Lue keskustelun säännöt.
En halua enää parisuhdetta. Muita?
15.02.2015 |
Alkuhuuman jälkeen alkaa ahdistus ja myöhemmin riitely ja irti päästäminen on aina valtava helpotus. Tunnen saavani oman itseni takaisin ja voivani hengittää vapaasti.
Yritin kyllä olla parisuhteissa 16 vuoden ajan ja lopullinen päätös luopua niistä tuotti vain sisäisen rauhan tunteen. En ole edes surullinen, vaan tyytyväinen itseeni kun en enää murru sosiaalisen paineen alle ja yritä olla väkisin "normaali" parisuhdeihminen.
Kommentit (182)
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:20"]
minun ei tarvitse vapaapäivän aamuna ajatella mitähän tänään tehdään ja mikä osa siitä on velvollisuutta, voin tehdä ihan mitä haluan ja nyt mä lähden ulos aurinkoon ja laitan sen ruuan tunnin myöhemmin kuin aamulla ajattelin.
[/quote]
Tämä on kyllä mukavaa, mutta siinä ei ole mitään sellaista, mikä ei onnistuisi myös parisuhteessa. -ap
[/quote]
Tämä ei ole oikea Ap. En ikinä kirjoittaisi noin. Sehän olisi ristiriidassa kaiken aiemmin kirjoittamani kanssa. Joten parisuhteen lobbaaja, häivy ketjustani. Ap
[/quote]
Et sitten huomannut minun korjaavan virheeni heti seuraavassa viestissä? Tarkoitus ei ole esiintyä kenenäkään toisena. Olin vain juuri kirjoittanut itse avaamaani ketjuun. -24
[/quote]
Ok, en nähnyt. Saat anteeksi. Oikea Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:29"]
Moni haluais vapauden ja silti säännöllisesti parrua perseeseen. Vaikeaa.
[/quote]
Se on se tunne kun haluaisi syödä ja säästää kakun. Vaikeaa on.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:32"]
Siksi pitäisikin aina edetä suhteissa hitaasti ja tutustua, ennen kuin yhteen muutetaan. Pitäisi tuntea se toinen ja ymmärtää, ettei se toinen muutu sellaiseksi, kuin itse tahtoo hänen olevan.
Kun löytää sen oikenlaisen, ei silloin ahdista asua yhdessä, eikä silloin ole tuollaista ylä-alamäkeä alkuhuumien ynnämuiden kanssa.
Uskokaa tai älkää, sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ymmärtävät toisen halun olla yksin ja että on omaa aikaa. Ihmiset vain nuorena lähtevät pumpulit silmissä suhteisiin mukaan ja olettavat että kaikki kääntyy hyvin, ilman että oikeasti käyvät läpi ja tutustuvat, ennen kuin muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa.
Luulin itse aikoinaan, etten ikinä tahdo olla suhteessa, en ikinä tahdo mennä naimisiin ja toisen ihmisen kanssa ahdisti, kunnes löysin oman puolisoni. Suhteessä mentiin hitaasti eteenpäin, puhuttiin ja ymmärrettiin. Oma puolisoni ymmärtää esim sen, että tarvitsen paljon omaa aikaa, eikä hän ota nokkiinsa, jos vaikka päivän olen toisessa huoneessa koneella, koska tietää että tarvitsen sitä omaa aikaa. Hän tosin on samanlainen kuin minä.
Meillä ei siis onneksi ole juuri tuota, että jatkuvasti pitäisi ajatella mitä toisen kanssa tekisi. Ei sitä jatkuvasti tarvitse puolisoa ottaa kaikkeen mukaan. Minä voin lähteä ulkomaille yksin halutessani ja sama on puolisollani. Ehkä siksi meidän suhde on toiminut jo näin pitkään, kun me annamme toisillemme sen vapauden olla myös yksinkin, vaikka asutaan saman katon alla.
[/quote]
Olet onnekas. Tuo on käsittääkseni harvinaista. Vaatii kaksi itsevarmaa ja kypsää ihmistä, jotka tietävät mitä oikeasti haluavat eivätkä heilu haluissaan sinne tänne. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:27"]
itte en oo saanu ku huonoa seksiä. sen takia en oo sitä sit jaksanu hirveesti harrastella ku joutuu näkee vaivaa toisen eteen ja lopputulos on aina ollut samanlainen. ei oo noita miehiäkään näkyny niin kai tässä pärjäillään jatkossakin ilman.
[/quote]
No jos yhä haaveilet parisuhteesta, odottelet niin kauan kunnes vastaan tulee joku, joka vie jalat pois alta. Kyllä sen tietää, kun kohtaa sen oikean ja tunne on usein molemminpuoleinen. Huonoon seksiin on turha tuhlata aikaa. On rehellisempää ja parempaa ostaa vaikka dildo. Ap
Minä ajattelin noin kanssa aiemmin. Mutta olen vaihtanut mieleni... Tapasin miehen, joka on riittävän samanlainen kuin minä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:38"]
Minä ajattelin noin kanssa aiemmin. Mutta olen vaihtanut mieleni... Tapasin miehen, joka on riittävän samanlainen kuin minä...
