Huomenna käynnistys, pelottaa!
Tänään oli sitten kontrolliaika äippäpolille, sama lekuri (tietenkin mun tuuria kun on) ku viimeksi ja taaaas soiteltiin ympäriinsä että konsultaatiota ja plaa plaa. Eikä tahtonut ymmärtää sen puheesta mitään. Vauva pieni, nyt painoarvioksi hoitaja sai 2,3kg?!?! Viimeksi oli 2,4... saa nähdä minkä kokonen se nyt oikeesti on. Käyrällä ei meinannut tulla kunnon käyrää lainkaan kun vauva nukku ja nukku. Verenpaine vähän koholla, mut ei pahasti. Ottivat sit osastolle ja siellä muutaman tunnin päästä uusi käyrä ja verenpainetta. Sit tuli oikein mallikasta käyrää ja verenpaineetkin oikein hyvät. Käynnistystä sitten huomiselle, vaikka yritin vaikertaa että eikö vois maanantaille...*mulle kun iski armoton paniikki että ei tahdo synnyttää ollenkaan, juoksen karkuun..*
Nyt sit pelottaa se huominen ihan mielettömästi.. Kuinka rajua se tulee oleen kun käynnistetään tipalla, entä jos tulee vain tuskat mut ei lähde käynnistyyn kunnolla sitten millään..?? :S Ja muutenkin pelottaa.. Osaanko tehdä/sanoa siellä kerrassaan mitään.. kun tuntuu että koko synnytys juttu on niiiin suurta utopiaa, ei tiä mitä siellä tapahtuu ja kaikki lääkitykset/kipu yleensä pelottaa.
Mies ottaa tietenkin tosi rennosti.. *petturi* ei hermoile ollenkaan ja hokee vain että hyvin se menee. Helppohan sen on sanoo kun mulla on ihan itku silmässä ja suoraan sanottuna pashat housuissa kun ajattelenkin että huomenna pitäis koettaa synnyttää. :' ( Hyväähän se tarkottaa mutta kun ei auta, eihän se voi tietää minkälainen se käynnistetty synnytys on ja mähän ne pirun kivut sit kestän.
Eniten pelottaa ettei se sitten lähdekään käyntiin tai jotain menee vikaan ja joudun leikattavaksi. Tai että vauva on niiiin pieni ettei pääse sit ollenkaan normaaliin tahtiin kotiin. Mä en haluu viipyy siellä sairaalassa yhtään sen kauempaa kun on ihan pakko.
Nyt kaikki käynnistyksen kokeneet ja muutkin, rauhoittelua ja kokemuksia kehiin! Vielä tälle iltaa jonkin aikaa oon tässä koneen lähettyvillä, sit pitää mennä miehen asunnolle yöksi. Aamulla pitää ajaa viemään ensin koirat hoitoon, niiden kanssa kun ei pärjää kukaan muu kuin rodun tunteva ihminen. Joten viedään sellaselle koululle ne hoitoon jossa on kennellinja ja kaikilla opiskelijoilla omat sakemannit. Tietävät kuinka meidän elikoita pitää käsitellä, mun koirani kun on sellanne tulisielu joka ei siedä vieraita ja vahtii mua ja omiansa niiin ankarasti. Toivottavasti pärjäävät sen pedon kanssa.. :) Tutuille sitä ei voi jättää, nehän säikähtää heti sen ekasta murahduksesta.
Juuu, mutta rauhoitelkaa tämän äidin mieltä.. Pelko on nyt niiin pinnassa. Pitäis nyt petata häkkisänky vielä, miehen mielestä kannattaa jo näin tässä kun tiedetään että tod. näk. huomenna on meidän mahalainen maailmassa. Toivon niin..
Quarra ja tirriäinen rv38+2
Kommentit (9)
Hurjan paljon tsemppia ja jaksamista huomiselle Quarra!!!!
En osaa sanoa mitaan neuvoja kun ootan vaan etta tama oma ensimmainen tajuaisi etta ulos saisi jo ruveta tulemaan.....
Tumble & Wriggler rv 39+1
Tosiaan yritä luottaa osaavaan henkilökuntaan ja itseesi!!! Muistat kertoa kaikki tuntemukset, jos siis jotain erityistä on. Ja kysyt aina kun on kysyttävää. Ensimmäinen synnytys on ainutlaatuinen kun se on ensimmäinen. Uusi mahtava kokemus elämääsi. Ja mieti millainen mahtava palkinto siitä tuleekaan. Toivotaan että tosiaan synnytys käynnistyisi huomenna, ettei tarttisi montaa päivää käynnistellä. Ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Vauvalle oikein paljon voimia alkutaipaleelle, että jaksaisi pienenäkin hyvin heti alusta alkaen! Äitille voimia koko touhuun!
Hyvä sanoa, mutta yritä saada unta ensi yönä. Se voi olla aika vaikeaa, voin vain kuvitella...Itsellä siis käynnistys luultavasti (siis ellei tajua ennen sitä syntyä...) reilun viikon päästä. Tulehan siis pian kertomaan kuinka kaikki meni. Kunhan kotiudutte.
Ei tässä siis muuta voi kun toivotella kaikkea hyvää teille huomiseen ja siitä eteenpäin.
Oksaska rv 37+3
He kyllä tietävät mitä pitää tehdä ja neuvovat, jos haluat tietää jotain. Jos sattuu, niin aina voit pyytää kivunlievitystä. Jos synnytys ei käynnisty niin henkilökunta päättää miten edetään. Ei sinun tarvitse tehdä tai tietää mitään, menet vain avoimin mielin synnytykseen:) Se voi olla aivan ihana kokemus tai vähemmän ihana, mutta et sinä sitä huomenna jouda murehtimaan. Tsemppiä vaan ja onnea koitokseen:)
Nimim. neljättä synnytystä odotellessa (siihen on tosin vielä piiitkä matka) :)
ja kovasti jaksamista tulevaan koitokseen! Toi " avoimin mielin" oli mun mielestä oikein hyvä ehdotus.
