40-kymppinen: jos olisit 10/20 v. nuorempi, mitä olisit tehnyt toisin?
10 vuotta nuorempi: olisin tehnyt lapset silloin, kuin se ehkä olisi vielä ollut mahdollista, olisin jättänyt narsisti-miehen nopeammin, kuin tein
20 vuotta nuorempi: olisin ottanut opinnoissa kaikki mahdolliset pätevyydet ihan vain varalle, olisin pitänyt parempaa huolta silloin luoduista tärkeistä ystävyyssuhteista, olisin vähemmän helposti rajannut ihmisiä pois elämästäni eli ollut monien suhteen armollisempi/sovittelevampi riidoista tai erimielisyyksistä huolimatta, olisin matkustellut vielä enemmän, olisin harrastunut seksiä ja/tai ainakin pitänyt hauskaa vielä useamman miehen kanssa ennen avioliittoa
Kommentit (26)
Täällä loppupäässä se on jo myöhäistä.
...olisin 20v sitten veivannut nopeammin silloisen idiootti-poikakaverin ja ollut rohkeammin oma itseni.
10v sitten elämäni oli hyvää, en muuttaisi mitään. Nyt olen tyytyväinen elämäntilanteeseni ja onnellinen juurikin noiden 10+ sattumusten kautta.
40-kymppinen: jos olisit 10/20 v. nuorempi, mitä olisit tehnyt toisin?
Olisin kuitenkin jo 390/380-vuotias, eli ehtinyt olla eläkkeelläkin jo satoja vuosia, joten tuskin tekisin mitään toisin.
Ei elämä ollut yhtä ruusuilla tanssimista mutta olen paljon oppinut.
Luulen että kaikella on ollut tarkoituksensa.
Jos kaikkea kokemaani ei olisi tapahtunut. On ollut hyvää ja pahaa, en olisi tässä. Rakkaiden ihmisten lähellä.
Kaikkea voi opetella aina mutta kaikkea ei saada. Itse olen onnellinen siihen mitä olen saanut.
Nyt en ole mitenkään kovin tyytyväinen siihen että menin naimisiin 10 vuotta sitten, mutta en ehkä uskaltaisi olla menemättäkään, kun en tiedä saisinko sitten näitä lapsia. Voi olla että saisin jotkut toiset lapset jonkun toisen kanssa, tai sitten en, mutta en uskaltaisi varmaan ottaa riskiä.
20 vuotta jos mentäisiin taaksepäin niin pyrkisin muuttamaan ulkomaille pysyvästi. Se olisi siinä vaiheessa ollut helpointa, kun oli vielä opiskelija.
10 v sitten
Määrätietoisesti suuntautuisin luovalle alalle ja uskaltaisin aloittaa pohjalta. Kumpa joku olisi ollut tukemassa. Eli en olisi antanut periksi "tavallisuudelle", mutta silloin en uskaltanut. Edelleen kaihertaa...ja välilä jotenkin yritänkin. Aah...sitä nuoruutta, ja kaikkia avoimia ovia.
20 v sitten
Tähän olen oikeastaan tyytyväinen. Silloin tein rohkeita päätöksiä. Olisi pitänyt tavata ja tutustua enemmän minun opiskelukavereihini, poikaystäväni piti heitä tyhminä, kun oli olevinaan niin viisas. Onneksi pääsin eroon siitä manipuloijasta. Olisi pitänyt olla enemmän itsetuntoa, onneksi jossain vaiheessa pääsin terapiaan.