KESKENMENON JÄLKEEN ELOKUU

Nippen kohdalla ei ole tietoa muusta kuin, että pienet ovat syntyneet ja perhe on kotiutunut. Ehkä jossain vaiheessa Nippe meille kertoo tapahtumista paremmin. Jos haluaa.



Täällä elellään huomisesta alkaen 27. raskausviikkoa ja olo on hyvä. Ensi viikon tiistaina menen sokerirasitukseen, paino oli viime neuvolassa kummallisesti noussut kuukaudessa 4 kiloa, joten pyysin päästä testaukseen. Kummalliseksi painon nousun tekee se, että oikeasti en mässytä mitään ylimääräistä. Nytkin on ihan ok olo, mutta olen ihan varma että ensi keskiviikkona puntari näyttää taas kaameita lukemia. Noh. Tärkeintä kai on, että itse tiedän, ettei painon nousu ainakaan johdu liikasyömisestä. Pikkuinen potkii ja liikkuu kovasti, maha on pamahtanut esille kunnolla ja eteenpäin kurottelu ei enää ole niin helppoa, varsinkaan lattialla istuessa. Kädet puutuvat helposti ja yöllä kärsin unettomuudesta. Kaikkea ihanaa siis :) Ensi viikolla kesälaitumilta töihin kahdeksaksi viikoksi ja sitten alkaa äippäloma. Ihanaa!

Kiitos Vilmis uudesta pinosta!

En ole vähään aikaan käynyt täällä, fb on vienyt kokonaan....

Niin se vaan aika rientää. Olen nyt kesälomalla, ja jatkan sitten suoraan äitiyslomalle. En ole oikein sisäistänyt, että oikeasti ei tartte enää mennä töihin.

Raskaus on sujunut muuten ihan hyvin, mutta narahadin sokerirasituksessa, ja nyt joudun mittailemaan sokereita. Onneksi arvot on pysyneet hyvinä, vaikka en ole mitään kummosempaa dieettiä noudattanutkaan. Ja pääsenpähän rv 37 vielä ultraan :)



Minäkin toivoisin että Nippe ennättäisi kertoilemaan meille synnytystarinaa, täällä pari vuotta kimpassa roikuttiin...



anir 30+0

Vilmis: Toivottavasti sokerirasitus ok. Se ei nimittäin kovin kiva testausmenetelmä ollu...



Anir: Tuo sokereiden mittailu on kyllä rasittavaa. Mullakin meni mittaillessa niitä rv 16 alkaen ja aamupaasto meni sekaisin rv 32 kun pistivät kortisoonia vauvojen keuhkojen kehittymistä varten. Onneksi en kerennyt saamaan insuliineja, kun tuplat sattuivat syntymään... Koska kortisoonin varoiteltiin nostavan sokereita jopa useammaksi viikoksi, niin siksi siinä ei pidetty hoppua iltainsuliinin suhteen... Mutta arvot kuulemma yleensä tuppaavat nousemaan loppuraskaudesta, joten toivottavasti pysyvät sinulle hyvin kurissa.



