Mieheni ei OSAA "sananmuunnoksia" eikä siksi naura Luttiselle :O
Hän ei siis todellakaan osaa kääntää mielessään Luttisen sutkautuksia vaan ärsyyntyy niistä jutuista, niissä ei ole hänen mielestään mitään hauskaa. Hän ei osaa tehdä ihan yksinkertaisimpiakaan kääntösanoja esim. ihmisten etu- ja sukunimien välillä. Johtuuko siitä että miehelläni on lukihäiriö ja lievä asperger?
Sama juttu on kaikkeen sanaleikkiin perustuvan huumorin kanssa, mies ärtyy heti ja pitää niitä "idioottimaisena" huumorina.
Kommentit (12)
ihmiset lynkkaavat huumorin jota itse eivät TAJUA.
Täytyy muuten olla aivotoiminnaltaan todella hidas että ei pysty tekemään käännössanoja.
Tietenkään miehesi ei osaa sanaleikkejä, jos hänellä on lukihäiriö. Selvä hommahan se on, lopeta hänen kiusaamisensa niillä.
eikä hän halua koko ajan tulla muistutetuksi asiasta. Ap voisi opetella empatiaa.
ihmiset lynkkaavat huumorin jota itse eivät TAJUA.
Täytyy muuten olla aivotoiminnaltaan todella hidas että ei pysty tekemään käännössanoja.
Ja minä kyllä osaan kieltä kieputella, siitä ei ole kiinni. Minua vain eivät naurata tuollaiset teennäiset sanojen vääntämiset. On monta muutakin huumorin lajia, jotka eivät minuun kolahda. Ja sitten on kuitenkin olemassa sitäkin huumoria, joka saa minut nauramaan.
Tv:ssä on tarjolla eri tyyppisiä viihdeohjelmia ja komediasarjoja, joista jokainen saa valita mieleisensä. Nämä ovat makuasioista, joista kiisteleminen ei johda pitkälle.
Sanamuunnostan tajuamisella ei ole mitään tekemistä kielellisen lahjakkuuden kanssa. Minulla on monia ystäviä, jotka eivät osaa kirjoittaa kunnollista suomea, mutta ovat suuria sanamuunnosten ystäviä ymmärtävät ne salamannopeasti.
Itse teen työtä kielen ja kirjoittamisen parissa ja kehutamatta voin sanoa, että minua on koko ikäni pidetty kirjallisesti lahjakkaana, mutta sanamuunnosten hauskuus on mielestäni vähän niin ja näin. Itse en ole myöskään millään tasolla nopea sanamuunnosten keksijä.
Jännä juttu! En ole arvannut, että nämä voivat olla jollekin vaikeita. Ja että ne johtuvat lukihäiriöstä. Siis ihan oikeasti olen kiinnostunut tällaisista.
Mutta muut sanalliset "pelit" tuntuu olevan myös vaikeita monille miehille. Mistähän se johtuu? Esim. seurassa jokainen luettelee vaikka musiikkikappaleita, joissa esiintyy ruoka tai kirjoja joiden nimessä väri jne... näissä miehet ei vain pärjää naisten veroisesti.
Luulen että sananmuunnokset ovat jotenkin juttu jonka joko tajuaa tai ei eikä liity kielen osaamiseen muuten. Miehelläni on mahdollisesti lievä lukihäiriö eikä suomi ole hänen äidinkielensä mutta tajuaa kuitenkin sananmuunnokset suomeksi.
Minä taas hoksaan sananmuunnokset nopeasti ja olen hyvä myös keksimään niitä, mutta sellainen pikkutuhma huumori ei ole ikinä naurattanut. Huumorintajuja yksinkertaisesti on erilaisia eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, ymmärtääkö ne sananmuunnokset vai ei.
Itse ymmärrän sananmuunnoksia mutta en naura niille. "Parhaille" korkeintaan hymähdän.
En tajua, miksi noiden pitää aina olla jotenkin kaksimielisiä. Naurattaisi tai ihailisin, jos joku vaivautuisi keksimään jotain sellaisia, mitkä eivät perustu navanaluseen.
Ei kaikki osaa. Tiedän itsekin henkilön joka joutuu kunnolla miettimään miten ne käännetään.