En halua enää parisuhdetta. Muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs uusvanhojen piikojen ketju tää on?

Meidän ketju, jotka olemme parisuhteet jo kokeneet ja nähneet ja todenneet, että sinkkuna on paljon mukavampaa.

N53

Pääsiäinenkin on jo ovella ja voi niitä munien määrää mistä valita! Ei tarvitse itseään yhteen kahlita!

Jos nyt eroaisin niin uskoakseni en ryhtyisi enää parisuhteeseen.

En tosiaankaan enää lähde tähän hommaan.

Eri asunnoista deittailu ok. Kotiini en ota passattavia.

Joo en halua minäkään enää mitään. Minulla on kyllä hyvät välit ex aviomieheen sekä ex avomieheen. Sinkkuna on hyvä olla. Koen,että suhde ahdistaisi ja kun en nykyään luota kuin ystäviin. Ja olen aina suhteessa mustasukkainen ja se on ikävä olotila. Eli parempi etten ole kenenkään kanssa vakavasti.

Miksi pitaisi haluta suhteeseen. Kun ei halua nii ei halua. Jokaisen oma asia. Mina en jaksa suhteita.

Olen kolmekymppinen ja yrittänyt olla nyt ensimmäistä kertaa elämässäni parisuhteessa. Tutustuimme noin vuosi sitten ja olimme alusta lähtien käytännössä kuin parihuhteessa; Vietimme viikosta suurimman osan yhdessä jne. Seurustelusta sovimme nyt kesäkuussa kolme kuukautta sitten. 

 

Olen jo nyt hyvin väsynyt. Varmaankin rakastan kyllä kumppaniani, mutta lähinnä vain ärsyynnyn hänestä kun olemme yhdessä. En halua erota, mutta haluan viettää huomattavasti vähemmän aikaa yhdessä. En halua suunnitella yhteen muuttoa, naimisiin menoa tai perheen perustamista mutta hän haluaa. Harmittaa hirveästi. Tiesin kyllä että tämä on minulle itselleni kokeilua siitä että pystynkö suhteeseen. Varmaankin pystyn mutta en ole tyytyväinen suhteessa ja haluaisin olla yksin. Yöt milloin emme ole yhdessä tuntuvat niin ihanilta. Saan nukuttua ja levättyä hyvin ja kunnolla rentouduttua. Haluaisin vielä yrittää jatkaa ja katsoa jos tilanne oman pääni sisällä muuttuu, mutta en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän minua on alkanut etomaan miehissä tyypillinen itsekkyys. Se näkyy parisuhteissa ihan kaikessa, siinä että nukutaan leveästi ja kuorsaten, räpsäytetään valot päälle kun herätään vaikka toinen vielä nukkuisi. Syödään ihan kaikki jääkaapista välittämättä yhtään jääkö sinne mitään toiselle, eikä osteta mitään sinne tilalle ilman sanomista. Pyykit jää hoitamatta, imuriin tartutaan nalkutuksen jälkeen. Seksi menee pian siihen ettei naisen osuutta hoideta ilman sanomista. Entinen mies koki varmaan tekevänsä paljon, kun pesi autoni kerran viikossa (muuta ei tehnyt). Ongelma oli vaan etten kaivannut autonpesua viikottain. Mulle on aivan yhdentekevää onko auto koko ajan vastapestyn näköinen. Sovitaan menoja viikonlopulle ja lomille muualle ja katsotaan ihan tyhjänä, kun puoliso ihmettelee miksei häneltä kysytty mitään. Mulla meni aina parisuhteissa järkyttävästi rahaa siihen seurusteluun, kun miel

Siis, niin totta joka sana!

Sen parisuhteen täytyisi sitten antaa niin kauhean paljon hyvää ja elämänlaatua huomattavasti kohentavaa että edes harkitsemaan alkaiisin, ja sittenkin aina tulee se mutta.