Synnytyksestä: No voin kertoa, että eipä siitä kovin mukavaa kuvaa/kokemusta jäänyt, mutta vauvat ovatkin se paras palkinto. Viikon kotona oltua vuodelevon jälkeen alkoi tapahtua. Vuorokautta ennen synnytystä huomasin aamulla vessareissulla pyyhkiessä ministi persikan väristä (ei siis rehellistä verta) vuotoa ja tietysti siitä soitin jo synnärille, että apua pitääkö lähteä sairaalaan. No sieltä rauhoittelivat, että ei vielä merkkaa mitään. No samaisena aamuna epäilin tuntevani ekoja todella lieviä supistuksia, joita en varmaan olisi edes huomannut ellen olisi pitkällään makoillut ja kuullostellut tarkasti tuntemuksia ;) Niitä tuli varmaan 5 kpl 10 minuutin välein ja sen jälkeen lakkasivat tyystin. Pyysin kuitenkin miestä lähtemään aiemmin iltapäivästä töistä kotiin ja että käydään "hupiajelulla" sairaalalla ja tarkistutetaan tilanne, vaikka pelkäsin niiden nauravan hätäisen ensisynnyttäjän pihalle... Illalla lääkäri tutki ja huomasi kalvopussin pullottavan kohdunsuulta ja totesi että synnytykseen voi vielä mennä vaikka 2 viikkoa. Varalta ottivat minut osastolle yöksi ja yöllä heräsinkin kahden maissa lapsivesien menoon. Ja kahdeksalta aamulla oli jo molemmat syntyneet... Että eipä tarvinnut montaa vuorokautta synnyttää, kun supistukset alkoivat noin puoli neljän aikaan aamuyöllä... Ja mikä hauskinta, kun vesien menon jälkeen otettiin käyriä, niin tunsin kipeitäkin supistuksia ja kätilö tuumasi, että eihän sinua taida edes supistella... Ja kun valitin kipua, niin kysy haluanko panadolia?! No tuumasin, että ei taida panadol nyt auttaa tähän kipuun... Eivät tajunneet että synnytys oikeesti tapahtuu niin pian, kun puhui vaan, että harkitaan aamupäivästä saliin siirtoa...



Eli alakautta molemmat synnytin 16 minuutin ikäerolla ja tuolla nyt köllivät meidän esikoinen ja iltatähti ;) Vauvoja en nähnyt synnytyksen jälkeen vaan heidät vietiin samantien teholle. Mutta ei siitä traumoja jäänyt. Mutta synnytys itsessään ei kyllä lempipuuhaa ole...

Nippe, onneksi synnytys kuitenkin meni hyvin, vaikka ei se ihan kivutonta tms olekaan. Sä sait (no voiko sitä sanoa et sait?) synnyttää alakautta. Mä oisin halunnu alakauttaa synnyttää, mut luonto päätti toisin ja paikat ei avautunu tarpeeksi. Mut sain kyllä kokea nuo "ihanat" supparit. Millä viikoilla ja minkä kokoisina lapset syntyivät? Mut pääasia et kaikki meni kuiteski hyvin ja sulla on kaksi maailman ihaninta kotona tuhisemassa! :D



Anir ja Vilmis, sokerirasitus, nam nam.. :/

Mut kyllä se siitä. Teillä molemmilla on jo paljon viikkoja kasassa! Hitsi miten nopee tää aika menee. Ei teilläkään "enää aikaakaan" kun vauvelit on maailmassa.



Täällä kaverit just päikyillä ja äiteellä nyt aikaa kirjoitella. Meillä aloitettiin viime viikolla kiinteiden maistelua ja hyvin ovat asian ottaneet vastaan :)Muutenkin ihanaa seurata kun nyt ne oppii kaikkea uutta hirveellä vauhdilla. Niin ne äidin pienet vaan kasvaa ja kohta ne ei oo enää vauvoja.

Mulla on muuten hirvee kaipuu raskautua uudelleen ja saada vielä kolmas nyytti. Liekö sitä ikinä tapahtuu, mut ainahan sitä voi haaveilla!



pupuliini ja vauvelit, huomenna 4kk

Olen joitakin hetkiä teidän keskusteluja seurannut ja ehkä uskaltaudun jo täällä keskustelemaan vaikka tuolla LA-ryhmässä en ole vielä tullut "kaapista". Mulla tuulimuna raskaus alkuvuodesta joka "huomattiin" rv 12+3 :( . Ja nyt vihdoin tärppäsi toistamiseen. Toista odotellaankin.



Ihan järjetön huonovointisuus. Ekassa en muista tällaista olleen, iltaisin vaan kuvotusta. Joten pelkään että alkuvuotinen toistuu.. Silloin nimittäin oli paha olo jatkuvaan ja aika voimakkaat raskausoireet muutenkin. Sanoinkin silloin, että nyt on joko tyttö tai sitten ei ole kaikki kohdillaan.. Esikko on poika. Sen verran edellisestä oppineena että pyysin päästä alkuraskauden ultraan, joka on nyt viikon päästä perjantaina, jolloin olisi 9rv. Vähän pelottaa..

