Lue keskustelun säännöt.
En halua enää parisuhdetta. Muita?
15.02.2015 |
Alkuhuuman jälkeen alkaa ahdistus ja myöhemmin riitely ja irti päästäminen on aina valtava helpotus. Tunnen saavani oman itseni takaisin ja voivani hengittää vapaasti.
Yritin kyllä olla parisuhteissa 16 vuoden ajan ja lopullinen päätös luopua niistä tuotti vain sisäisen rauhan tunteen. En ole edes surullinen, vaan tyytyväinen itseeni kun en enää murru sosiaalisen paineen alle ja yritä olla väkisin "normaali" parisuhdeihminen.
Kommentit (182)
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 13:30"]
Mitä kiinnostavaa minun pitäisi nähdä jossain pettävässä valehtelijassa, joka näkee minussa kiinnostavana vain kassiensa tyhjentämis option?
Miehillä pysyy aina nämä vakio vaatimukset:
-panohuora
-siivooja
-kokki
-ihailija ja tyhmille vitseille nauraja
Naisille nyt on vaan tullut uusi vaatimus uskollisuuden lisäksi, tasavertainen keskustelukumppani.
Mutta ota huomioon että naiset ovat luopuneet myös entisistä vaatimuksistaan. Enää ei tarvitse miehen elättää naista. Nykyään nainen osaa itse vaihtaa autoonsa renkaat. Nykyään naiset tekevät ne yksinkertaiset hommat itse, millä miehet ennen pätivät ja kuvittelivat olevansa jotakin.
[/quote]
Onneksi et yleistänyt koko miessukupolvea yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi, omiin huonoihin kokemuksiisi vedoten. En tunnistanut itseäni listaamistasi vaatimuksista, mutta luultavasti sinä tiedät paremmin mitä haluan naiselta ja parisuhteelta. Onneksi pysyt pois parisuhdemarkkinoilta, niin ei tarvitse kenenkään kärsiä katkeruudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä haluisin, mutta oon luovuttanut, kun ei pysty mitenkään tarpeeks tarjoomaan että kelpais kenellekkään naiselle.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 15:32"]
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän minua on alkanut etomaan miehissä tyypillinen itsekkyys. Se näkyy parisuhteissa ihan kaikessa, siinä että nukutaan leveästi ja kuorsaten, räpsäytetään valot päälle kun herätään vaikka toinen vielä nukkuisi. Syödään ihan kaikki jääkaapista välittämättä yhtään jääkö sinne mitään toiselle, eikä osteta mitään sinne tilalle ilman sanomista. Pyykit jää hoitamatta, imuriin tartutaan nalkutuksen jälkeen. Seksi menee pian siihen ettei naisen osuutta hoideta ilman sanomista. Entinen mies koki varmaan tekevänsä paljon, kun pesi autoni kerran viikossa (muuta ei tehnyt). Ongelma oli vaan etten kaivannut autonpesua viikottain. Mulle on aivan yhdentekevää onko auto koko ajan vastapestyn näköinen. Sovitaan menoja viikonlopulle ja lomille muualle ja katsotaan ihan tyhjänä, kun puoliso ihmettelee miksei häneltä kysytty mitään. Mulla meni aina parisuhteissa järkyttävästi rahaa siihen seurusteluun, kun mielellään sitä osti hyvää ruokaa ja saunaoluet jos toinen tuli mun luokse. Vastaavasti sinne mennessä ei koskaan ollut mitään. Ei vaan tule joillekin (monille) miehille mieleen. Pitäkää tunkkinne.
[/quote]
Aika rankkaa yleistämistä vain koska olet valinnut miehesi huonosti.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:18"]
Minulle sopisi sellainen parisuhde, että asuttaisiin erillään ja nähtäisiin silloin kun haluaa nähdä, oli se sitten 4 krt viikossa tai kerran kuukaudessa. Itse voisi lähteä vaikka tunnin varoitusajalla Lontooseen ilman, että täytyy kysyä lupa tai sopia miehen kanssa käykö tämä. Jos lapsia olisi niin sekin olisi ihanaa, että lapsia voitaisiin hoitaa välillä erikseen, välillä yhdessä. Olisi sekä perhe-elämä että myös omaa aikaa.
