Onko pöljää jos aikuisiella ihmisellä on joskus ikävä äitiä/isää?

Minusta on ihan normaalia ikävöidä tärkeitä ihmisiä joita näkee harvoin ja jotka asuvat kaukana. Ikä ei ole olennaista.

Mulla on samat tunteet. Asuin vuosia ulkomailla, mutta vasta nyt kun asumme taas kumpikin omassa päässämme Suomea, ikävöin äitiäni todella paljon. Tuntuu kauhealta, jos en näe häntä pariin viikkoon. Kuitenkaan meillä ei edes ole kovin läheiset välit ja perheessämme on paljon asioita, joista ei puhuta ääneen.

Vaikka lähes joka kuukausi nähdään, mutta välimatkaa on silti 250km. Isääni tapaan paljon harvemmin, mutta ikävä voi yllättää kesken työpäivääkin. Etenkin minulle rakkaan isoäitini menetys oli viime vuonna pysähdyttävä kokemus, sen jälkeen rakkaat ihmiset ovat tulleet minulle vieläkin rakkaimmiksi.

Ikävä joskus mullakin, vaikka aika lähellä asutaan. Toivottavasti omillakin lapsilla on joskus aikuisena ikävä minua, silloin voisin ajatella kasvattaneeni heistä tuntevia ihmisiä.

Minun äitini kuoli aika nuorena ja ikävä on kova, myös äidin eläessä ikävöin häntä jos ei oltu nähty useampaan päivään..olimme todella läheisiä ja nyt tuntuu ettei ole ketään kelle puhua niitä samoja asioita kun äidille puhuin.

Teillä on raastava äiti, kjonka rakkaus on aina mukananne, oli välimatkaa vaikka 9000 km. Mulla on teknisrsti äiti mutta olen ollut koko ikäni äiditön. Piittaamaton äitini ei ole välittänyt tippaakaan koskan. Vauvana hoidatti muilla, 2kk ikäisenä täysipäivähoitoon, viikpnloput ja lomat aina ties missä sukulaisissa, koskaan ei hoitanut itse. Ei ollut tippaakaan kiinnostunut onko huolia ja urheita, ei kannustanut tai tukenut, ei lohduttanut jos sattui.

Kun muutin kotoa niin lähtösanat oli että missään ei sit auteta ja takaisin ei tartte tulla. Uhkaus on ptänyt eli en ole saanut mitään apua ikinä, en henkistä, taloudellista enkä edes mitään huomiota.

Mula on 2 lasta jotka on äitini ainoat lapsenlapset, äitini ei ole nähnyt niitä ikinä, ei vaan kiinnosta. Ei huomioi tietenkään lasiani, vaan elää kuin minua ja perhettäni ei olisi olemassakaan.

Siis MINULLA on ikää äitiä, koska minulla i ole ikinä ollut äidinrakkautta tai äitiä jota kiinnostaisi elämäni. Teillä on se äitiz ja se äiti rakadtaa teitä. Jos on rakkautta niin se kattaa kaikrn. Rakkaudeton äitisuhde ja välinpitämätön äiti on pahinta mitä voi olla. En ole nähnyt äitiäni kahdeksaan vuoteen, äitiäni ei kiinnosta edes olenko elossa.

Ole pöljää.

Joskus sitä kaipaisi, etenkin jos on sairaana, hellää huolenpitoa mitä omalta äidiltä sai lapsena, otsan silitystä kuumeessa....Ei mieheni osaa samalla tapaa hoivata, eikä tarvitsekaan.

Yritän itse pyrkiä samaan omien lasten kanssa, että heillä on turvallinen olo ja että hoivaan heitä aina kun he sitä tarvitsevat.

Toivon että läheisissäsi olisi muita ihmisiä, joilta saisit pyyteetöntä rakkautta (lapset?, mies?)