[/quote]
Hienoa kun odotuksesi palkittiin. Itse en enää odota mitään ja se on vapauttavaa ja rentouttavaa - ei enää pakkomiellettä parisuhteesta. Jos sitten jokin ihme tapahtuu (tapaan täydellisen sielunkumppanini) niin sitten ehkä mietin uudelleen. Ainakaan perinteinen parisuhde ei tule kysymykseen. (Ei toisaalta myöskään avoin.) Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:32"]
Siksi pitäisikin aina edetä suhteissa hitaasti ja tutustua, ennen kuin yhteen muutetaan. Pitäisi tuntea se toinen ja ymmärtää, ettei se toinen muutu sellaiseksi, kuin itse tahtoo hänen olevan.
Kun löytää sen oikenlaisen, ei silloin ahdista asua yhdessä, eikä silloin ole tuollaista ylä-alamäkeä alkuhuumien ynnämuiden kanssa.
Uskokaa tai älkää, sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ymmärtävät toisen halun olla yksin ja että on omaa aikaa. Ihmiset vain nuorena lähtevät pumpulit silmissä suhteisiin mukaan ja olettavat että kaikki kääntyy hyvin, ilman että oikeasti käyvät läpi ja tutustuvat, ennen kuin muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa.
Luulin itse aikoinaan, etten ikinä tahdo olla suhteessa, en ikinä tahdo mennä naimisiin ja toisen ihmisen kanssa ahdisti, kunnes löysin oman puolisoni. Suhteessä mentiin hitaasti eteenpäin, puhuttiin ja ymmärrettiin. Oma puolisoni ymmärtää esim sen, että tarvitsen paljon omaa aikaa, eikä hän ota nokkiinsa, jos vaikka päivän olen toisessa huoneessa koneella, koska tietää että tarvitsen sitä omaa aikaa. Hän tosin on samanlainen kuin minä.
Meillä ei siis onneksi ole juuri tuota, että jatkuvasti pitäisi ajatella mitä toisen kanssa tekisi. Ei sitä jatkuvasti tarvitse puolisoa ottaa kaikkeen mukaan. Minä voin lähteä ulkomaille yksin halutessani ja sama on puolisollani. Ehkä siksi meidän suhde on toiminut jo näin pitkään, kun me annamme toisillemme sen vapauden olla myös yksinkin, vaikka asutaan saman katon alla.
[/quote]
Olet onnekas. Tuo on käsittääkseni harvinaista. Vaatii kaksi itsevarmaa ja kypsää ihmistä, jotka tietävät mitä oikeasti haluavat eivätkä heilu haluissaan sinne tänne. Ap
[/quote]
Se vaatii kaksi introverttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:32"]
Siksi pitäisikin aina edetä suhteissa hitaasti ja tutustua, ennen kuin yhteen muutetaan. Pitäisi tuntea se toinen ja ymmärtää, ettei se toinen muutu sellaiseksi, kuin itse tahtoo hänen olevan.
Kun löytää sen oikenlaisen, ei silloin ahdista asua yhdessä, eikä silloin ole tuollaista ylä-alamäkeä alkuhuumien ynnämuiden kanssa.
Uskokaa tai älkää, sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ymmärtävät toisen halun olla yksin ja että on omaa aikaa. Ihmiset vain nuorena lähtevät pumpulit silmissä suhteisiin mukaan ja olettavat että kaikki kääntyy hyvin, ilman että oikeasti käyvät läpi ja tutustuvat, ennen kuin muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa.
Luulin itse aikoinaan, etten ikinä tahdo olla suhteessa, en ikinä tahdo mennä naimisiin ja toisen ihmisen kanssa ahdisti, kunnes löysin oman puolisoni. Suhteessä mentiin hitaasti eteenpäin, puhuttiin ja ymmärrettiin. Oma puolisoni ymmärtää esim sen, että tarvitsen paljon omaa aikaa, eikä hän ota nokkiinsa, jos vaikka päivän olen toisessa huoneessa koneella, koska tietää että tarvitsen sitä omaa aikaa. Hän tosin on samanlainen kuin minä.
Meillä ei siis onneksi ole juuri tuota, että jatkuvasti pitäisi ajatella mitä toisen kanssa tekisi. Ei sitä jatkuvasti tarvitse puolisoa ottaa kaikkeen mukaan. Minä voin lähteä ulkomaille yksin halutessani ja sama on puolisollani. Ehkä siksi meidän suhde on toiminut jo näin pitkään, kun me annamme toisillemme sen vapauden olla myös yksinkin, vaikka asutaan saman katon alla.