Tervetuloa mukaan zaida, lisäsin sinut listalle, kertoilethan tarkempia tietoja itsestäsi kunhan olet käynyt ultrassa kurkkaamassa, onko siellä kyytiläinen. Peukut pystyssä.



Nippelle vielä onnea syntyneistä pikkuisista. Eihän se synnytys mitään herkkua ole, mutta ihanaa että kaikki kuitenkin meni hyvin. Miten kauan teidän pienet olivat tehohoidossa? Onko molemmilla kaikki hyvin, miten pojan munuaiset voivat?



Voi että, pupuliininkin pienet jo maistelevat soseita. Äkkiä ne kasvavat. Mä en tiedä, miten vauva-ajan ihanimmat hetket saisi hidastettua, vauvat kasvavat niin nopeasti. Ensin ovat ihan rääpäleitä ja sitten jo alkavat oppia vaikka mitä. Kaikki ikävaiheet on tietty ihania ja kyllähän minä nautin siitäkin, että meidän esikoinen on jo "iso" poika. Kasvaa kuitenkin liian äkkiä, pian hänkään ei enää "tarvitse" äitiä :)



ON:

Olin maanantaina sitten sokerirasituksessa ja kyllä otti koville. Olo oli aivan kaamea jo 20 minsan päästä litkusta. Tuskan hiki oli pinnassa enkä voinut tehdä muuta kuin pitää silmiä kiinni ja koittaa olla keskittymättä mihinkään. Onneksi hoitaja huomasi olotilani ja pääsin lepäilemään yhteen huoneeseen. Olo helpotti heti makuuasennossa. Ei mulla esikoisen sokerirasituksessa näin kamala olo ollut. Toki silloin ei ollut pahoinvointia muutoinkaan. Mutta arvot olivat erinomaiset ja voin huokaista helpotuksesta.



Painoa oli silti tullut kuukaudessa taas 5 kiloa (!) joka on a-i-v-a-n käsittämätöntä. Kokonaismäärä on nyt + 12 kiloa. Terveydenhoitaja lohdutteli ja käski olemaan kyttäämättä puntarin lukeamia kun mun olo on kuitenkin ihan normaali ja verenpaine matala. Toisilla sitä painoa sitten vaan tulee, nestettä se kai sitten on.



Mutta hemoglobiini oli mulla laskenut arvoon 114 ja erityisesti hematokriittiarvo sai terkkarin huolestuneeksi, on alhainen 0,34 eli meneillään vakava anemia ja rautakuuri alkoi - nestemäinen valmiste Floraxin tms. ei ainakaan vielä ole vatsanväänteitä mulle aiheuttanut.



Kahden viikon päästä mennään yksityiselle 4D ultraan ja otetaan tuleva isoveli mukaan, saa sitten alkaa valmistautua tulokkaan sukupuoleen jos se ultrassa selviää. Mun ja miehen päättämä pojan nimi ei tulevalle isoveljelle kelpaa ja kuulemma vauvan pitää olla tyttö ... siinäpä sitten pulma jos onkin poika :)



Anirille tsemppiä sokerimittauksiin!



-Vilmis-

NIPPE onnittelut pienistä!!!

Minulla ollut rauta kuumana ja jo käynyt sterilisaatiossakin, eli minun puolesta tämä kaikki jo läpikäyty. Toivotan onnea kaikille odottajille ja tsemppiä tulevaan, mie taidan poistua täältä nyt:):) Tulen toki katsastamaan välillä miten täällä, mutta en ole aktiivisesti ehtinyt osallistua jutusteluun pojun syntymän jälkeen niin jätän tän ketjun jonkun toisen hoidettavaksi. Kiitos kaikille ja kyllä ne pienet ihneet teillekin tulee vielä elävinä:)



Helene+poju 4kk



ps.NIPPE, minun viimoisin synnytys kävi samoin, sain vielä kohdunsisäisen mittarin kun ollut sektio joskus, anturi ei mitannut MITÄÄN vaikka vaikeroin sängyllä. KTG ei itse asiassa näyttänyt mitään koko synnytyksen aikana, joka kesti vajaa 2h..

