Lue keskustelun säännöt.
En halua enää parisuhdetta. Muita?
15.02.2015 |
Alkuhuuman jälkeen alkaa ahdistus ja myöhemmin riitely ja irti päästäminen on aina valtava helpotus. Tunnen saavani oman itseni takaisin ja voivani hengittää vapaasti.
Yritin kyllä olla parisuhteissa 16 vuoden ajan ja lopullinen päätös luopua niistä tuotti vain sisäisen rauhan tunteen. En ole edes surullinen, vaan tyytyväinen itseeni kun en enää murru sosiaalisen paineen alle ja yritä olla väkisin "normaali" parisuhdeihminen.
Kommentit (182)
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 11:57"]
Mä niin haluaisin että osaisin päästää irti. Miten? Haluan olla onnellinen. En uskalla. Olen kateellinen sulle.
[/quote]
Minulle se on ollut helppoa, kun olen aina tiennyt selviytyväni kaikesta myös itsenäisesti. Mies on ollut loppupeleissä turha energiasyöppö tai riippa. Erityisesti kammoksun sellaisia, jotka eivät kestä omaa yksinäisyyttänsä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:08"]
Jotenkin olen huomannut itsessäni jonkun muutoksen, kun tulin 30v.ikään, en osaa enää heittäytyä ja niin paljon takkiini saaneena, en luota enään miehiin ja ylipäätään suhteessa eläminen ahdistaa, kun jutun aiheet loppuu, sitä tulee vain vaivaantunut olo toisen seurassa ja alkaa välttelemään kahdelleen oloa, lopulta molemmat huomataan ettei tässä mennä enää samaa tietä ja sit erotaan. Toisaalta vapauttavaa olla yksin, mutta kuitenkin kaipaa toisen läsnäoloa, kunpa sitä tietäisikin mitä haluais elämältä, kun ei ole helppoa yksin, eikä kaksin.
[/quote]
Olen kokenut samoja tuntemuksia, mutta loppujen lopuksi yksin olemisessa jäin enemmän plussan puolelle. Itse kaipaan sellaista älyllistä yhteyttä tai intellektuaalista jakamista enemmän kuin seksiä, mutta ei ole koskaan onnistunut kenenkään kanssa sillä tavoin kuin toivoin jo lapsena. Ei edes yliopisto-opettajan kanssa = oli täynnä traumoja, joita ei viitsinyt hoitaa mitenkään. Heitti vaan kaiken kuran toisen niskoille kestettäväksi. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 11:57"]Eli palstalogiikan mukaan, ei enää koskaan seksiä. Hpv ja muut sukupuolitaudit tarttuu AINA irtosuhteista. [/quote] Niin. Niinkin voi elää. Ja en ole mikään haluton frigidi, mutta irtosuhteet ei tule kysymykseen, joten 15 v ilman seksiä. Ja elossa olen. Elämässä on muutakin.
[/quote]
En näe tätä mahdottomaksi ponnistukseksi, jos saa rakkautta, välittämistä tai läheisyyttä muuta kautta. Esim. perheenjäseniltä, ystäviltä, eläimeltä, jostain yhteisöstä, työstä. Mielestäni seksi on yliarvostettua. Ap
Sinkkuna töissä tämän huomaa helposti. Olen tiennyt jo kauan että maailma muuttuu tähän suuntaan ja parisuhde on lähinnä vanhatapa, koska se on nykyään sama kuin parit-suhteet.
NAUTIN todellakin elämästä ja jopa töistäni, kun perheellisillä on kiireitä ja menoja tuuraan heiltä tunnit, paikkaan heidän lasten sairausslomia yms tms sairaalakäyntejä, ja lomat pidän mielelläni ohi koulujen hiihtolomien ja pääsiäisten yms syyslomien.
Käytännössä saan äkkilähdöillä lennot ja lomat puoleenhintaan, ylimääräisillä tunneilla kustannan kaikki lomat ja saan viettää pitkiä arkiviikoppuja vapaana ja saan viettää kaupunkilomia ulkomailla kun haluan.
Avustamalla ja tekemällä useamman poissaolevan perheellisen projekteja töissä olen päässyt samalla myös ylenemään nopeammin kuin perheelliset töissä ja se tuo lisää rahaa ja lisää vapautta töihin ja vapaa-aikaan.