Kun ajatellaan sinkkuna elämistä, ainakin ihmisen joka pystyy ja kykenee itsensä kanssa tasapainoisesti elämään, on se kuitenkin niin paljon parempaa.  Mikäänhän ei estä hankkimasta tapailukumppania, sellaista jonka kanssa voisi lähteä risteilylle tai jollekin matkalle. Voisi käydä ulkona,  laskettelmassa, kaikenlaista arjesta irrottautumista mutta asua ja elää täysin erikseen.

Itse en sellaistakaan kaipaa koska viihdyn omassa seurassani näissäkin viihdykkeissä eikä minua kauheasti sllaiset edes houkuttele.  Olen luonteeltani erittäin itsenäinen ja haluan oman tilan joka on vain minun.  Oman kodin ja rauhan.  En halua tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. En halua luopua omista mieltymyksistäni toisen takia.

On niin paljon mistä en halua luopua, ja mitä joku parisuhde voisi korvata.

Lapsia en halua  mutta jos haluaisin sekin järjestyisi kyllä.  Hedelmöitysklinikat on olemassa.

Sekin vielä että menet yhteen jonkun kanssa. Hankitte  huushollin ja tykötarpeet.  Kaikki mitä parisuhteeseen kuuluu, ja sitten tuleekin eteen tilanne että kaikki kääntyykin päälaelleen. Siinä sitä sitten ollaan ja tapellaan tavaroista ja rahoista ja pahimmassa tapauksessa vielä jälkikasvusta. Ei ole yksi eikä kaksi eikä sata eikä tuhat joille niin käy.  Siltäkin säästyy kun järki tallella ja harkiten valitsee  oman itsenäisen elämän.

Hauskoja nää vanhat keskustelut, jolloin sai vielä tykkäyksiä naputtaa niin paljon kun vaan halus.

Wau, mahtavaa! Hyvä Sinä👍

Minulla toisinpäin kuin monilla muilla. Eli nykyinen pitkä avioliitto on ollut kaikin puolin niin hyvä ja toimiva että minun on hyvin hankala uskoa että voisin ikinä löytää toista yhtä hyvää ja toimivaa suhdetta jos tämä nykyinen joskus loppuu. Olenkin ajatellut että jos mieheni kuolee ennen minua tai jostain kumman syystä minut jättää niin olen loppuelämäni yksin.

"Siis, niin totta joka sana!"

Varmaan niillä jotka ovat valinneet miehen lähinnä sillä perusteella että se on mies.

En tajuu näitä valittajia. Rakastan miestäni, meil on kivaa, kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Tuo on paras ystäväni tuo mies.

En jaksa enää yhtään parisuhdetta. En elä villiä sinkkuelämääkään. Tunnen suurta helpotusta, jos ei loppuelämän aikana tarvitse olla yhtään mitään kenellekään.

Ex sätti ja haukkui 8 vuotta. Mikään ei riittänyt. Nyt voin olla jp juuri sellainen kuin olen. Ihanaa oikeastaan! Jospa avaisi alkoholittoman oluen ja kävisi tupakalla!

Seksin pystyn hoitamaan itse, ja kissa nukkuu kainalossa. En tarvitse ketään edes viereen nukkumaan.

Ihan parasta on se, ettei KOSKAAN enää tarvitse kuulla edes etäisesti Latelan narisevaa ääntä, tai katsoa huutokauppakeisarin uusintoja.

Jee!!!!

Joo hyvin voi tästä neljästä kybästä mennä nyt hautaan ilman mitään parisuhdehaaveiluja, kun riitti viimein nää pari syvempää kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta missä toinenkin alkoi tuomaan esille huolestuttavan samankaltaisia asioita ensimmäiseen verrattuna. Että tuskinpa se siitä kauheasti vaihtamallakaan paranisi.

Mites seksi? Parisuhteessa saa sentään säännöllisesti. Sinkkuna hirvee homma aina pokailla ja järkkäillä jotain satunnaisia seksikavereita siihen.

