Onko 20-25 vuotias 30-40 vuotiaan näkökulmasta lapsi?

siitä eteenpäin alkaa olemaan nuori aikuinen, eli aivojen pitöisi jo toimia vastuullisesti. Mutta oman kantapään kautta menee vielä moni asia.

38, miltä se sitten tuntuu. Toivottavasti ymmärrän, että on aikuinen.

38, miltä se sitten tuntuu. Toivottavasti ymmärrän, että on aikuinen.

ja minä vähän päälle nelikymppinen. Ymmärrän kyllä että hän on aikuinen, ja selkeästi on nyt parissa vuodessa aikuistunutkin. Koska aikuistuminen on kuitenkin prosessi joka jatkuu melko pitkällekin, ymmärrän myös että hän on eritavalla aikuinen kuin esim. nelikymppinen ihminen. Itsekin olen nyt aivan erilainen kuin olin kaksikymppisenä, ja monessa ohtaa suhtauden asioihin tavalla jolla en koskaan olisi kaksikymppisenä ajatellut suhtautuvani. Toisaalta olisin nyt monessa asiassa paljon kymsempi ja fiksumpi mitä silloin, vaikka kypsä ja fiksu aikuinen kuvittelinkin olevani.

Näin se vaan menee, ja näin sen kuuluukin mennä :)

Olen nyt kolmikymppinen, ja kyllä 20-vuotiaat tuntuvat vielä kovin nuorilta. On vaikea nähdä heitä vielä ihan aikuisina. 25-vuotiailla on jo vähän enemmän uskottavuutta.



Olen saanut itseni kiinni tästä ajattelusta hiljattain ja yrittänyt muistella, millainen itse olin kymmenen vuotta sitten 20-vuotiaana. Varmasti olisin loukkaantunut, jos joku olisi kyseenalaistanut aikuisuuteni, tunsin itseni jo ihan kypsäksi tekemään elämääni koskevia päätöksiä. Ja olinkin sitä - olen siis loppujen lopuksi kuitenkin sitä mieltä, ettei esim. vanhempien enää sovi liikoja puuttua parikymppisten lastensa elämään, ainakaan määräilevällä tavalla.

Opiskelin itse 35 vuoden molemmin puolin, ja opiskelukaverit olivat minua 10-15 vuotta nuorempia. Ei siitä mihinkään pääse, että olivathan he aikamoisia kakaroita, hyvässä ja pahassa. Tuossa iässä suhtautuminen asioihin on vielä kovin mustavalkoista.

Nuoria ehkä, mutta ei lapsia.



T: 36v

Siis aikuisia joiden pitää itse vastata omista teoistaan.



T. 42-v, jonka omat lapset alle kouluikäisiä.

mutta kyllä inttipojat tuntuvat nykyään ihan hirveän nuorilta. Muuten en kyllä pidä 20-vuotiasta mitenkään lapsena, vaikka aikuistumisprosessi on tuossa iässä monella vielä ihan kesken.

Jos jättäisin jälkeeni perintöä muutaman miljoonan, saisi lapseni puolet rahoista tililleen 30v täytettyään ja loput 35 v.

Mielestäni 20-25 vuotiaat ovat nuoria aikuisia/varhaisaikuisia. Tuon ikäinen ei siis ole vielä ihan täydellisesti aikuinen. 25+ on jo sitten oikeasti aikuinen.

naiiveja. Elämä ei ole suurinta osaa vielä kovasti kolhinut.



Ainakin itse uskoin omiin mahdollisuuksiini rajattomasti tuon ikäisenä. Myöhemmin sitten elämässä on tapahtunut kaikkea, joka on saanut ajattelemaan asioita eri puolilta. Mutta moni 30-40-vuotiaskin katsoo maailmaa monesti yhdestä näkökulmasta, ja on vähän naiivi. Siis itsekin olen joissain asioissa sellainen, mutta en niin paljon kuin 15 vuotta aiemmin.

t.melkein 40v

mutta kovin eri elämänvaiheessa kuin se 30-40v. Jotkut ovat lapsellisempia 20-25 v:nä kuin toiset. On vaan eri elämänkokemus takana tietysti kuin 30-40v. ihmisillä. Tällä hetkellä työkavereissani on tuonikäisiä tyyppejä, kivoja tyyppejä on, enemmän kuitenkin riippuu persoonasta kuin iästä, kuinka tulee juttuun..