Liian " hyvä" muiden mammojen seuraan?

Kyllä kateutta on kotiäitipiireissä kauheasti. Vaikka omasta mielestä ei siis mitään kadehdittavaa olisikaan, joku voi olla ihan jostakin tavallisesta asiasta kuten koulutuksesta tai hoikkuudesta kateellinen. Näin ainakin mulle ovat selittäneet ihan ammattilaisetkin kun olen ihmetellyt joitakin tilanteita. Nimenomaan itsestäni minä ainakin olen syitä hakenut.



Mutta ap:lle neuvoksi. Yritä tutustua ihmisiin muissa piireissä. Sieltä sana lähtee kiertämään, että olet ihan mukava ja vähitellen sinulle jo jutellaan ihan lähihiekkiksellakin.

En jotenkin osaa kiinnostua joistain ihmisistä vain sen takia, että hänellä on lapsia, niin kuin minullakin. Toki on mukava, että on äitikavereita, mutta kyllä siihen vaaditaan muutakin yhteistä, kuin vaan lapset. juuri tämä henkilökemia. Minun äitikaverini ovat sellaisia, että olimme jo kaverita ennen lapsia. Taidankin olla jotenkin eri tavalla ajattelija, kun ei perhe-kerhot sun muut jaksa kiinostaa. On ihan vaihtelevaa puhua välillä muustakin kuin lapsista. Ja on kyllä totta, että ihmiset ovat kateellisia mitä ihmeellisimmistä asioista.

Tää on kyllä ehkäpä paskin provo tälle viikolle.Koeta jotain vähän parempaa.

Meidän perheellä on asiat suht hyvin, voin ostaa esim. kivoja vaatteita jne. En tee sitä saadakseni muut kateellisiksi, vaan ihan omaksi ja lasten iloksi. Tuntuu, että välillä jotkut saattavat olla kateellisia. Siksi en sen ihmeemmin viitsi mainostaa, jos on esim. ostanut jotain uutta. En halua että kukaan olisi kateellinen meille, koska tiedostan kyllä että rahatilannekin voi muuttua ihan tuosta noin vain. Joskus toki tulee mainittua, jos on ostanut esim. jonkun kivan vaatteen itselle tai lapselle, ja sitten vasta jälkeenpäin tajuaa, että ehkä ei olisi pitänyt vähävaraisemmalle ihmiselle sanoa moista!

Pitäiskö mun pyytää anteeksi sitä että kuljen muodikkaissa vaatteissa lapseni kanssa ja meillä on hieno auto ja vaunut?

Kaikki " tuulipukumammat" katsoo mua kuin mitäkin nirppanokkaa.. En ole oikein tutustunut keneenkään toiseen äitiin.

että heti kuvitellaan provoksi, kun joku kertoo ihan asiallisesti omasta elämästään.



t. 3

Enkä todellakaan korosta millään tavalla " omaa paremmuuttani" .

Olen tällainen luonnostaan.

Etenkin vanhemmat mammat kyylää... Mikäköhän niitäkin risoo? Kateellisia taitavat olla, ja pokerina väittävät, että pääasia, että lapsella on jotkut vaatteet päällä, sama vaikka olis 5 vuotta vanha 10 kertaa pesty lassien toppahaalari

Autossa, lastentarvikkeissa ja asunnossa tai vaatteissa ei ole tarvinnut katsoa hintaa kauhean tarkasti, mutten tarkoituksella ole katsonut merkkiäkään, lähinnä laatua ja käyttökelpoisuutta.

Eipä ole koskaan ollut ongelmia ystävien saamisessa.

Mutta ehkä mammat ovat Porvoossa erilaisia.

Harmillista on vaan se että ne kulkee porukassa ja minä tunnen vierautta. Olen yrittänyt jutustella, mut aina se on jotenki kankeaa. En tiedä johtuuko näistä ulkoisista puitteista, vai siitä että kemiat ei vaan synkkaa. Harmillisia aina tällaiset jutut et tahtois olla jonkun kanssa, mut kun ei onnistu niin ei onnistu.

tämän ongelman aiheuttaa se, että me tykätään pukeutua hyvin, meillä on ihan uusi auto jne. Ei me olla rikkaita vaan onnekkaita keskituloisia, oma asuntokin on koska ei käytetä rahaa ulkomaanmatkoihin, tupakkaan tai viinaan.