[/quote]
Meille on muotoutumassa vähän tällainen suhde. Minulla lapsia, miehellä ei ja yhteinen lapsi tulossa. Emme asu yhdessä ja molemmat tarvitsevat paljon omaa tilaa ja aikaa. Emme ainakaan vielä suunnittele yhteen muuttoa vaikka lapsia kylläkin.. Saa nähdä miten tämä tästä muotoutuu. Tällä hetkellä ajatus yhdessä asumisesta ahdistaa, voi olla että tilanne muuttuu sitten kun on yhteinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keski-ikäinen nainen ja tullut siihen tulokseen epäonnistuneiden suhteiden jälkeen, että olen kaikista onnellisin ja tasapainoisin ollessani yksin. Voin rauhassa keskittyä töihini , tulla kotiin ja rentoutua. Voin vaikka maata sohvalla koko päivän, ilman että joku vaatii huomiota. Voin pukeutua niinkuin haluan, olla sen näköinen kuin haluan, ilman arvostelua ja kritiikkiä. Tätä olotilaa en enää vaihtaisi mistään hinnasta pois. Vaikka olenkin paljon köyhempi taloudellisesti, mutta henkisesti paljon rikkaampi.
Rakastuin 28-vuotiaania , menin naimisiin 29-vuotiaana , sain suloisen tyttären 30-vuotiaana ja ihanan pojan 31-vuotiaana. Vuoden viee´rivät. Huolehdin perheestä, opiskelin ja kävin töissä.Sain lapseni aikuiseksi ja maailmalle. Rakkaus miehen hiipui pikkuhiljaa ..lopulta yhteyskin katosi..erottiin 29 vuoden yhdessäolon jälkeen yhteisellä päätöksellä. Exä otti uuden puolison jo kolme kuukautta eron jälkeen. Minä taas menin terapeutille ja kävin koko elämäni ja myös avioeroni läpi. Alkuun surin ja ikävöin miestäni tai ehkä sitä mitä meillä oli ollut joskus,.. mutta myös nautin vapaudestani ja siitä että sain tehdä mitä huvittaa ei tarvinnut vastata kuin itsestäni. Löysin uusia ystäviä.. minusta tuli varamummi , aloin opiskella kieliä ja varasin kielikurssimatkan italiaan. Elän nyt tässä hetkessä täysilla , olen vapaa ja onnellinen. Minä olen saanut kokea yhden suuren rakkauden ..se riittää ja muistutuksena siitä on vielä kaksi ihanaa "lasta". Kuulun siihen vähemmistöön suomalaisista jotka ovat oivaltaneet yksineläminen voi olla todella onnellista ja kuuntelen ystävien parisuhdeongelmia olen vieläikin vakuuttuneempi siitä, että päätös pysyä sinkkuna on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ihan perusteltua epäillä, että naisessa itsessään saattaa olla jotain vikaa jos ajautuu jatkuvasti sellaiseen miesseuraan, että tuollainen yleistys tuntuu perustellulta.
Tuollaisia "vikoja" ovat liiallinen luotto ihmisiin ja huono itsetunto.
Ei siihen sen kummempia vikoja tarvita, että joutuu kohtaamaan huonoja esimerkkejä vastakkaisesta sukupuolesta.
Minä ainakin haluaisin ihan itseni takia, että joku rakastaisi minua. En ymmärrä tuollaista puhetta, että ollaan muiden asettaman paineen alla parisuhteessa. Siis voihan sitäkin olla, mutta kai siinä aika pian huomaa, ettei tämä ole oma juttu.
Mutta on eri asia jos syy ei-olla parisuhteissa on pettyminen itseensä niissä tms.
En ikinä toivottavasti luovuta etsimästä miestä, joka minua rakastaa. Tavallaan sellainen saattaisi olla aika lähellä, sillä minulla on avomies. Mutta hän on järkimies, haluaisin intohimoisemman suhteen. Mutta kuten aloittajallakin, pelkään, että niissä on pelkkää intohimoista riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti kiinnostavia miehiä on hyvin vähän, tai ne on varattuja. Yksin on parempi elää silloin, kun itsellä on täysin eri tavoitteet elämälle ja odotukset parisuhteelle kuin keskivertomiehellä.
Olen selannut varmaan kaikki nettideittiprofiilit läpi ja suurin osa on aivan samanlaisia. Miehet haluaa suht ok näköisen naisen, jolla on tissit ja perse. Yhdessä sitten oleiltaisiin ja vietettäisiin mukavaa (päämäärätöntä) aikaa, mitä se sitten onkaan. Onko oikeasti niin, että mies on niin ihmeellinen olento, että sen kanssa vietetään muuten vaan aikaa?