[/quote]
Olet onnekas. Tuo on käsittääkseni harvinaista. Vaatii kaksi itsevarmaa ja kypsää ihmistä, jotka tietävät mitä oikeasti haluavat eivätkä heilu haluissaan sinne tänne. Ap
[/quote]
Se vaatii kaksi introverttia.
[/quote]
Olen itse introvertti ja kaikki kumppanini ovat olleet introvertteja, eikä ole onnistunut. Ei tuo piirre yksin riitä. Ap
Erosin 5 vuotta sitten ja nyt onnellisempi kuin koskaan:) On todella vapauttavaa asua yksin lasten kanssa. Ja lapset vielä joka toisen vkon isällään. Elämä on helpompaa ja rattoisampaa kuin ennen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 00:27"]
No minulla on kaksikymmentävuotisen vaikean perheavioliiton jälkeen ollut jo viisi vuotta sellainen parisuhde, että meillä kummallakin on omat kodit ja oma sosiaalinen verkosto aikuisten lastemme, sukulaisten ja ystävien kanssa ja sitten kahdenkeskeinen elämä noin kuusi kertaa vuodessa olemme yhdessä suunnilleen viikon ajan, vaikka samassa kaupungissa asumme. Muutoin olemme yhteydessä sähköpostitse. Mies ei tykkää matkustella ja minä haluan matkustaa yksin.
Tarvitsemme molemmat paljon omaa tilaa ja aikaa, koska teemme vaativaa työtä kulttuurin parissa. Olemme onnellisia. Ja myöskin uskollisia. Tällä tyylillä aiotaan mennä myös tulevaisuudessa, koska meille tämä on ihanne. Keski-ikäisiä ollaan.
Tällainen suhde sopii meille, mutta minun joissakin ystävättärissäni se herättää kummastusta.
[/quote]
Mielenkiintoinen asetelma. Kelpaisi minullekin. Ap
samaa ei ikinä enää parisuhteeseen.
ainoo enää mitä tarvii on läheisyys ja seksi.
onneks nykyään ei oo ongelmata siittähään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 13:01"]
Tuollaista kai se on naisilla, kun eivät näe vastakkaisessa sukupuolessa mitään lähtökohtaisesti itseään kiinnostavaa. Jos miehestä kiinnostuukin, niin suhteen pitää johtaa moniin sivuvaikutuksiin, kuten lapsiin ja tietynlaiseen elämäntapaan. Miehen vaatimustaso pysyy samana, mutta naisen kasvaa.
-Mies 29v-
[/quote]
Mitä kiinnostavaa minun pitäisi nähdä jossain pettävässä valehtelijassa, joka näkee minussa kiinnostavana vain kassiensa tyhjentämis option?
Miehillä pysyy aina nämä vakio vaatimukset:
-panohuora
-siivooja
-kokki
-ihailija ja tyhmille vitseille nauraja
Naisille nyt on vaan tullut uusi vaatimus uskollisuuden lisäksi, tasavertainen keskustelukumppani.
Mutta ota huomioon että naiset ovat luopuneet myös entisistä vaatimuksistaan. Enää ei tarvitse miehen elättää naista. Nykyään nainen osaa itse vaihtaa autoonsa renkaat. Nykyään naiset tekevät ne yksinkertaiset hommat itse, millä miehet ennen pätivät ja kuvittelivat olevansa jotakin.
[/quote]
En halua kumppanikseni panohuoraa, sellaisen saisin sujuvalla supliikilla mistä vain yökerhosta tai tarpeen vaatiessa rahalla.
En tarvitse myöskään siivoojaa, aiemman kokemukseni perusteella naiset ovat se sottaisempi sukupuoli ja itse olen perusluonteeltani siisti, eikä siivoaminen ole mikään kammotus.
Kokille minulla ei ole mitään käyttöä, olenhan itse varsin pätevä harrastelijakokki joka viihtyy mainiosti keittiössä.
En todellakaan halua kumppanikseni mitään tyhjännaurajaa, vaan älykkään ja keskustelukykyisen naisen.
En erityisesti etsi elättiä, vaikka tarvittaessa pystyisinkin elättämään koko perheen yksikseni. Mikäli naisella on uransa suhteen ambitioita, olen valmis niitä myös tukemaan.