Minulla kun jo 4 viikkoa sterilisaatiosta ja positiivista se testi näytti.. Eli KUUDES tulossa HUHHEIJAA!!! En usko tätä ennenkuin näen!! Miten voikaan sterilisaatio pettää??

Onpa ehtinyt aikaa taas vierähtää viimeisestä visiitistäni täällä. Menköön vaikka kesän piikkiin :).



Nipelle ihan hurjasti onnea!!! Ihanaa, että pitkä ja kivinen odotus on nyt palkittu. Kaikkea hyvää teidän vauva-arkeen.



Anir, täällä toinen sokereista narahtanut. Eilen hain mittarin kotiin ja nyt sitten opettelen sen käyttöä. Vähän tosin hämmennyin koko narahduksesta, kun pikamittarilla paastoarvo oli 4,8 ja samasta putkesta otettuna "oikeana" arvona 5,5. Muut arvot ok. Vähän skeptisesti siis suhtaudun siihen, että tuolla pikamittarilla nytkään mitään sen kummalisempia arvoja saan näkyviin, mutta toisaalta se kai olisi hyvä asia.



Pupuliini, kylläpä aika menee sukkelasti! Teillä jo maistellaan soseita - wow! Mä niin muistan tuon vauvakuumeen viime syksyltä, kun poika oli juurikin tuon ikäinen. Kummallista mitä hormoonit tekee :). Toivotaan, että teille vielä suodaan ainakin se yksi nyytti, kunhan aika on oikea.



Zaidalle tervetuloa, onnea ja voimia. Toivottavasti kaikki alkuraskauden ultrassa hyvin.



Vilmis, mennään vissiin edelleen aika samoilla viikoilla :). Mikä on olo ja vointi? Harmi tuo hempan lasku. Mulla taisi viime mittauksessa olla 136, joten rautaa en ole joutunut ottamaan.



Helene, WHAT??? Sä oot kyllä aivan omaa luokkaasi :). Onko sulla ollut raskausoireita vai mistä keksit sen testin tehdä? Hurjasti onnea - sekä sterilisaatiosta että plussasta :D - ja onnellista odotusta!!!



ON: Anirille noista sokereista jo mainitsinkin. Muuten raskaus menee omalla painollaan. Maha pullahti näkyviin paljon aikaisemmin kun esikosta ja siksi musta varmaan tuntuu järkyttävältä ajatella, että la on vasta kuukausien päästä. Kaikenlaiset pikkuvaivat ja -krempat alkoi paljon aikaisemmin ja vaikka mitään isompaa ei onneksi olekaan ollut, huomaan olevani aika väsynyt. Mutta on se vaan silti ihanaa, että tässä ollaan maha pystyssä toisen kerran "näin pian" ja pyrin nauttimaan tästä ajasta ihan täysillä.



Niisku 27+5

positiivinen, kävin Apteekin oman hakemassa ja samantien pamahti positiivinen tulos!! Miten tää voi olla!!! Pitää maanantaina käydä neuvolassa kysymässä mahdollista ultraa, sillä jos raskaana olen niin onhan se sitten jo tapahtunut heinäkuun alkupuolella viimeistään, kun johtimet katkaistiin jo reilu 4vko sitten.. Ja ei noita puuhiakaan ole kummemmin ollut, kondomia on tosin vaan ehkäisynä käytetty ennen sterilisaatiota:/ Hiukan pöllämystynyt olo tosiaan..



Helene+4kk poju+uusi vauva?