Se mitä miehet ei ehkä tajua on, että naisen on mahdotonta kiinnostua miehestä, ellei ihaile tätä. Mitä ihailtavaa jossain tusinatapsassa on, jonka elämä on hyvin kun on työpaikka ja nainen?
Pari vuotta avioeron jälkeen yritin tarmokkaasti löytää uutta parisuhdetta, koska sinkkuus tuntui epäonnistumiselta. Tapasin ihan mukavia miehiä mutta treffien aikana huomasin haaveilevani vain että pääsisin kotiin omalle sohvalle katsomaan netflixiä maratoonina. Miksi ihmeessä havittelen parisuhdetta, jos viihdyn vapaa-ajalla parhaiten yksin? Kadunko myöhemmin, ehkä 10-20 vuoden päästä, päätöstä jättäytyä sinkuksi? Vuosien vieriessä en ole luultavasti kovin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla, nyt seuran saaminen ei tuota ongelmia. Yksinäinen vanhuus ei sekään tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en enää luota miehiin. Ja kun on tottunut selviämään yksinään ilman tukea ja apua, niin muiden kanssa keskustellessaan huomaa usein oman yksinäisyytensä. Toiset lapsiperheet saa apua sukulaisilta, leluja, ilmaista lastenhoitoa, vaatteita, kenkiä ja kotona puoliso osallistuu kodinhoitoon ja ruoanlaittoon. Mä teen ton kaiken yksinäni. Lapsi on isällään 8 päivää kuussa, jolloin opiskelen ja näen ystäviäni. Varaa mihinkään lastenlikkoihin ei ole ja oikeastaan olen paljon mielummin lapseni kanssa. Joskus kirjoittelin deittipalstoilla, mutta tajusin, että miehet on aivan käsittämättömän laiskoja ja saaamattomia. Pyörän kumin vaihtaminen, kodin siivoaminen ja pyykin pesu on monelle iso juttu. Lisäksi aika monella miehellä oli selvästi kaikenlaisia estoja ja pelkoja, joista mielellään avautuvat jo varhaisessa vaiheessa. Olen todennut, ettei maksa vaivaa. Aina ne kuitenkin yrittää: timmi kroppa ja hyvä kunto eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että multa tippuisi seksiä yhtään kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Siksi pitäisikin aina edetä suhteissa hitaasti ja tutustua, ennen kuin yhteen muutetaan. Pitäisi tuntea se toinen ja ymmärtää, ettei se toinen muutu sellaiseksi, kuin itse tahtoo hänen olevan.
Kun löytää sen oikenlaisen, ei silloin ahdista asua yhdessä, eikä silloin ole tuollaista ylä-alamäkeä alkuhuumien ynnämuiden kanssa.
Uskokaa tai älkää, sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ymmärtävät toisen halun olla yksin ja että on omaa aikaa. Ihmiset vain nuorena lähtevät pumpulit silmissä suhteisiin mukaan ja olettavat että kaikki kääntyy hyvin, ilman että oikeasti käyvät läpi ja tutustuvat, ennen kuin muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa.
Luulin itse aikoinaan, etten ikinä tahdo olla suhteessa, en ikinä tahdo mennä naimisiin ja toisen ihmisen kanssa ahdisti, kunnes löysin oman puolisoni. Suhteessä mentiin hitaasti eteenpäin, puhuttiin ja ymmärrettiin. Oma puolisoni ymmärtää esim sen, että tarvitsen paljon omaa aikaa, eikä hän ota nokkiinsa, jos vaikka päivän olen toisessa huoneessa koneella, koska tietää että tarvitsen sitä omaa aikaa. Hän tosin on samanlainen kuin minä.
Meillä ei siis onneksi ole juuri tuota, että jatkuvasti pitäisi ajatella mitä toisen kanssa tekisi. Ei sitä jatkuvasti tarvitse puolisoa ottaa kaikkeen mukaan. Minä voin lähteä ulkomaille yksin halutessani ja sama on puolisollani. Ehkä siksi meidän suhde on toiminut jo näin pitkään, kun me annamme toisillemme sen vapauden olla myös yksinkin, vaikka asutaan saman katon alla.