Varmasti muutkin jouluiset (ainakin) kuin minä ollaan hengessä mukana!!!
bd
Lizzbeth ja myyryläinen 36+3
Ajattelin nyt minäkin toivotella oikein paljon onnea huomiseen! Ja tosiaankin, kannattaa varmaan mennä avoimin mielin ja luottaa sairaalan henkilökuntaan. Aivan varmasti he osaavat auttaa ja olla tukenasi. Kaikki menee varmasti hyvin - onhan tuosta synnyttämisestä selvitty maailman sivu, ja Suomessahan lääketieteellinen osaaminen on huippuluokkaa, joten harvemmin niitä ongelmia tulee.
Nyt vain rauhoitat mielesi (tiedän, helppo sanoa) ja lepäät kunnolla. Ajattele vain sitä ihanaa palkintoa, joka sinua koitoksen jälkeen odottaa! :) Itse olen ainakin kade, kun saat nyyttisi jo nyt! Täällä kun voi mennä reippaasti lasketun ajan yli..
Voimia ja rohkeutta huomiseen! Kaikki me joulumammat ollaan hengessä mukana. :)
-Pilkku & Ramses 39+2-
Onnea matkaan! Ja se kuuluu asiaan, että jännittää!
Tiedän, ettei sua helpota yhtään, tieto mun synnytyksestä, mutta mun synnytys käynnistettiin 40+4, koska vauva oli iso ja oli pelko, mahtuuko syntymään ollenkaan! Poika sit syntyi viidessä tunnissa (tilanne oli tosi epäkypsä ennen käynnistystä), painoi 4260g ja pään yäpärys oli 39cm. Juuri mahtui syntymään. Mun lantion luut oli mitattu ja tiedettiin, että vauvan pää on sentin isompi kun mun lantion luiden aukko. Silloin jännitti ja pelotti. Ajattelin, että olen asiantuntevissa käsissä ja että jos ei mehdu, leikataan. Kyllä ne siellä auttaa!
Ja mut yllätti silloin se, että käynnistetyssä synnytyksessä supparit oli heti kipeitä, ei mitenkään niin, että olisivat voimistuneet pikku hiljaa, vaan se oli sit totisinta totta, kun alkoivat!
Toivon ihan tuhannesti voimia huomiselle ja minäkin toivon, että edes vähän saat nukuttua yöllä, tai edes saat levättyä ja kerättyä voimia! Onnea matkaan ja suojelusenkeleitä mukaasi!
paitsi että vauva on varmaan puolet isompi. En osaa lohduttaa millään tavalla. Katsotaan miten meidän käy, mutta kyllähän se kipeämpää on käynnistys kun ei ole kehon oma endorfiinituotanto luonnollisesti käynnistymässä supistusten mukana.
Oon koko päivän miettiny, että ootkos tositoimissa..
Mulla on itelläni löysät housussa vaikka käynnistykseen on vielä kolme viikkoa.. Hirvittää jo valmiiksi..
Tuo tyttöhän käynnistettiin, yliajalla ja kohdunsuu auki 4cm eikä kaulaa enää ollenkaan. Kalvot puhkaistiin ja kun ei tapahtunut mitään niin laitettiin tippa ja sitten päästtin vauhtiin.
Neljässä tunnissa tipan laitosta oli tyttö maailmassa. Minusta synnytys oli ihanampi ja helpompi kun pojan spontaanisti alkanut ja puolet kauemmin kestänyt, jota sitäkin vauhditettiin tipalla.
Onhan se käynnistämällä aika rytinää heti mutta sattuu se itekseenkin alkanut..
Tsemppiä ja voimia huomiselle!! Hyvin se menee ja illalla varmaan jo ihailet tuhisevaa nyyttiä sylissäsi!!!
Lahja
P.s En oikeen usko siihen ultravehkeeseen, masu on täynnä vauvaa mutta ultran mukaan on vaan kolmikiloinen..
Jos olet ottanut ylös mesessä kun lörpötelttiin minun kännynumeron, niin laitahan viestiä, olisi tosi kiva tietää kuinka on mennyt!!
Quarra:
heipsis!
kuulosti ihan mun tuntemuksilta kun menin ensimmäistä synnyttämään...vaikka menin siis sinne ihan sen takia kun alkoi supistelemaan (ei tosin olleet edes kovin kipeitä supisteluja) jonka huomasin sitten 12tuntia myöhemmin kun alkoi ne kunnon supistukset...
mun neuvo nyt on kumminkin se että muista että et ole siellä yksin! ja kaikki auttavat sua siellä ja voit kysyä ihan mitä tahansa nyt mieltäsi painaakaan!
mua pelotti kans loppujen lopux eka synnytys aika paljon...luulin että mä kuolen tai vauva kuolee jos en saakkaan sitä ponnistettua...
mulla kanssa laitettiin sitä tippaa aika paljon kun mulla loppu voimat kun olin ollu siellä aamusta asti (synty lopulta 02.27)
eli vois kai silleen sanoo että käynnistettiin mullaki, ainaki kovasti autettiin...
yritä tosiaan mennä sinne sillä mielellä että siellä on asiansa osaava henkilökunta joka takuulla neuvoo ja opastaa sua koko homman ajan!
auttoikohan tämä? ;)
onnea,voimia,ja tsemppiä! kohta teitä on sitten kolme :)