Ps. NIISKU, minulla on ollut sellainen raskaanaoleva olo synnytyksestä lähtien, tuntunut että paha olo kaikesta, että sitä en ole silleen ajatellut raskausoireena. Menkat oli kerran jossain vaiheessa, en tajunnut edes laittaa kalenteriin niitä ylös, imetyksen takia aattelin ettei menkkoja ole. Yleensä on alkaneet silti melko säännöllisinä imetyksestä huolimatta parissa kuukaudessa, oikeastaan ihan "hupina" kokeilin vanhaa, vuosi sitten ylijäänyttä testiä aamuyöstä kun kuopus heräsi.Näin tässä sitten kävi!!

Täällähän on kivoja uutisia :)



Onnea Helene ylläriraskaudesta! Niin se elämä yllättää :) Paljonkos teillä tulisi ikäeroa nuorimmaisille?



Minä olen saanut liitoskivut "ilokseni" :( Kävellä ei tartte kuin hitaasti taapertaen, makaaminenkaan ei ole kivaa, lonkat puutuu ja hyvä että sängystä ylös pääsee... Enpä enää muistanutkaan millaista tämä loppuaika on, ja tässä on vielä 2kk edessä...



Sokereista, mulla on noista mittauksista vähän välinpitämätön olo, kun kotimittaukset näyttää aina ihan normilukemia, vaikka söisin mitä. Ensi viikolla on taas neuvola, saa nähdä mitä vaaka näyttää, toivottavasti ei ole paino kauheasti noussut, nyt lomalla on tullut herkuteltua.



anir 30+6

Helene, ei oo totta :) Hurjasti nyt onnea kuiteskin. Näin tämä oli siis tarkoitettu tapahtuvaksi! :D

Aikamoisen yllätyksen Helene kyllä sait. Onnea, näin sen sitten piti mennä :) Tulehan kertomaan kun saat vahvistusta asiaan. Mieletöntä.



Niiskurouva: Juu, samoilla viikoilla taidetaan mennä. Tänään mulla 28+1. Ensi viikon torstaina ollaan tosiaan menossa 4D-ultraan yksityiselle, saadaan vähän tarkempaa tietoa lapsiveden määrästä ja vauvan koosta, tuo mun painonnousu kun on ollut niin hurjaa terveellisestä ruokavaliosta huolimatta. Olo on melko huono johtuen suurelta osin varmaan tuosta hemoglobiinin romahduksesta, voisin työpäivän jälkeen vain nukkuanukkuanukkua. Ja pää särkee vaikka pelkästään vettä menee kolmisen litraa päivässä. Mutta en valita, nautin jokaisesta krempasta niin kauan kuin vauvalla kaikki on hyvin :)



Vilmis



Ps. Kotiintulovaatteet kävin eilen ostamassa vaikka vannoin odottavani syyskuun alkuun asti, taikauskoinen kun olen. Sitten tajusin, että mitä jos joudunkin vuodelepoon, eihän mun mies osaa mitään mulle kelpaavaa vaatetta vauvalle ostaa :)

Aamulla holahti sänkyyn lapsivettä. Nyt sit maataan sairaalassa vuodelevossa. Vessassa saa käydä ja istualtaan syldä, muuten pitäis pysyä vaakatasossa.

Nyt sitten päivä kerrallaan... Vauvalla toistaiseksi kaikki hyvin, pienihän hän on, 1650g.



Anir 31+5

voimia ja vielä kerran voimia ANir!! Se vaatii päätä! Jaksamisia ja pitkiä viikkoja.



Itsellä tänään takana varhais ultra, josta löytyi kuin löytyikin sikiö sydänäänineen, kilpikonna. (+3 kutakuinkin viikot, menkkojen mukaan tasan 9, ei lähtenyt siis vaihtamaan LA vaan se on 22.3. Pikku hiljaa pitäisi uskaltautua kait sitten uskomaan, mutta kyllä vaan pelotti koko ultra. Ihaoli aamulla vatta kipeänä.. :(

Tsemppiä Anir sairaalaan! Toivotaan et kaikki menee hyvin. Ja vaikka vauveli vielä pieni on, niin kuitenkin jo melko iso. Olen täällä hengessä mukana.



