KESKENMENON JÄLKEEN ELOKUU

Onnea Anir pienen pojan syntymän johdosta ja tsemppiä ja voimia seuraaville viikoille! Melkoista ... Ilmeisesti jotain radikaalia alkoi masussa tapahtua kun kiireellinen sektio oli tehtävä? Hurjaa.



Hurjia ovat myös Helenen kuulumiset ... Onneksi tajusit tehdä raskaustestin ja pääsit ultraan, jossa kohdunulkoisesta tuli tieto. Tiesit heti mistä on kyse kun kivut alkoivat. Pelottavaa!



Zaida, laitoin sun lasketun ajan listalle. Ihanaa, että kyydissä on pikkuinen alku :)



Nippenkin lapsosten syntymä-rv:n laitoin listalle.



ON:

Rinnoista on alkanut valua ensimaitoa ja kihelmöivät melkoisesti. Toivon niin, että tämän vauvan kanssa imetys onnistuisi. Kunpa saisin hemoglobiinin kohoamaan, jotten ainakaan pahasti voipuisi synnytyksen jälkeen.



Pelottaa, että sairastun taas vakavasti kuten esikoisen jälkeen. Esikoinen oli 3-viikkoinen kun mulla todettiin streptokokin aiheuttama ruusu päässä. Minä parka tuolloin luulin, että synnytyksen jälkeen kuuluukin olla niin väsynyt, ettei jaksa muuta kuin istua sohvalla vauva sylissä ...



Vauvanvaatteet on nyt ryhmitelty neutraaleihin ja tyttömäisiin (siskolta sain molempia). Neutraalit on tarkoitus pestä ja järjestellä hoitopöydän laatikoihin ennen synnytystä ja tyttömäiset vasta sitten jos pikkuinen on tyttö. Edellisyönä näin unta, että oltiin ultrassa ja pikkuinen oli poika ... eikös se niin ole, että unet ovat hyvinkin usein oikeassa tässä asiassa :)



No, torstaina on 4D-ultra jossa asia varmaankin selviää ellei pikkuinen päätä laittaa jalkoja ristiin :)



Vilmis 28+5

Ihan meinaa meidän hiljainen pinomme kadota, joten tässäpä sitä nostelen ilman sen kummempia kuulumisia.



4D-ultran jälkeen olimme onnesta häkeltyneitä, meille on kuin onkin tulossa Prinsessa :)



-Vilmis-

Jos nyt kotikoneelta vähän kertoisin mitä tapahtui...

Pe 17.8. heräsin tosiaan lapsiveden menoon, ja perjantain makasin vuodelevossa ajatuksella, että saatetaan maata parikin viikkoa. Mutta heti lauantaina aamuyöstä alkoi supistella, ja arvasin että synnytys on alkanut. Makasin käyrillä, vauvan sydänäänet romahtelivat ja heittelivät kovasti. Aloin myös vuotaa verta. Lääkäri kävi katsomassa, sain toisen kortisonipiikin ja meinasivat antaa supistustenestolääkettä, jos ei rauhoitu. Paikat oli alkaneet aueta, ja lääkäri sitten totesi, ettei uskalla enää katsoa sitä vauvan sydänäänikäyrää, leikataan. Sitten kaikki tapahtuikin niin nopeasti etten oikein kerennyt tajutakaan mitä tapahtuu. Minut vietiin juoksulla leikkaussaliin, vauva oli maailmassa alle puoli tuntia sektiopäätöksestä. Onneksi leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa, olin koko ajan kartalla mitä tapahtuu. Vauva itki tomerasti syntyessään, tosin tehollehan hänet vietiin heti.

Vauva voi ikäisekseen hyvin. Hengittää itse, ravinto on maitoa + keskosille tarkoitettuja lisäravintoaineita maitoon sekoitettuna. Keskoskaapissa makailee lämpöjen takia, mutta pääsee varmaan pian kaapista ihan normipunkkaan.



Nippe. Osastolla on tosiaankin ihana henkilökunta. Toki harmittaa vauvan puolesta, että hän joutuu aloittamaan elämänsä teholta, ja itsekin olen sitä itkenyt, esikoisen kanssa tämä jo koettiin, mutta eihän tässä auta kuin ottaa vastaan mitä annetaan. Toivottavasti vauva nyt pian vahvistuu ja päästään kotiin ennen laskettua aikaa. Onneksi meiltä on sairaalalle vain reilu kilometri, tosin haastetta tuovat perheen toiset lapset, vauvan luona ei ennätä viettää niin paljon aikaa kuin haluaisi...



anir ja minimies huomenna 7 vrk

Anir, onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja minimies on melkoisen sisukas kaveri, kun noin hyvin jo voi ja maitoakin jo menee :) Ihanaa! :)

Minne tää aika katoaa? Elämä on nykyään vaipanvaihtoa ja syöttämistä ja kun yhden kierroksen saa hoidettua niin pian alkaa jo uusi kierros ;)



Vilmis: Onnea prinsessalupauksesta! Saitteko hyviä kuvia 4 D ultrasta?



Anir: Onneksi pikkumiehenne viihtyi kuitenkin noille viikoille asti mahassa ja kuten meilläkin ei suurempia ongelmia ollut keskosuudesta huolimatta. Alkuun vähän hengitysapuja tarvittiin tai mikä lie yli vai alipainejuttua ja toiselle sinivalohoitoa. Vaikka teho-osastolla elämän aloittaminen kuullostaa jo sanana pelottavalle, mutta toisaalta vaikka aika oli meille rankkaa pitkän välimatkan vuoksi, oli meillä paljon varmempi olo tuoda vauvat kotiin, kun kummallakaan ei ollut aiempaa kokemusta vauvoista. Oppipahan ainakin syöttämään ja vaihtamaan vaipat ym. Mutta toki sinä olet jo konkari ennestään ;) Ja todellakin tuo matka sairaalalle on sulla lyhyt, mutta toiset lapset tietysti tarvitsevat sinua myös. Meillä matkaan meni reilu tunti suuntaansa ja joka päivä piti ajella ja maksaa parkkimaksuja yli 10 euroa... Meillä tosiaan muksut pääsivät jo rv 36+2 ikäisinä kotiin, kun painorajaa ei ole vaan ainoastaan hyvä vointi ja että osaa syödä ruokansa itse. Ja vaikka kaikki varoittelivat, ettei kannata hamstrata niitä 50 ja 56 cm vaatteita juurikaan, niin kyllä vielä osa 50 cm vaatteista on suuria ja ihan pari name it yökkäriä on vasta mennyt pieneksi. Vaikka vauvat ovat kasvaneet hurjasti ja yli kaksinkertaistaneet painonsa tämän vajaan 2 kk kotona olon aikana, on nuo pienet vaatteet olleet kyllä käytössä koko ajan. Ainoastaan pian jää muutamia kertoja käytetty tutan 56 vuorillinen pörröhaalari pieneksi. Kun ei olla päästy ulos sateiden takia. Kun äippäpakkauksen kaikki puvut olivat hehtaarikokoa, niin halusin ostaa jonkun puvun, johon poika ei hukkuisi... Ikinä en oo harrastanu kirppareita, mutta kohta varmaan hukun noihin pieniin vaatteisiin... Kun aion "hävittää" lähes kaikki samantien pois. Säästän vaan lapsille sairaalasta kotiutumisvaatteet muistoksi.



Tsemppiä kaikille odotukseen ja käyn kurkkimassa kuulumisia kun milloin vaan ennätän.



Nippe + tuplat