Mäkin olen alkanut kyseenalaistaa miksi haluan parisuhteen. Mulla on ollut hyviä ja huonoja suhteita, enkä syytä noita miehiä mistään mutta olen alkanut kokea etten ole parisuhdekelpoinen. Tällä hetkellä on aivan ihana mies, mutta miehen ihanuus ei auta, sillä suhteessa minusta tulee todella omistautunut, toista miellyttämään pyrkivä, sopeutuva ja ikävä kyllä - myös mustasukkainen. Sen verran olen oppinut etten enää järjestä draamaa enkä näytä mustasukkaisuutta, mutta se ei omaa oloa paranna. Suurimman osan aikaa mulla on painava möykky rinnassa kun olen huolissani suhteesta ja siitä, onko kaikki hyvin ja kelpaanko. Jos mies on äreä tai allapäin, koen sen omaksi viakseni. Urheilen ja laittaudun hullun lailla ja pelkään ikämuutoksia ulkonäössäni, vaikka mies ei edes ole mitenkään ulkonäkökeskeinen. 

 

Sinkkuna voin paremmin, osaan laittaa itseni etusijalle, pidän ulkonäöstäni jne. Silti jostain ihmeen syystä haluan suhteen, vaikka tiedän jo että miehestä riippumatta alan kokea huonoutta ja riittämättömyyttä, pistää omat tarpeeni taka-alalle ja pelätä tulevaa. Varsinkin jos olen tosi rakastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen alkanut kyseenalaistaa miksi haluan parisuhteen. Mulla on ollut hyviä ja huonoja suhteita, enkä syytä noita miehiä mistään mutta olen alkanut kokea etten ole parisuhdekelpoinen. Tällä hetkellä on aivan ihana mies, mutta miehen ihanuus ei auta, sillä suhteessa minusta tulee todella omistautunut, toista miellyttämään pyrkivä, sopeutuva ja ikävä kyllä - myös mustasukkainen. Sen verran olen oppinut etten enää järjestä draamaa enkä näytä mustasukkaisuutta, mutta se ei omaa oloa paranna. Suurimman osan aikaa mulla on painava möykky rinnassa kun olen huolissani suhteesta ja siitä, onko kaikki hyvin ja kelpaanko. Jos mies on äreä tai allapäin, koen sen omaksi viakseni. Urheilen ja laittaudun hullun lailla ja pelkään ikämuutoksia ulkonäössäni, vaikka mies ei edes ole mitenkään ulkonäkökeskeinen. 

 

Sinkkuna voin paremmin, osaan laittaa itseni etusijalle, pidän ulkonäöstäni jne. Silti jostain ihmeen syystä hal

Vähän sellaisia asioita, joista kannattaa keskustella kumppanin kanssa ja kertoa miltä tuntuu. Löytyy kyllä kultainen keskitie. Hyvää kumppania on oikeasti vaikea löytää, mutta tilan tarve on normaalia. Jos kumppanisi on tärkeä, etkä halua häntä menettää, niin voisit ehdottaa, että jonain viikkoina ei nähdä, eikä viestitellä, mutta painota, siis painota kunnolla kuinka rakas, tärkeä hän on ja juuri sellainen ihminen jonka haluat pitää elämässä, ja tämä vain sen vuoksi, ettet halua antaa oman väsymyksesi myrkyttää suhdetta. Miehille tarvitsee painottaa sitä mitä he merkitsevät toiselle, etteivät ala miettimään että tässäkö tämä oli. Toisaalta viikko ilman yhteydenpitoa on aika pitkä aika olla rakastamastaan ihmisestä erossa jopa viestitse. Jos pariin päivään ei ole ollut yhteydessä, niin mikä paremmalta tuntuu, kun herätessä huomaat viestin missä lukee rakastan sinua

Minusta on tullut mukavuudenhaluinen eron jälkeen. On minulla hauskanpitomiesystävä. Teemme muutakin kuin sänkyhommia, mutta emme ole ikinä muuttamassa saman katon alle tai mitään vakavaa ahdistavaa. Kummallakin on jälkikasvu edellisen kumppanin kanssa ja he ovat kummallekin ykkösiä.