SUURINTA, mitä olet miehellesi antanut ANTEEKSI?

Mies jätti minut toisen takia, erottiin ja laitettiin astiat jakoon. Aika fyysistä tuo oli vaikka itse varsinaista seksiä heillä ei koskaan kerennyt olla. Pettämistä kuitenkin kun keskellä parisuhdetta vehtasi, kirjoitteli, tapailivat ja tutustuivat. Mutta tuossa vaiheessa sillä seksilläkään ei mitään merkitystä enää olisi ollut, toisen takia jokatapauksessa rikkoi meidän perheen ja lähti.



Annoin anteeksi, ja mitenkä pystyin? No ei se tosiaan helppoa ollut mutta rakastin vain niin paljon ja meidän suhteessa oli valtavasti hyvää. Anteeksi antoa helpotti huomattavasti se kun ajan kanssa käytiin asiat perinpohjin läpi ja jollakin tasolla pystyin ymmärtämään ne syyt jotka tuohon tilanteeseen johti. Itsestäni löytyi myös vikoja, me oltiin oikeastaan yhdessä annettu meidän suhteen mennä huonoon jamaan, jonka seurauksena mies oli valmis luovuttamaan. Asioista ja ongelmista ei puhuttu.



Sinänsä tuo asia oli kaikessa kauheudessaan hyväkin että noin tapahtui, nimittäin tuon jälkeen meitä ei riko enää mikään. Osataan nyt pitää huolta suhteestamme.

Mikä on suurinta tai suurin moka, jonka olet miehellesi antanut anteeksi? (Jos olet antanut pettämisen anteeksi, oli pettäminen fyysistä vai henkistä? Kuinka pystyit antamaan anteeksi?)

miehelleni annoin anteeksi lukuisia pettämisiä, petti säännöllisen epäsäännöllisesti koko suhteen ja avioliiton ajan. Naisia oli lukuisia.

Valehteli jatkuvasti, koko ajan jostain ja kaiken annoin anteeksi. Myi minun tietämättäni autoni, teki nimilleni velkaa, järjesti järkyttäviä laskuja koko ajan mun maksettavaksi ja annoin anteeksi.

Jätti laskuja maksamatta kertomatta ja valehteli niistä niin, että saatiin häätö. Annoin anteeksi.

Tyhjensi mun tiliä, valehteli mun menemisistä ja tekemisistä. Jätti lapset pienenä kotiin keskenään kun uskalsin lähteä tapaamaan vanhoja ystäviä, eli kosti sen.

Näin. Lopulta kun olin taloudellisesti kusessa ja pahasti, löysi rikkaamman ja lähti.

Se oli halpa ja huono, mutta uskollinen ja täynnä tunnearvoa, kunnes tuo käytti sitä vähän vipuvartena. "Oho!"



Sain puntit tasan, kun rikoin vahingossa sen koko teekkariajan palvelleen uskollisen Kotipitsan pizzaleikkurin.

mustelmien parannuttua minä olen sinut asian kanssa. joka helvetin kerta.

seurusteluvuoden ajan että vanhempansa ovat eronneet mutta sitten paljastuikin että äitinsä on kuollut

sitä ettei mies ollut pessyt paskaraitoja vessasta kun olin viikon lomalla ja palasin kotiin... :)



olen ehkä pitkävihainen

Mies kusi kiukuspäissään tahallaan sänkyni ja uuden patjan likomäräksi. En kyllä ole ihan varma vielä anteeksiannosta. Ainakaan en pysty unohtamaan.

haukkui minut pystyyn kun tuli puhetta että haluan toisen lapsen. Tosin unohtanut en ole.

ainakin anteeksiantoprosessi on kovassa vauhdissa ja uskon voivani antaa sen anteeksi kokonaan. Nyt tuntuu välillä, että olen antanut anteeksi ja sitten aika-ajoin, että asia on vielä kesken.

hankki mulle maksuhäiriömerkinnän.

Mutta olen itsekin pettänyt, vaikka en sitä ikinä tunnusta. Vien salaisuuden mukanani hautaan.

moneen kertaan. Näihin tapauksiin liittyy kiinteästi miehen alkoholinkäyttö ja sen ongelmaisuus. Ennen miehellä oli esim. tapana aina silloin tällöin vaan olla palaamatta kotiin, soitin hänelle, vastasi jos vastasi ja lopulta aina selvisi, että jossain juomassa se on. Monta kertaa meni yhteiset suunnitelmat mönkään, minä olin huolesta soikeana kotona ja pelkäsin tosissani, että miehelle sattuu jotain. Kamalinta oli, kun hän piti puhelinta kiinni.



Joka kerran jälkeen tietysti oli katuvainen ja lupaili, että näin ei enää tapahdu. Niinpä niin... Viimeisin episodi alkoholin kanssa oli, että mies kertoi minulle menevänsä kaverien kanssa pelaamaan. Baaristahan se lopulta löytyi, ja selvisi, että oli alun perin aikonutkin mennä "ottamaan pari". Oli kuitenkin valehdellut minulle päin naamaa ja vielä myöhemmin puhelimessakin, vaikka selvästi kuulin hänen äänestään että oli juonut.



Anteeksi antamisesta en tosin tiedä, mutta edelleen ollaan yhdessä ja elo on ihan sopuisaa.

mutta haluaa järkiperäisesti ajatellen elää kanssani. Tämä tapahtui puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen 5 vuotta sitten. Se oli minulle suuri sokki. Itse olin korviani myöten rakastunut ja esitellyt hänet jo suvulle ym. Silloin nukuin viikon eri huoneessa ja itkin kaikki yöt. Piti päättää, haluanko minä jatkaa yhteiseloa, ja päätin jatkaa yhdessä. Mieheni tuntuu olevan hitaammin syttyvää sorttia, kun on kyllä sen jälkeen sanonut rakastavansa minua useita kertoja. Olen antanut anteeksi, mutta tuon hetken muisto viiltää yhä.



Eksälle annoin anteeksi (mutta unohtanut en todellakaan ole - ehkä en olekaan antanut anteeksi?) sen, että hän varasti tavaroitani ja lahjoitti niitä kavereilleen ja sukulaisilleen kertomatta minulle mitään. Esim. kahvinkeittimen, häälahja-astiastommemme, korvalappustereomme, videokasettejani jne. Välillä vain ihmettelin, että missäs se ja se tavara on, ja hän sitten sanoi, että antoi sen serkulleen. Voi jumankauta, vieläkin pistää vihaksi, ne olivat opiskeluaikoina vaivalla säästettyjä hankintoja.

kun tollasia miehiä kattelee?

Onneksi mies sai sen jotenkin palautettua jostain koneen uumenista (johon oli jo vaihtanut käyttöjärjestelmänkin) mutta silti mulla vähän aikaa otti että pystyin antamaan anteeksi.