Oletko hetkeksikään pysähtynyt miettimään, mitä itselläsi olisi kaltaiselleni miehelle tarjottavaa ennen kuin annoit katkeruudelle vallan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:54"]
Erosin 5 vuotta sitten ja nyt onnellisempi kuin koskaan:) On todella vapauttavaa asua yksin lasten kanssa. Ja lapset vielä joka toisen vkon isällään. Elämä on helpompaa ja rattoisampaa kuin ennen
[/quote]
Ihanaa lukea tällaista. Kiitos kuin jaoit kokemuksesi :). Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:55"]
samaa ei ikinä enää parisuhteeseen.
ainoo enää mitä tarvii on läheisyys ja seksi.
onneks nykyään ei oo ongelmata siittähään
[/quote]
Onnittelut, kun olet onnistunut järjestämään elämän mieleiseksesi. Ehkä kaikki onkin kiinni viitseliäisyydestä ja rohkeudesta järjestää asioita eri tavoin. Ap
Tuollaista kai se on naisilla, kun eivät näe vastakkaisessa sukupuolessa mitään lähtökohtaisesti itseään kiinnostavaa. Jos miehestä kiinnostuukin, niin suhteen pitää johtaa moniin sivuvaikutuksiin, kuten lapsiin ja tietynlaiseen elämäntapaan. Miehen vaatimustaso pysyy samana, mutta naisen kasvaa.
-Mies 29v-
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:16"]nautin liikaa elämästäni ja vapaudestani...ja juuri sen on tuonut elämääni useita hyvinkin vaikutusvaltaisia ja mielenkiintoisia miehiä...joilla on ihan sama tilanne..eivät halua parisuhdetta...enää....ja haluavat nyt nauttia omaan elämäänsä
[/quote]
Huvittavaa. Ensin kohkaat kuinka vapaus olla yksin on kaikkein parasta, mutta loppupeleissä sinulle onkin tärkeää tavata vaikutusvaltaisia miehiä, vaikket edes aio suhteeseen heidän kanssaan :)
80: Miksi sinä kuvittelet, että kukaan haluaa tarjota sinulle yhtään mitään? Ethän itsekään ole kiinnostunut muista.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 13:01"]
Tuollaista kai se on naisilla, kun eivät näe vastakkaisessa sukupuolessa mitään lähtökohtaisesti itseään kiinnostavaa. Jos miehestä kiinnostuukin, niin suhteen pitää johtaa moniin sivuvaikutuksiin, kuten lapsiin ja tietynlaiseen elämäntapaan. Miehen vaatimustaso pysyy samana, mutta naisen kasvaa.
-Mies 29v-
[/quote]
En allekirjoita tuota väitettä sivuvaikutuksista ja tuskin pitää nyt paikkaansa naisten kohdalla, jotka jo ovat kokeneet tuon kaiken. Olen oppinut hissaamaan vaatimustasoani alemmas ja tasavertaisen ja tasa-arvoisen kumppanuuden takia voisin joustaa paljonkin. Olen oikeastaan kokenut miesten puolelta painostusta lapsiin tai tietynlaiseen elämäntapaan. Itse nimenomaan olen avoimempi erilaisille järjestelyille. Mutta siis en ole vielä löytänyt kaipaamaani seestyneisyyden tunnetta kenenkään seurassa. Ja alan jo olla aikamoinen erakko ja mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampaa on luopua omista pinttyneistä tavoistaan. Ap
Siksi pitäisikin aina edetä suhteissa hitaasti ja tutustua, ennen kuin yhteen muutetaan. Pitäisi tuntea se toinen ja ymmärtää, ettei se toinen muutu sellaiseksi, kuin itse tahtoo hänen olevan.
Kun löytää sen oikenlaisen, ei silloin ahdista asua yhdessä, eikä silloin ole tuollaista ylä-alamäkeä alkuhuumien ynnämuiden kanssa.
Uskokaa tai älkää, sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ymmärtävät toisen halun olla yksin ja että on omaa aikaa. Ihmiset vain nuorena lähtevät pumpulit silmissä suhteisiin mukaan ja olettavat että kaikki kääntyy hyvin, ilman että oikeasti käyvät läpi ja tutustuvat, ennen kuin muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa.
Luulin itse aikoinaan, etten ikinä tahdo olla suhteessa, en ikinä tahdo mennä naimisiin ja toisen ihmisen kanssa ahdisti, kunnes löysin oman puolisoni. Suhteessä mentiin hitaasti eteenpäin, puhuttiin ja ymmärrettiin. Oma puolisoni ymmärtää esim sen, että tarvitsen paljon omaa aikaa, eikä hän ota nokkiinsa, jos vaikka päivän olen toisessa huoneessa koneella, koska tietää että tarvitsen sitä omaa aikaa. Hän tosin on samanlainen kuin minä.
Meillä ei siis onneksi ole juuri tuota, että jatkuvasti pitäisi ajatella mitä toisen kanssa tekisi. Ei sitä jatkuvasti tarvitse puolisoa ottaa kaikkeen mukaan. Minä voin lähteä ulkomaille yksin halutessani ja sama on puolisollani. Ehkä siksi meidän suhde on toiminut jo näin pitkään, kun me annamme toisillemme sen vapauden olla myös yksinkin, vaikka asutaan saman katon alla.