja riippuu nyt paljon siitä rotujen yhdistelmästäkin: jos pariutetaan kaksi rotukoiraa joiden roduissa on samaa sairautta yleisesti niin eipä niistä jälkeläisistä todennäköisesti paljon terveempiä tule.



"Luonnevioista" sitten, koko käsite on hieman epämääräinen ja usein tavalliset koiranomistajat puhuvat sillä jopa ihan kunnon tavallisesta koirasta joka vaan on heidän perheeseensä esimerkiksi liian toimintaa vaativaa tai vilkas, ja siksi päätyy epätoivottuun stressikäyttäytymiseen. Jos sellaista "luonnevikaa" tarkoitetaan, niin riippuu ihan rotujen yhdistelmästä onko vaarana että koira on perheessä hankala. Sohvaperunaksi kerrostaloon tuskin kannattaa ottaa mitään mummolan naapurin isännän metsästysrotu-kombinaatiota esimerkiksi. Jos taas puhutaan oikeista luonnevioista, siitä että koira on niin heikkohermoinen että sen kanssa elämä on oloissa kuin oloissa työlästä, niin onneksi niitä on varsin vähän eikä käsittääkseni mitenkään erityisesti sekarotuisissa. Yleisestikin herkät ja arat rodut ovat sellaiselle alttiimpia.



Ja jos päätyy katselemaan sekarotuista itselleen, kannattaa varmistaa ettei osta pentutehtaasta, paikasta jossa koiria kasvatetaan niiden hyvinvoinnista välittämättä vain rahallisen hyödyn takia. Jos ei tunne emän omistajaa, minä ainakin vaatisin päästä katsomaan pentuetta niiden kotiin, enkä ostaisi mistään takaluukusta tai niin että kasvattaja tuo pennun - silloin meinaan voi olla riski että siellä kasvatuskodissa on jotain piilotettavaa, esim. iso lauma jostain Virosta tuotuja huonostivoivia koiria.

Ja riippuu nyt paljon siitä rotujen yhdistelmästäkin: jos pariutetaan kaksi rotukoiraa joiden roduissa on samaa sairautta yleisesti niin eipä niistä jälkeläisistä todennäköisesti paljon terveempiä tule.

--

Ja jos päätyy katselemaan sekarotuista itselleen, kannattaa varmistaa ettei osta pentutehtaasta, paikasta jossa koiria kasvatetaan niiden hyvinvoinnista välittämättä vain rahallisen hyödyn takia. Jos ei tunne emän omistajaa, minä ainakin vaatisin päästä katsomaan pentuetta niiden kotiin, enkä ostaisi mistään takaluukusta tai niin että kasvattaja tuo pennun - silloin meinaan voi olla riski että siellä kasvatuskodissa on jotain piilotettavaa, esim. iso lauma jostain Virosta tuotuja huonostivoivia koiria.

On sekarotuisia ja sekarotuisia.

Jos tahallisesti on teetetty kahden eri rodun yhdistelmästä pentu, josta pyydetään vielä hurjaa hintaa, niin on aika iso todennäköisyys, että olet törmännyt pentutehtailijaan.

Vahinkoja sattuu tietysti aina, kiimassa oleva narttukoira saattaa karata jne. Pidä silmäsi auki kun käyt pentua katsomassa, että paikat ovat siistejä, koirat terveitä ja iloisia jne.

Sinällään sekarotuinen ei ole lemmikkinä yhtään vähemmän arvokas kuin rotukoira. Ainoastaan koiran tulevaa tempperamenttia on vaikeaa ennustaa, ellei sen vanhempia tunneta. Itse harrastan koirani kanssa (kokeita ja agilitya), joten rotukoira oli minulle selvä valinta, jotta pääsen kisaamaan koiran kanssa. Valitsin myös rodun sen mukaan. Näyttelyissä emme käy.

