Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko olla masentunut?
05.08.2012 |
Tehkääpä diagnoosi.
- en tunne iloa juurikaan mistään, en myskään oikein suruakaan. Aika tasapaksuja fiiliksiä päivästä toiseen. Vaikea saada innostusta aikaiseksi edes sellaisissa tilanteissa, joissa pitäisi todella nautti/ilota, esim juhlat kavereiden kanssa, saunailta tms
- näen miltei joka yö painajaisia, ei aina samaa, vaihtelee mutta pääsääntöisesti unet ovat aina epämielyttäviä jollain tapaa, jopa aivan painajaismaisia
- joskus kun herään yöllä, en tiedä missä olen, vaikka olen siis kotona
- univaikeuksia muutenkin, heräilen, en saa unen päästä kiinni, käyn yöllä juomassa/syömässä, katsomassa televisiota jne
- tekee mieli nukkua päiväunia miltei päivittäin, väsyttää tosi usein. Työ on haastavaa, mutta ei muutkaan työkaverini kuulemma mitenkään päivisin nuku eikä heitä väsytä. Vaimo on nihkeänä, kun aina töiden jälkeen haluaisin vaan nukkua/levätä/maata sohvalla, ei kiinnosta mikään
- välillä ahdistaa, elämä tuntuu tyhjältä, en osaa nimetä miksi
- pää on usein kipeä, miltei joka päivä. Myös selkäkipuja on ja muutenkin kolottaa milloin mistäkin
- vaimon mielestä olen jatkuvasti netissä puhelimellani. En ole itse ajatellut asiaa kummemmin, mutta nyt kun mietin, tottahan se on. Koko ajan tekee mieli vilkuilla nettiä, jutella kavereiden kanssa chättäillen, lähetellä viestejä jne. Tekee mieli koko ajan tarkistaa, onko joku kaveri kommentoinut jotain fb:ssä tai jossain puehlimen chätissä. Vaimo kokee loukkaavana, että hänenkin seurassaan koko ajan kuulemma vaan näpyttelen. Teen sitä myös kylässä tai kun meillä on vieraita. En osaa sanoa miksi, mutta en oikein osaa lopettaakaan tai en näe syytä miksi pitäisi lopettaa. Minun mielestäni en näpyttele ihan jatkuvasti, mutta vaimon mielestä huolestuttavassa määrin ja niin, että kyllähän hän huomauttaa minulle asiasta kymmeniä kertoja päivässä (esim ruokapöydässä, puistossa jne). Onkohan mulla joku nettiriippuvuus??
- välillä joudun pakottamaan itseni syömään esim. lounasta, ei vaan maistu ei sitten niin millään. Syön vain, kun on kamala nälkä, eli pakon edessä. En nautiskele ruoalla juurikaan.
- välillä saan kummallisia rytmihäiriöitä, varsinkin jos koen olleeni jotenkin ahdistunut jostain.
- kävin pari kertaa terapiassa, mutta ei vaikuttanut mitenkään
Mitä mieltä olette? Voimo patistaa lääkäriin ja on suoraan sanonut jo pitkään, että olen taatusti masentunut eikä jaksa enää katsella touhuani, kun en viitsi hoitaa itseäni kuntoon. Ymmärrän vaimoa ja olen yrittänyt muuttua, ottaa osaa, olla läsnä, tsempata, mutta parin päivän kuluttua taas vajoan samaan kaavaan. Auttaisikohan minua joku mielialalääkitys? Mitään sen kummempaa traumaa en ole elämässäni kokenut, siksi olikin jotenkin hankalaa siellä terapeutilla puida asioita.
Onko muita masentuneita/ex-masentuneita paikalla? Miten toimisitte? Itse koen, että olen vain tällainen, mutta kun muistelen vuosia taaksepäin, en kyllä aina ole ollut tällainen väsynyt kaikkeen kyllästynyt tyyppi. Urheilen ja teen mielekästä työtä, mutta en oikein niistäkään saa mitään irti, niin kuin ennen tapasin saada. Ai niin ja jos vaikka on pilvinen ilma, tunne heti ahdistusta ja voivottelen, mietin tympeää säätä liian vakavissani. Sade saa aikaan suoranaisen vitutuksen ja alakulon. Ei kai normaalisti jonkun sään pitäisi aiheuttaa muuta, kun pelkkiä tokaisuja siitä, että no onpas kurja sää. Mutta minut huonompi ilma vetää jotenkin ihan maihin.. Mitähän tuokin tarkoittaa..
Help me, kertokaahan diagnoosinne/kokemuksianne.
T. Mies 34, 2 lasta, työssäkäyvä
Kommentit (5)
Näin aionkin tehdä, mutta varmaan pitäisi mennä nyt lääkärin pakeille, jospa saisin jotain rohtoa tähän. Näkisi sitten, miten tepsii, että muuttuuko olotila.