En minä ainakaan halua sitoutua ja perustaa lapsiperhettä...nautin liikaa elämästäni ja vapaudestani...ja juuri sen on tuonut elämääni useita hyvinkin vaikutusvaltaisia ja mielenkiintoisia miehiä...joilla on ihan sama tilanne..eivät halua parisuhdetta...enää....ja haluavat nyt nauttia omaan elämäänsä
Minulle sopisi sellainen parisuhde, että asuttaisiin erillään ja nähtäisiin silloin kun haluaa nähdä, oli se sitten 4 krt viikossa tai kerran kuukaudessa. Itse voisi lähteä vaikka tunnin varoitusajalla Lontooseen ilman, että täytyy kysyä lupa tai sopia miehen kanssa käykö tämä. Jos lapsia olisi niin sekin olisi ihanaa, että lapsia voitaisiin hoitaa välillä erikseen, välillä yhdessä. Olisi sekä perhe-elämä että myös omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:16"]
Sinkkuna töissä tämän huomaa helposti. Olen tiennyt jo kauan että maailma muuttuu tähän suuntaan ja parisuhde on lähinnä vanhatapa, koska se on nykyään sama kuin parit-suhteet.
NAUTIN todellakin elämästä ja jopa töistäni, kun perheellisillä on kiireitä ja menoja tuuraan heiltä tunnit, paikkaan heidän lasten sairausslomia yms tms sairaalakäyntejä, ja lomat pidän mielelläni ohi koulujen hiihtolomien ja pääsiäisten yms syyslomien.
Käytännössä saan äkkilähdöillä lennot ja lomat puoleenhintaan, ylimääräisillä tunneilla kustannan kaikki lomat ja saan viettää pitkiä arkiviikoppuja vapaana ja saan viettää kaupunkilomia ulkomailla kun haluan.
Avustamalla ja tekemällä useamman poissaolevan perheellisen projekteja töissä olen päässyt samalla myös ylenemään nopeammin kuin perheelliset töissä ja se tuo lisää rahaa ja lisää vapautta töihin ja vapaa-aikaan.
En minä ainakaan halua sitoutua ja perustaa lapsiperhettä...nautin liikaa elämästäni ja vapaudestani...ja juuri sen on tuonut elämääni useita hyvinkin vaikutusvaltaisia ja mielenkiintoisia miehiä...joilla on ihan sama tilanne..eivät halua parisuhdetta...enää....ja haluavat nyt nauttia omaan elämäänsä
[/quote]
Vapaus mennä ja tulla on itsellenikin kaiken A ja O. Samoin harrastan tuota samaa matkustamista. Kiva huomata että niin monilla on samoja ajatuksia parisuhteesta kuin minulla. Yleensähän parisuhde korottaa niin paljon sosiaalista statusta, että ilman sitä ei voida olla tämänkään takia. Ap
Mäkään en halua enää ainakaan mitään tavallista suhdetta. Joku avoin suhde, jossa olisi tuota syvällistä keskustelua ja seksiä, ja jossa asuttaisiin erillään ja tehtäisiin asioita yksinkin, olisi paras. En enää vaan usko, että oikeanlainen tyyppi tavalliseen suhteeseen tulisi vastaan. Pitäisi olla jotain todella ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut elämässäni niin hienoissa parisuhteissa, että jos tämä jostakin syystä päättyy, varmaan koetan aika pian hakeutua uuteen. Se, että saa jakaa elämänsä toisen mahtavan tyypin kanssa, on valtavan tyydyttävää. Ymmrärrän toki, ettei se ole kaikkia varten.
20: Sinkkuuden ainoa vaihtoehto ei ole lapsiperhe. Tutkitusti ihminen on onnellisimmillaan lapsettomassa parisuhteessa.
Minusta tuntuu että en ole koskaan ollut "parisuhdeihminen", minulla oli vaan hirvittävä tarve saada lapsia ja silloin 30v sitten ei tullut mieleenikään että lapset voisi tehdä ilman avioliittoa, saati miten olisin elättänyt heidät yhden ihmisen palkalla.
Erosta on 10v, viimeiset 5v olen asunut yksin, kun lapset ovat muuttaneet omilleen.
Joku kysyi miten korvaan parisuhteen puuttumisen, ainoa asia jota joskus kaipaan on seksi, mutta ajatuskin pelkästä seksistä ilman tunnetta että tässä ollaan yhtä joka solulla ja ajatuksella nyt aina ja ikuisesti, kauhistuttaa.
Minulla on ystäviä, joiden kanssa parantaa maailmaa, työn paineet voin purkaa työssä työkavereiden kanssa, ystäviä ovat samassa tilanteessa, heidän kanssaan voin puhua vanhenevien vanhempien aiheuttamista huolista tai toisen kanssa lasten elämän tuomista suruista ja iloista, harrastaa ja matkustaa.
