Lue keskustelun säännöt.
Kerro, millaista on olla epätunteellinen ihminen?
03.08.2012 |
Minun äitini on tunne-elämältään kylmä ja etäinen. Annan esimerkkejä: häntä eivät ihmisten kuolemat, onnettomuudet ja tragediat liikuta. Eivät edes lähisukulaisten. Liikuttavat runot, ohjelmat, elokuvat jättävät hänen silmänsä kuiviksi eikä hän ole niistä edes kiinnostunut. Kun jollekulle on tapahtunut jotain hirveää, hän kertoo siitä ilman minkäänlaista myötätuntoa.
Haluaisin ymmärtää häntä, koska sellaisen äidin varjossa minusta on kasvanut ahdistunut ja masentunut. Itse taas katson reagoivani normaalisti edellämainitsemiini tilanteisiin.
Kommentit (4)
T.minä joka itken silloin jos lähisukulaisesta kyse mutta muuten en lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miltä tuntuu olla tunteellinen ihminen. Oikeastaan ainoa asia, mikä tulee mieleen on se, että joskus on tässä maailmassa vähän ulkopuolinen olo. Se ei kuitenkaan oikeastaan vaivaa minua. Joskus teeskentelen tunteita kohteliaisuuden vuoksi, eikä kovin moni oikeasti tiedä, miten kylmä olen. Jos haluan tuntea jotakin, minun pitää pitkään ajatella, oikeasti ajatella, miltä minusta itsestäni tuntuisi missäkin tilanteessa. Tunne ei koskaan tule automaattisesti.
Tunnistan ap äidissäsi osan itseäni. Mua eivät ole pelottaneet synnytykset, isot leikkaukset, eikä lähipiirin kuolemat. Ei siis ainakaan niin, että reagoisin sen ihmeemmin. Kun katsoo telkkarista uutiset, olen vaan tyytyväinen että elämä menee juuri näin, vastoinkäymisistä huolimatta.
Onko se sitten tunteettomuutta, kyynisyyttä vai psyykkinen pelastautumiskeino -- sitä en tiedä.
Mutta ajattelen usein niitä läheisiä, jotka eivät ole enä täällä. He saavat kyyneleet silmiin, kun kukaan ei näe.
Oletko kuullut sanaa "tunteeton"?