Lapsi hautajaisiin "sivistymään"?
Kiistaa on...
Eräs sukulainen kuoli. Hän ei ollut minulle kovin läheinen, mutta hänen sisaruksensa ovat.
Tuli kutsu hautajaisiin. Mietin, otanko 9-vuotiaan lapseni mukaan. Lapsi ei ole tavannut tätä vainajaa koskaan. Lapsi ei ole ollut koskaan hautajaisissa. Vainajan sisaruksiakaan lapseni ei juuri tunne.
Pitäisikö lapsi ottaa mukaan ihan vain sivistyksen vuoksi? Äitini mielestä pitää, mutta minusta ajatus tuntuu vieraalta. Kai sitä oppii käymään hautajaisissa myöhemminkin...
Kommentit (14)
Mutta oikeasti. Olennaista on liikkua lapsen kanssa ylipäätään ihmisten ilmoilla. Ei se ole mikään kasvatuksellinen puute, jos lapsi ei ole pienestä pitäen käynyt hautajaisissa - pääasia on, että hän osaa olla juhlallisissa tilaisuuksissa hiljaa ja seurata muiden esimerkkiä.
Eli en varmaan ottaisi lasta mukaan, jos tilaisuus on kaukana/kestää kauan. Jos siitä taas suoriutuisi 2-3 tunnissa, saattaisin ottaakin.
juhliin, jos he eivät juhlan kohteena olevaa tunne. Siis sen paremmin häihin kuin hautajaisiinkaan.
Normaalikasvatuksella ja maalaisjärjellä varustettu lapsi osaa kyllä käyttäytyä ko. tilaisuuksissa tarpeen sitten niin vaatiessa ilman, että on nimenomaan siihen tilaisuuteen kasvatettu ja koulutettu.
uskon kuitenkin osaavani käyttäytyä kun isovanhempani alkavat vuorotellen tässä pikkuhiljaa kuolla. En koe, että olisin tavinnut sivistystä alakouluikäisenä.
hautajaiset ovat myös paikka jossa tavataan sukulaisia puolin ja toisin.
t. 7 tuhatta
osa 30v ikäisistä vieraista ei todellakaan tiennyt, miten olla. Heitä ei kukaan aikanaan vienyt "sivistymään" jonkun isosedän tai vanhempien serkun hautajaisiin. Oli aika noloa selittää siinä siunaustilaisuudessa, miten kantajat toimivat, miten lasketaan kukat jne. ettei homma olisi mennyt kokonaan pelleilyksi. Muistotilaisuudessa adressien luku oli aivan ylitsepääsemättömän omituinen tapa puhumattakaan siitä, että pappi puhui sielläkin...
Ottaisin lapsen mukaan. Ei 9v siitä traumoja saa, että näkee hautajaiset.
puistattaisi, että hänen muistoaan tahraisi joku pitämällä tilaisuutta pelkkänä käytöslaboratoriona.
Musta toi ei ole vainajaa kunnioittava asenne.
No miksi suojelet lastasi? Oli vieras tai ei, täytyy lapsen joskus oppia että ihmisiä syntyy ja kuolee ja kun he kuolevat näkee miten hautaaminen tapahtuu ja sitten vainajalla on hyvä olla :)
Pitääkö mennä kuokkimaan vieraisiin hautajaisiin, jos sukulaiset ja läheiset eivät tajua kuolla?
Minulla on 13v. lapsi, eikä hautajaisia ole yksinkertaisesti ollut.
mutta kun joutuu sille 30v maisterinaiselle selittämään, että hän ei voi mennä laskemaan kukkia ennen vainajan puolisoa, vaikka sattui valitsemaan paikkansa eturivistä, niin silloin ollaan minusta peruskysymysten äärellä. Ainakin luterilaisissa hautajaisissa kaava on pitkälti sama, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat. Kun joutuu selittämään, että arkku kannetaan ensin ulos ja vasta sitten kävelee saattoväki, niin tuntee opastavansa osaamattomia lapsia. Häät ovat monelle tutumpi juttu kuin hautajaiset, mutta kaava on erilainen.
Hautajaisissa ei muuten heitellä arkulle ruusun terälehtiä tai riisiä, mikä yllätti erään 22v sukulaistytön kokonaan :-).
Että ihan maisterinainen! Maisterikoulutus on toki aika pitkä, mutta harvaan tutkintokokonaisuuteen kuuluu hautajaistavat ;)
Erään lapsen hautajaisissa arkulle siroteltiin kukkien terälehtiä. Harvinaisempi tapa se varmasti toki on.
Ihmiset voivat myös ihan silkkaa suruaan tai järkytystään käyttäytyä hautajaisissa oudosti.
Olen ollut kymmenissä hautajaisissa (osin työni vuoksi), mutta aika harvassa on muuten luettu adressit ääneen.
ja olen ollut kymmenissä hautajaisissa, kiitos ison suvun ja aktiivisten vanhempien.
t. 7 tuhatta
Olen ollut kymmenissä hautajaisissa (osin työni vuoksi), mutta aika harvassa on muuten luettu adressit ääneen.
Mutta tarkoitin, että siinä on yksi esimerkki, kuinka tavat voivat poiketa riippuen suvun omista tavoista, alueen tavoista jne.
Ihan luterilaisuuden sisälläkin näitä vaihteluita on. Puhumattakaan jos mennään muihin uskontokuntiin tai uskonnottomien tapoihin.
eipä toukokuun jälkeen ole mopoa kinuttu.
Mika