Se että ei ole parisuhdetta on helpottanut monella tapaa, ei tarvitse sunnuntai-iltapäivää viettää anopin kuivan pullan äärellä, voi poiketa kerran kuussa työmatkalla ennen jumppaa ja ex-anoppi on iloinen kun häntäkin vielä muistan.
Ero, vaikka eron tullessa oli maailmanloppu, on tuonut kuitenkin ilon elämääni ja karistanut kahleet ympäriltäni, minun ei tarvitse vapaapäivän aamuna ajatella mitähän tänään tehdään ja mikä osa siitä on velvollisuutta, voin tehdä ihan mitä haluan ja nyt mä lähden ulos aurinkoon ja laitan sen ruuan tunnin myöhemmin kuin aamulla ajattelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:18"]
Minulle sopisi sellainen parisuhde, että asuttaisiin erillään ja nähtäisiin silloin kun haluaa nähdä, oli se sitten 4 krt viikossa tai kerran kuukaudessa. Itse voisi lähteä vaikka tunnin varoitusajalla Lontooseen ilman, että täytyy kysyä lupa tai sopia miehen kanssa käykö tämä. Jos lapsia olisi niin sekin olisi ihanaa, että lapsia voitaisiin hoitaa välillä erikseen, välillä yhdessä. Olisi sekä perhe-elämä että myös omaa aikaa.
[/quote]
Jep, itsekin harkitsin nimenomaan tällaista. Yhdessä asuminen oli ehdoton no, no. Mutta tällä hetkellä koen, että tämäkin olisi liian vaikeaa järjestää toimivaksi ja paineettomaksi. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:20"]
minun ei tarvitse vapaapäivän aamuna ajatella mitähän tänään tehdään ja mikä osa siitä on velvollisuutta, voin tehdä ihan mitä haluan ja nyt mä lähden ulos aurinkoon ja laitan sen ruuan tunnin myöhemmin kuin aamulla ajattelin.
[/quote]
Tämä on kyllä mukavaa, mutta siinä ei ole mitään sellaista, mikä ei onnistuisi myös parisuhteessa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:20"]
minun ei tarvitse vapaapäivän aamuna ajatella mitähän tänään tehdään ja mikä osa siitä on velvollisuutta, voin tehdä ihan mitä haluan ja nyt mä lähden ulos aurinkoon ja laitan sen ruuan tunnin myöhemmin kuin aamulla ajattelin.
[/quote]
Tämä on kyllä mukavaa, mutta siinä ei ole mitään sellaista, mikä ei onnistuisi myös parisuhteessa. -ap
[/quote]
Sori, ei tietenkään "-ap" vaan "-24". -24
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:20"]
Minusta tuntuu että en ole koskaan ollut "parisuhdeihminen", minulla oli vaan hirvittävä tarve saada lapsia ja silloin 30v sitten ei tullut mieleenikään että lapset voisi tehdä ilman avioliittoa, saati miten olisin elättänyt heidät yhden ihmisen palkalla.
Erosta on 10v, viimeiset 5v olen asunut yksin, kun lapset ovat muuttaneet omilleen.
Joku kysyi miten korvaan parisuhteen puuttumisen, ainoa asia jota joskus kaipaan on seksi, mutta ajatuskin pelkästä seksistä ilman tunnetta että tässä ollaan yhtä joka solulla ja ajatuksella nyt aina ja ikuisesti, kauhistuttaa.
Minulla on ystäviä, joiden kanssa parantaa maailmaa, työn paineet voin purkaa työssä työkavereiden kanssa, ystäviä ovat samassa tilanteessa, heidän kanssaan voin puhua vanhenevien vanhempien aiheuttamista huolista tai toisen kanssa lasten elämän tuomista suruista ja iloista, harrastaa ja matkustaa.
Se että ei ole parisuhdetta on helpottanut monella tapaa, ei tarvitse sunnuntai-iltapäivää viettää anopin kuivan pullan äärellä, voi poiketa kerran kuussa työmatkalla ennen jumppaa ja ex-anoppi on iloinen kun häntäkin vielä muistan.
Ero, vaikka eron tullessa oli maailmanloppu, on tuonut kuitenkin ilon elämääni ja karistanut kahleet ympäriltäni, minun ei tarvitse vapaapäivän aamuna ajatella mitähän tänään tehdään ja mikä osa siitä on velvollisuutta, voin tehdä ihan mitä haluan ja nyt mä lähden ulos aurinkoon ja laitan sen ruuan tunnin myöhemmin kuin aamulla ajattelin.
