Pakotanko lapsen harrastamaan? :(

helphelp!

12v hoikka ja lyhyt poika. Koululiikunnasta tykkää, mutta ei tahdo harrastuksia. Häpeilee kehoaan. Meillä aika fysioterapeutille, toivon sieltä vinkkejä..

selvää on, että lasesi on liikuttava - tekee muuten hyvää kenelle tahansa. Pitää kuitenkin muistaa, ettei terveyttä ylläpitävän liikunnan tarvitse olla esim. kilpaurheilua.



Montaa asiaa olette jo kokeilleet, mutta tärkeää olisi löytää tapa, jolla liikunta olisi mahdollisimman kivaa ja vähän stressaavaa. Voisiko musikkaliselle tytölle sopia vaikka tanssi?



Liikuntaa voi harrastaa vaikka retkeilemällä, pyörälenkeillä jne. Eli mitään yksittäistä lajia ei tarvitse valita eikä joukkuseen/ seuraan ole pakko liittyä, vaikka ryhmässä liikkuminen toisaalta kivaa olisikin. Onko kunnasas nuorille pelkkiä kuntoliikuntaryhmiä?



Oscar.

Minä "pakotin" melkein samanikäisen poikani liikkumaan enemmän, kun hän vain pelasi PS-pelejä ja liikunta kävi aina vain vähemmälle. Lopulta alkoi olla normaalipainon ylärajoilla ja koulussa häntä oli alettu jo kutsua läskiksi. Siis ihan pöyristyttävää herjaamista ala-asteella, mutta joka tapauksessa poikani itsetuntoon se vaikutti. Raahasin hänet aluksi kanssani pyörälenkille, uimahalliin, sulkapalloa pelaamaan, jne. Aina hänet joutui vähän pakottamaan liikkeelle, alku oli hankalaa. Tarkoituksena oli että kunhan hänen kunto vähän paranee, niin liikkumisesta tulee mielekkäämpää kun huomaa että jaksaa & pystyy & kykenee...Sitten en antanut jäädä pois palloreeneistä kertaakaan talvella, vaikka kuinka niskotteli. Syömiset oli myös osana tätä. Kaikki lelut joita hankin, oli ulkoliikuntaan houkuttelevia. Tästä pakotuksen alkamisesta on nyt yli vuosi ja ainakaan poika ei ole enää pyöreän oloinen yhtään. Tosin nuo pituuskasvupyrähdykset muuttaa sitä paino/pituussuhdetta eniten, mutta ainakin nyt poika lähtee paljon helpommin liikkeelle joka paikkaan kun on huomannut ettei esim. kipaisu 10-15 km päähän pyörällä ole mikään raskas juttu. Siis kunto ja motivaatio kasvaa tosi nopeasti tuon ikäisillä! Olen oikeastaan itsestäni ihan ylpeä, koska toivon että tämä ravistelu sattui psykologisesti oikeaan aikaan ja liikunnasta tuli nyt vähän niinkuin pojan "oma juttu" josta hän saa itsetuntoa.

Ikävä ja kiva kuulla, että muillakin voi olla vastaavia pulmia, minusta kun näyttää että muut lapset rakastavat liikuntaa ja urheiluharrastuksiaan.

Tuo tanssi onkin ihan pohtimisen arvoinen asia. Jossain vaiheessa neitokainen puhui siitä itsekin, mutta se jäi sitten koska tunnit olivat niin kaukana ja kerran viikossa 45 min tanssia maksoi enemmän kuin kolme kertaa viikossa tunti - puolitoista kerrallaan jalkapalloa, joka on tuossa viereisellä kentällä. Mutta tyttö ei ole yhtään motivoitunut mihinkään kilpailemiseen.

Ehkä vielä tutkailemme tuota tanssivaihtoehtoa uudestaan.

Siinä tulee säännöllistä liikuntaa väkisinkin.

tytön kanssa vaikka uimassa kerran viikossa. Tekisitte siitä teidän oman jutun. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kiva, että teillä auttoi tuollainen patistelu.

Meillä tytär kyllä lähtee minne vaan perheen kanssa ja on tietyllälailla liikunnallinen ja hyvä kuntoinen, koska olemme vaan vieneet näihin liikuntaharrastuksiin vaikkei ole halunnutkaan.

Mutta nyt kun yhä enemmän lapsuuden juoksuleikit jäävät, liikuntaa ei luonnostaan tule tarpeeksi ja itse koen raskaaksi perheen arjen pyörityksen keskellä lähteä vielä ulkoiluttamaan kohta yläkoulua käyvää neitiä. Tähän vielä kuuluu se, että jos liikunnalla on joku funktio, mennään fillailla rannalle se on ok tytölle, jos tulee puhetta mennään fillaroimaan ihan vaan kuntoilumielessä, se on sitten ei.

kannattaa vaikka viikonloppuisin käydä kiertämässä luontopolkuja, retkeilemässä, uimassa, pyöräilemässä, hiihtämässä tai muuta yhteistä mukavaa tekemässä.

ja 8 tämäkin on ollut osana jo nyt ja perhe jonkin verran liikkuu yhdessä muutenkin, enempään ei rahkeet riitä, kun on muitakin lapsia. Ehkä sellaista omaehtoisuutta tähän kaipaan, mutta ilmeisesti sitä omaa liikuntalajia ei vaan ole vielä löytynyt. Eli heti, jos minä en ole liikuttamassa tyttöä niin mitään liikuntaa ei ole. Terveyssuositusten mukaan lapsen pitäisi ihan terveenkin siis liikkua aika monta tuntia viikossa. Jos saan työpäivän, muista lapsista huolehtimisen yms jälkeen vielä jumpata tätä yhtä niin koen sen vähän raskaaksi varsinkin kun käyn pitkällä fillarilla töissä. Mutta tuosta yhdestä viestistä keksin vielä, että ehkä voisi vielä kokeilla jotakin porkkanaa. Eli tietty liikunta suoritus, niin vasta sitten saa esim. pelata tietokoneella tsm.

pulskalle pojalleen niin, että liikunnalla ansaitsi mopoaikaa. Toimi hyvin ja poika löysi sählystä oman lajinsa. Sama voisi päteä vaikka tietokoneeseen eli 1 h liikuntaa = 1 h tietokonetta.