Just näin! Kuulostaa siltä, että aika moni ns. ei niin parisuhde ihminen tarvitsee paljon omaa aikaa ja tilaa. Itse olen samanlainen ja joskus ajatus miehen kanssa asumisesta ja arjen jakamisesta ja loputtomista kompromisseista tuntui ahdistavalta. Sitten tapasin puolisoni ja hän on samanlainen. Ei tunnu ahdistavalta tai velvollisuudelta, kun antaa tilaa toiselle ja tietää,että itse saa tilaa. Se on kuitenkin jokaisen oma päätös haluaako olla suhteessa vai ei. Pitää kuunnella itseään eikä ulkopuolelta tulevia normeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 15:32"]
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän minua on alkanut etomaan miehissä tyypillinen itsekkyys. Se näkyy parisuhteissa ihan kaikessa, siinä että nukutaan leveästi ja kuorsaten, räpsäytetään valot päälle kun herätään vaikka toinen vielä nukkuisi. Syödään ihan kaikki jääkaapista välittämättä yhtään jääkö sinne mitään toiselle, eikä osteta mitään sinne tilalle ilman sanomista. Pyykit jää hoitamatta, imuriin tartutaan nalkutuksen jälkeen. Seksi menee pian siihen ettei naisen osuutta hoideta ilman sanomista. Entinen mies koki varmaan tekevänsä paljon, kun pesi autoni kerran viikossa (muuta ei tehnyt). Ongelma oli vaan etten kaivannut autonpesua viikottain. Mulle on aivan yhdentekevää onko auto koko ajan vastapestyn näköinen. Sovitaan menoja viikonlopulle ja lomille muualle ja katsotaan ihan tyhjänä, kun puoliso ihmettelee miksei häneltä kysytty mitään. Mulla meni aina parisuhteissa järkyttävästi rahaa siihen seurusteluun, kun mielellään sitä osti hyvää ruokaa ja saunaoluet jos toinen tuli mun luokse. Vastaavasti sinne mennessä ei koskaan ollut mitään. Ei vaan tule joillekin (monille) miehille mieleen. Pitäkää tunkkinne.
Onneksi kaiki miehet ei ole näin itsekkäitä. Muuten parisuhteita ei enää olisi ollenkan!
No huhhu. Oot sinäkin miehiä tavannu. :D En kyllä yleistäisi. Kuvailemasi mies vaikuttaa törpöltä tapaukselta eikä kukaan itseään kunnioittava nainen tuollaisen kanssa olekaan.
Sunlaisia ihmisiä tarvitaan niin paljon enemmän, ap! Good for you! :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän minua on alkanut etomaan miehissä tyypillinen itsekkyys. Se näkyy parisuhteissa ihan kaikessa, siinä että nukutaan leveästi ja kuorsaten, räpsäytetään valot päälle kun herätään vaikka toinen vielä nukkuisi. Syödään ihan kaikki jääkaapista välittämättä yhtään jääkö sinne mitään toiselle, eikä osteta mitään sinne tilalle ilman sanomista. Pyykit jää hoitamatta, imuriin tartutaan nalkutuksen jälkeen. Seksi menee pian siihen ettei naisen osuutta hoideta ilman sanomista. Entinen mies koki varmaan tekevänsä paljon, kun pesi autoni kerran viikossa (muuta ei tehnyt). Ongelma oli vaan etten kaivannut autonpesua viikottain. Mulle on aivan yhdentekevää onko auto koko ajan vastapestyn näköinen. Sovitaan menoja viikonlopulle ja lomille muualle ja katsotaan ihan tyhjänä, kun puoliso ihmettelee miksei häneltä kysytty mitään. Mulla meni aina parisuhteissa järkyttävästi rahaa siihen seurusteluun, kun mielellään sitä osti hyvää ruokaa ja saunaoluet jos toinen tuli mun luokse. Vastaavasti sinne mennessä ei koskaan ollut mitään. Ei vaan tule joillekin (monille) miehille mieleen. Pitäkää tunkkinne.
No huhhu. Ootte kyllä miehiä tavannu :D En lähtisi ihan näin yleistämään, koska kukaan itseään kunnioittava nainen ei kauan tuollaista menoa katselisi. Vaikka toisaalta tuntuu, että valitettavan usein katselee. :/ Miksi ihmeessä? Itse en kyllä alkaisi piiaksi kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta avioeron jälkeen yritin tarmokkaasti löytää uutta parisuhdetta, koska sinkkuus tuntui epäonnistumiselta. Tapasin ihan mukavia miehiä mutta treffien aikana huomasin haaveilevani vain että pääsisin kotiin omalle sohvalle katsomaan netflixiä maratoonina. Miksi ihmeessä havittelen parisuhdetta, jos viihdyn vapaa-ajalla parhaiten yksin? Kadunko myöhemmin, ehkä 10-20 vuoden päästä, päätöstä jättäytyä sinkuksi? Vuosien vieriessä en ole luultavasti kovin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla, nyt seuran saaminen ei tuota ongelmia. Yksinäinen vanhuus ei sekään tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta.