Kun ei tuon vaimonkaan kanssa kovin ruusuisesti ole mennyt. Tuntuu, että on koko ajan kimpussani patistamassa ja herättelemässä minua horroksestani. TUntuu, että haluaa muuttaa minua väkisin sellaiseksi, joka en vaan ole. Mutta eilen vaimo lateli nämä totuudet minulle pitkän kaavan mukaan ja vasta nyt itsekin alan ymmärtää, ettei tämmöinen voi olla ihan normaalia oloa meikäläisellekään. Olen vaan jotenkin elänyt jossain sumussa viimevuodet ja toiminut vain vaimon patistuksesta tai käskystä. Ei löyty mielenkiintoa tehdä mitään oma-aloitteisesti. Onkin siis tuntunut, että vaimo vaan nalkuttaa ja käskyttää, tee sitä tee tätä, miksi makaat sohvalla kaiken aikaa, miksi nukut koko ajan, miksi et syö mitään, miksi et leiki lasten kanssa, miksi et reagoi minuun mitenkään, miksi olet koko ajan omissa maailmoissasi ja netissä jne jne. Nyt ehkä jotenkin ymmärrän vaimoani ja eihän minulla siis ole ollut hyvä olo pitkiin aikoihin. Eikä paha olo johdu suoraan vaimosta mitenkään. Hyvin pitää perheestään huolta kaikin puolin.
Jospa siis lääkettä kehiin? Lisää kokemuksia kaipailen vielä, vertaistukea.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on, mutta se on helpottanut, kun olen alkanut tietoisesti tehdä sellaisia asioita, jotka tuovat minulle aidosti iloa. Tosin minulla ne ovat ihan tavallisia juttuja, kuten ruohonleikkuuta ja sen päälle kahvit, toisaalta se on minulle aidosti nautinnollinen juttu, vähän fyysistä rasitusta ja näkee lopputuloksen. Koneella oloa olen vähentänyt, mikä myös auttaa. Lääkitys on ollut kyllä jo vuosia ja se helpottaa.
Minullakin on, mutta se on helpottanut, kun olen alkanut tietoisesti tehdä sellaisia asioita, jotka tuovat minulle aidosti iloa. Tosin minulla ne ovat ihan tavallisia juttuja, kuten ruohonleikkuuta ja sen päälle kahvit, toisaalta se on minulle aidosti nautinnollinen juttu, vähän fyysistä rasitusta ja näkee lopputuloksen. Koneella oloa olen vähentänyt, mikä myös auttaa. Lääkitys on ollut kyllä jo vuosia ja se helpottaa.
No kun minun on niin vaikea löytää ilon aiheita. Saan urheiluharrastuksestani sitä ja se tuntuukin henkireijältä. Mitkään arkiset asiat eivät tunnu missään. Eikä edes se, että lähtisin vaimon kanssa ulos syömään tai perheen kanssa mukavalle mökkireissulle, hetkauta millään tavalla. Nuo muille niin mukavat jutut tuntuu minusta masentavilta, pakkopullalta, tylsältä. Kai sitä pitäisi ihmisen osata iloita vaikkapa vuokraelokuvasta, jonka katsoo vaimon kanssa illalla herkkuja syöden. Kuulostaa minusta vain tylsältä, arkiselta, en saa tuollaisesta mitään nautintoa. Se, että käyn vaikkapa joskus kaveriporukalla jossain juhlimassa toisessa kaupungissa tai vaikka risteilyllä, saa minut jotenkin irtautumaan arjesta, mikään ympärillä ei muistuta tylsyydestä.
Olen kuunnellut, kun jotkut tuttavani puhuvat, miten ihana on mennä töiden jälkeen kotiin tai matkalta kotiin. Ihana oman kodin turva, tunnelma, vaimo, lapset, oma sauna ja kotoisa olotila, oma sänky. Minä en tunne näin. Eikä meillä siis kotona ole mikään kireä ilmapiiri, riitoja vaimon kanssa tms. Koti vaan tuntuu tylsältä ja arkiselta, en osaa nauttia arjesta enkä elää hetkessä pätkääkään. Suuntaan aina katseeni tulevaan, johonkin todella kivaan juttuun ja odotan sitä sitten, tapan tavallaan aikaa arjessa. Ja kun tuo tapahtuma, jota olen odottanut on ohi, putoan korkealta ja oma elämä näyttää entistä harmaammalta.
Eihän tämä nyt kuulosta normaalilta, nyt kun kirjoitan tätä ja huomaan mitä tekstiä päästäni tulee. Näyttää pelottavalta, elämä valuu ihan hukkaan.
Aloittaja
Ihan kun mun kirjoittamaa!
Fiilikset täysin samat, saunaillat ja juhlat kivoja, matkat samoin, just sen aikaa kun sitä kestää. Sitten taas räminällä arkeen, joka on tylsääkin tylsempää.
Oon 36 v nainen, 3 lasta, mies, joka ok. Siis ulkoisesti kaikki hyvin. En vaan viittis oikein mitään. Näin ollut jo parisen vuotta. Asuinpaikastakaan en oiken tykkää ja sekin ahdistaa.
Nukkuminen tuntuu rakkaimmalta harrastukselta, en oikein edes tiedä mikä tekeminen tuntuis kivalta, omalta.
Kotona ei meilläkään suurempia riitoja, mutta "aika tuntuu pysähtyneen", eli kotiin tullessa on kuin purkissa ois ja kansi päällä niin, että vaikea on hengittää...
Pitäsköhän munkin lääkäriin mennä?
Oon vaan ajatellut että työstä johtuvaa väsymystä, mutta nyt oon lomaillut jo 8 viikkoa eikä tämä olo mitenkään auvoiseksi oo muutunut. Kaikki hommat mitä aloittaa, jää kesken. Energia puuttuu täysin.
t. toinen masentunut?
Alue: Aihe vapaa
ainakin ahdistukselta kuulostaa. Kerro asiasta vaimollesi.