[/quote]
Hienosti kirjoitettu :). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:20"]
minun ei tarvitse vapaapäivän aamuna ajatella mitähän tänään tehdään ja mikä osa siitä on velvollisuutta, voin tehdä ihan mitä haluan ja nyt mä lähden ulos aurinkoon ja laitan sen ruuan tunnin myöhemmin kuin aamulla ajattelin.
[/quote]
Tämä on kyllä mukavaa, mutta siinä ei ole mitään sellaista, mikä ei onnistuisi myös parisuhteessa. -ap
[/quote]
Tämä ei ole oikea Ap. En ikinä kirjoittaisi noin. Sehän olisi ristiriidassa kaiken aiemmin kirjoittamani kanssa. Joten parisuhteen lobbaaja, häivy ketjustani. Ap
itte en oo saanu ku huonoa seksiä. sen takia en oo sitä sit jaksanu hirveesti harrastella ku joutuu näkee vaivaa toisen eteen ja lopputulos on aina ollut samanlainen. ei oo noita miehiäkään näkyny niin kai tässä pärjäillään jatkossakin ilman.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:20"]
minun ei tarvitse vapaapäivän aamuna ajatella mitähän tänään tehdään ja mikä osa siitä on velvollisuutta, voin tehdä ihan mitä haluan ja nyt mä lähden ulos aurinkoon ja laitan sen ruuan tunnin myöhemmin kuin aamulla ajattelin.
[/quote]
Tämä on kyllä mukavaa, mutta siinä ei ole mitään sellaista, mikä ei onnistuisi myös parisuhteessa. -ap
[/quote]
Tämä ei ole oikea Ap. En ikinä kirjoittaisi noin. Sehän olisi ristiriidassa kaiken aiemmin kirjoittamani kanssa. Joten parisuhteen lobbaaja, häivy ketjustani. Ap
[/quote]
Et sitten huomannut minun korjaavan virheeni heti seuraavassa viestissä? Tarkoitus ei ole esiintyä kenenäkään toisena. Olin vain juuri kirjoittanut itse avaamaani ketjuun. -24
Hienoa lukea tälläisiä ketjuja. Rohkeita naisia!
Minä en ole koskaan ollut parisuhteessa. Treffailu on melkein aina ollut vain vaikeaa. Miehet eivät ole olleet kiinnostuneita minusta. Jaksoin vuosikausia uskoa sopivan oloisen miehen kohdattuani, että menisimme treffeille tai tapaisimme jossakin, tutustuisimme ja ehkä siitä voisi kehittyä jotakin. Nykyisin kymmenien kokemusten jälkeen uuden miehen tavatessani tiedän jo valmiiksi, että ei siitä mitään tule. Tapaan yhä miehiä erilaisissa illanvietoissa, yökerhoissa, tapahtumissa ym. Enää miehen tapaaminen ei aiheuta mitään tunteita, jännitystä tai mielenkiintoa, koska tiedän jo, miten asiat etenevät. Tai pikemminkin miten ne eivät etene. Aikaisemmin elämäni yksi keskeisimpiä asioita oli treffailu ja miehiin tutustuminen. Nykyisin en edes ota kontaktia miehiin missään ja tulevaisuudensuunnitelmissani ajattelen vain uraani ja harrastuksiani. Nykyisin, kun minua ei enää adosti kiinnosta parisuhteessa oleminen pätkääkään, niin minulla on paljon enemmän energiaa ja keskittymiskykyä muihin asioihin. Aikaisemmin mietin miesjuttuja, oli tunnemyrskyä ja muuta.
Moni haluais vapauden ja silti säännöllisesti parrua perseeseen. Vaikeaa.
Jotenkin olen huomannut itsessäni jonkun muutoksen, kun tulin 30v.ikään, en osaa enää heittäytyä ja niin paljon takkiini saaneena, en luota enään miehiin ja ylipäätään suhteessa eläminen ahdistaa, kun jutun aiheet loppuu, sitä tulee vain vaivaantunut olo toisen seurassa ja alkaa välttelemään kahdelleen oloa, lopulta molemmat huomataan ettei tässä mennä enää samaa tietä ja sit erotaan. Toisaalta vapauttavaa olla yksin, mutta kuitenkin kaipaa toisen läsnäoloa, kunpa sitä tietäisikin mitä haluais elämältä, kun ei ole helppoa yksin, eikä kaksin.