Zaida, onnea sykkeen löytymisestä ja nyt voit vähän jo hengähtää :D



Vilmis, niin sitä huomaa ittensä vaan ostaneen vauvajuttuja, vaikka ei ois pitäny. Muistan kyllä :D

Täällä käyty sellainen ruljanssi läpi etten toivo kenellekään samaa..Minun uusi ylläriraskaus paljastui ultrassa kohdunulkoiseksi, oli ilmeisesti hedelmöittynyt juuri ennen sterilisaatiota ja raskaus löytyi vasemmasta munatorvesta, kooltaan noin 6-viikkoinen. Sairaalassa sitten oli epäselvyyttä miten hoidetaan, meinasivat metotreksaatilla hoitaa ja olisi pitänyt kontrolleissa käydä, sanoin suoraan että leikkaisivat pois koko munatorven kun jo munanjohtimetkin katkaistu enkä niillä värkeillä mitään enää tee. Lääkäri oli eri mieltä, että pitäisi torvi säilyttää silti ja vaan yrittää haihduttaa sikiö pois piikillä.. Kaksi päivää myöhemmin heräsin kovaan vatsakipuun ja suoraan sairaalaan, munatorvi revennyt yläosasta ja verta valunut vatsaonteloon paljon. Hätäleikkaus ja verta suoneen. Näin siinä sitten kävi, mutta en minä sitä hirveästi edes sure, olisi se vauva saanut tulla jos olisi tullut mutta minulla tässä nelikuinen vauva kuitenkin niin en hirveästi kaipaa uuttakaan..Ikävä juttu sinänsä mutta elämä on..Nyt munatorvi ja munanjohtimen pätkäkin poistettu, ei siinä mitään.

ANIR, tsempit sairaalassaoloon!!! Hyvän kokoinenhan vauva jo on, minun kummityttöni syntyi aikoinaan rv.32+2 ja hieno järkevä aikuinen hän on nyt!!! Jaksuja!!



Helene+poju 4kk

Meille syntyi tänä aamuna rv 31+6 kiireellisellä sektiolla terhakka poika. Pienihän hän on, 1775g, 41cm, mutta pärjää omillaan keskoskaapissa ilman lisähappea tms.

Itsellä pää sekaisin nopeista käänteistä ja särkylääkkeistä. Nyt sitten odotellaan että mamma pääsee liikenteeseen ja aletaan kehitellä rytmiä sairaalan ja kodin välillä..

Onnea Anirille pienestä pojasta! Aamulla lukaisin sinun kuulumisia ja aloitin jo kirjoittamaan viestiä, että tsemppiä vuodelepoon, mutta mitäpä sitä nykyään ilman keskeytyksiä kerkeäisi tekemään ;) Ja nyt kun kurvasin koneelle, niin teille olikin jo poika syntynyt! Onnea valtavasti ja onneksi viikkoja oli jo noin hyvin kasassa. Rankka arki tulossa teillekin sairaalassa ravaamisen suhteen. Ainakin meille tuo sairaala aika pitkän matkan vuoksi oli rankkaa aikaa vaikka ei tarvinnut pelätä vauvojen voinnin puolesta. Paljon voimia koko perheelle! Meillä muksut pääsivät sairaalasta kotiin ns. rv 36+2 kun syntyivät rv 34... Ja siellä lastenosastolla on aivan ihania hoitajia!



Helene: Hui mitä käänteitä sinun elämässäsi on sattunut! Varmaan tunteet menneet aikamoista vuoristorataa! Tuo kohdunulkoinen on kyllä hengenvaarallinen, mutta onneksi tajusit olevasi raskaana ja sitä kautta saatiin "ajoissa" selville ja hoitoa sinulle.



Zaida: Onnea sykkeen löytymisestä!

Hurjasti onnea pienokaisesta ja jaksamisia Anir! Ihanaa että poika voi hyvin, vaikka pieni onkin.



Helene, voi kurjuus että tuosta tuli tollainen hullunmylly. Mutta onneksi kaikki meni kuitenkin loppupelissä hyvin. Nautitaan me meidän nelikuisista vauvoistamme :)