Lisäksi lapsemme on unelma, ja parisuhteemme todella toimii, rakkautta riittää.

Olemme sivistyneitä, emme juo itseämme humalaan emmekä petä ja rällästä...

Meillä on kummallakin vanhemmat elossa eli lapselle löytyy hoitajia!



Meillä kaikki vaan on ihan kerta kaikkiaan täydellisesti, pitäisikö keksiä jotain ongelmia kelvatakseen muille?

En minäkään tuo mitenkään onneani esille, mutta kai sen silti huomaa jos ei sokea ole....

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että olisit liian hyvä? Miksi luettelet noin paljon yksityiskohtia " varallisuutenne" merkeistä? Ihan oikeasti; ketä kiinnostaa! Ei ketään ja jos jotakuta kiinnostaa, niin eihän semmoinen ole ystävyyden arvoinen.



Jos ei pysty saamaan omasta vertaisryhmästä kavereita, on kyse kyllä ihan omissa sosiaalisissa taidoissasi. Millä tavalla sinä vaikutat kiinnostavalta seuralta? Miten olet aktiivisesti ilmaissut kaipaavasi seuraa? Juttu luistaa kanssasi? Vaikuttaa siltä, että et ymmärrä tällaisten seikkojen päälle...



Jos todella olisi niin, että lähitienoosi mammat häiriintyisivät uusista vaunuistasi, niin eikö ole niin, että sun kannattaa ystävystyä vähän muiden henkilöiden kanssa...

Sinä olet se jota harmitti kun ihmiset kaupassa katsovat pitkään kun satutte miehesi kanssa suuteloitsemaan lihatiskin lähettyvillä ja kun miehesi huikkaa nauravaisella ja rakastavalla äänellään Jenicajasmiinalle, että hakee pikkuveljelleen ravitsevan välipalan siinä suuteloitten välillä.

Vierailija:

Tää on kyllä ehkäpä paskin provo tälle viikolle.Koeta jotain vähän parempaa.

Vaikka en olekaan ap.

sosiaalisten suhteiden syntymisessä ei juurikaan ole merkitystä muulla, kuin ns. henkilökemioilla ja jonkun jo mainitsemalla sosiaalisella lahjakkuudella. Kovin itsekeskeisellä asenteella on vaikea ystäviä saada. Ehkä kannattaisi yrittää luopua minä-minä-minäasenteesta ja osoittaa kiinnostusta muihin ihmisiin.



Minunkin mielestäni kyllä noita yhdyssanavirheitä olisi voinut jättää vähempiin, niin olisi ollut uskottavampaa...

Ainakin minä, joka olen aina ollut vähävarainen (opiskelija tai kotiäiti), enkä kauheasti viitsi tuhlata vähiä rahoja kalliisiin vaatteisiin ja olen kaiken lisäksi pyöreä ja aika tavallisen näköinn, tunnen joskus vierautta ja vähän häpeääkin todella huoliteltujen, treenattujen ja/tai selvästi hyvätuloisten ihmisten seurassa. Kateutta se ei minun kohdallani ole, koska olen itse valinnut tämän tien. Ehkä sitten huonoa itsetuntoa, mikä ei kyllä välttämättä ilmene toisissa yhteyksissä ollenkaan.



Ap:lle neuvona, että ole vain ystävällinen ja hymyilevä. Juttele enemmän omista ajatuksistasi kuin tavaroistasi. Kyllä se siitä lähtee!

Sen voi päätellä mm. onnettomista yhdyssanavirheistä, joita aloitus suorastaan tursuaa. Eihän kukaan oikeasti noin johdonmukaisen väärin kirjoittaisi.

Oikeinkirjoituksesta ei ainakaan näy olevan hajuakaan, ap.