Itse rotukoiran omistajana voisin harkita myös sekarotuista. Kylläkään vanhemmista ja heidän perinnöllisitä sairauksista ei ole takeita mutta suosittelen kuitenkin valitsemaan koiran lähinnä luonteen mukaan (mitä ei pentuna juurikaan näe). Myöskin kiinnittäisin huomiota omaan energia tasooni, jos haluat energisen koiran niin valmistaudu haraastamaan sen mukaan. Koko ei niinkään vaikuta mutta koira kuin koira tarvitsee liinkuntaa. Toiset vielä enemmän. Meillä sekarotuinen koira kuoli 8-vuotiaana epilepsiaan. Rotukoirien vanhemmista on ainakin tietoa ja kasvattajan tuki ja tieto.

Perheelläni ollut sekä rotukoiria että sekarotuisia, seropeilla ei lonkkavikoja, sydänsairauksia, luonnevikoja. Itsellä tällä hetkellä kaksi ns. vahinkolaukausta, toinen Suomesta, toinen Virosta, täysin terveitä ja ihania koiria molemmat.

vaikka olivat jo 4 ja 2vee kun eka poika syntyi.

Tosin tämä on mielestäni koira- eikä rotukohtaista.

Itsellä ollut kaksi. Molemmat hyväluonteisia. Toinen oli koko ikänsä terve, normaaleja vanhuuden vaivoja lukuunottamatta. Toinen taas piti lopettaa 13 -vuotiaana vaikean sokeritaudin takia. Molemmissa oli metsästyskoiraa, joten vaativat paljon aktiviteetteja, onneksi asutaan maalla. Eivät tosin itse metsästyskoiriksi soveltuneet, kun eivät malttaneet tarpeeksi odottaa vaan ajoivat mm. kaikki linnut tiehensä ennen aikojaan. :D Mutta lutuisia ja sympaattisia olivat molemmat. Työpaikallani on tällä hetkellä kaksi seropia, jotka ovat hyvin ihmisystävällisiä ja täysin terveitä ovat nekin. Hemmetin pilalle hemmoteltuja vaan. :D

sain tosi paljon hyvää tietoa teiltä kaikilta, kiitos siitä!



Koira on tulossa siis täysin ja vain seurakoiraksi eli harrastuksena vain (runsas)lenkkeily ja leikkiminen.



Katsotaan mihin tässä päädydään.

Mun yhdellä sukulaisella on kiltiksi ja helppohoitoiseksi mielletty rotukoira, mutta kun eivät ole kouluttaneet yhtään, niin koira on mitä on. Senkin puolen olen siis nähnyt eli ymmärrän kyllä koulutuksen tärkeyden.

saa sen kokoisen, värisen, luonteisen ja tyyppisen koiran kuin haluaa. Lisäksi rodulle tyypilliset sairaudet on testattu.



Sekarotuisen kohdalla kaikki nämä ovat hieman arpapeliä, joten täytyy olla joustavampi omien vaatimustensa suhteen. Pahimmilta rotutyypillisiltä vioilta vältytään todennäköisemmin, mutta monet viat, kuten lonkkaviat ja PRA ovat niin yleisiä eri roduissa, ettei sekarotuisen suhteen ole niissä mitään takeita, varsinkin kun vanhempia ei ole testattu, toisin kuin puhdasrotuisissa.

itse kaverillani on 1 seka rotuinen kora jonka on saanut 2 vuotiaana ja hän on nyt 8 vuotias

ja on sujunut ilman ogelmia!;)

tykkään koirista en vain tiedä onko puhdas vai seka rotuinn koira hyvä♥! !♥!rakastan koiria!♥!

Sekarotuiset ovat ihan hyviä, ei mitään ongelmaa. Itsellä on kaksi rotukoiraa, mutta yhtä hyvin olisi voinut tulla sekamalli. 

Minulla oli sekarotuinen koira eli 14v paimenkoira sukua oli maailman kiltein koira ei koskaan mitään tuhoja tehnyt oli muutenkin helppo käsitellä

Jos ei halua olla snobi, maksaa ylihinnoittelua, kannustaa koiratehtailua, halua kuulua johonkin tiettyyn porukkaan ja kannustaa jalostusta niin paras vaihtoehto on sekarotuinen koira.

Yleensä terveempiä, viisaampia ja uskollisempia. Kannatan. On kokemusta