Jos olet nyt onnellinen yksin, miksi oletat että vanhana kaipaisit seuraa? Ja varmasti deittailu olisi vaikeampaa 20 vuoden päästä jos yrittäisit deittailla saman ikäisiä miehiä kuin nyt. Mutta ei tarvitse yrittää. Miehet vanhenevat siinä missä naisetkin.
Onko tässä jotakin yllättävää? Että kun on vuosikymmeniä tehnyt yhtäjasamaa, se alkaa kyllästyttää?
Taitaa taas olla lumihiutaleet leijailemassa. "Wuhuu, mä en halua parisuhdetta, paitsi että olen koko ikäni ollut parisuhteessa, ja nyt olen 50, ja oho, en enää halua parisuhdetta?"
Sisäinen kasvu, anyone?
Siirtykää jo eteenpäin, unohtakaa erikoisuutenne, koska tämäkin ketju osoittaa, että teitä parisuhteita haluamattomia on 8/10.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 15:32"]
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän minua on alkanut etomaan miehissä tyypillinen itsekkyys. Se näkyy parisuhteissa ihan kaikessa, siinä että nukutaan leveästi ja kuorsaten, räpsäytetään valot päälle kun herätään vaikka toinen vielä nukkuisi. Syödään ihan kaikki jääkaapista välittämättä yhtään jääkö sinne mitään toiselle, eikä osteta mitään sinne tilalle ilman sanomista. Pyykit jää hoitamatta, imuriin tartutaan nalkutuksen jälkeen. Seksi menee pian siihen ettei naisen osuutta hoideta ilman sanomista. Entinen mies koki varmaan tekevänsä paljon, kun pesi autoni kerran viikossa (muuta ei tehnyt). Ongelma oli vaan etten kaivannut autonpesua viikottain. Mulle on aivan yhdentekevää onko auto koko ajan vastapestyn näköinen. Sovitaan menoja viikonlopulle ja lomille muualle ja katsotaan ihan tyhjänä, kun puoliso ihmettelee miksei häneltä kysytty mitään. Mulla meni aina parisuhteissa järkyttävästi rahaa siihen seurusteluun, kun mielellään sitä osti hyvää ruokaa ja saunaoluet jos toinen tuli mun luokse. Vastaavasti sinne mennessä ei koskaan ollut mitään. Ei vaan tule joillekin (monille) miehille mieleen. Pitäkää tunkkinne.
Minä voisin sanoa naisista ihan samaa; en vain enää jaksa sellaisia itsekeskeisiä, prinsessasyndroomasta kärsiviä pikkukakaroita, joille parisuhde on vain pitkä lista asioita, jotka miehen täytyy tehdä tehdäkseen heidät onnelliseksi ja jotka alkavat huuli mutrussa polkea jalkaa heti jos joku asia ei mene 100% oman mielen mukaan, eikä ajatustakaan uhrata sille, että onkohan se mies onnellinen, mitäköhän minä voisin itse tämän suhteen eteen tehdä..
Jep, kaikki pitäisi tehdä naisen tahdin mukaan, tai muuten se on väärin. Tuohon minulla tuppaa suhteet kaatumaan, kun kehtaan näyttää omaa tahtoani. Puudeliksi minusta ei ole.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 02:09"]
80: Miksi sinä kuvittelet, että kukaan haluaa tarjota sinulle yhtään mitään? Ethän itsekään ole kiinnostunut muista.
[/quote]
Mielenkiintoinen tulkinta.
Vastaamassani viestissähän esitettiin aika vihamielinen yleistys koko miessukupuolesta, josta en tunnistanut itseäni (kuten selväksi tein), yhtään miespuolista ystävääni tai yhdenkään naispuolisen ystäväni miestä. Mielestäni on ihan perusteltua epäillä, että naisessa itsessään saattaa olla jotain vikaa jos ajautuu jatkuvasti sellaiseen miesseuraan, että tuollainen yleistys tuntuu perustellulta.