Me emme kyläile enää eräässä koiraperheessä

luonnevikaisia ovat...

mutta milläs saatas ne koiran omistajat tajuamaan että meille ei tarvi niitä piskejä tuoda "kylään"?

toisivat koiriaan toisten luokse kylään. Aika uskomatonta kyllä jos joku koiraa raahaa mukanaan kyläillessään jos ei ole erikseen lupaa kysynyt ja tietää varmasti että se toisille sopii.



Ilman muuta kiellät tulemasta!

silkasta suojeluvaistosta kun syöksähti ihan yhtäkkiä 1,5v lapseni päälle hampaat irvessä...olin lasta pukemassa eteisessä kun tehtiin lähtöä. Kaverini ei jostain syystä voinut ymmärtää ja siksi päätimme sanoa ystävyytemme irti :D Joo näinkin tosiaan voi käydä!

mun taaperoin itki kauhusta ja yritti kiivetä tuolille pakoon hänen hyökkivää ja murisevaa koiraansa pakoon. Tokaisi että "aika pienetä se sun lapses pelästyy"..



Eipä ole tullut enää kyläiltyä eikä muutenkaan yhteyttä pidettyä sen koommin.

sen jälkeen kun hommasivat koiran... Itselleni syntyi vauva ja koin hirveän ahdistavaksi käydä heillä, kun jokapaikka oli ihan sotkussa, karvoissa ja kuolassa ja ilmeisesti eritteissäkin. Koira hyppi ja vouhotti ees taas.

Kävin uudemman kerran kun lapseni oli reilun vuoden vanha ja sama meno jatkui.



Harmi sinänsä. Ystäväni kyllä käy silloin tällöin kylällä meillä, mutta me emme ole käyneet taas aikoihin.

He hankkivat "ihanan suloisen koiranpennun" jonka tapana oli huvitella sillä että sai lapset juoksemaan kun yritti käydä kiinni kantapäihin ja nilkkoihin. Jos joku sattui istumaan sopivasti hollilla niin pentu saattoi yhtäkkiä syöksähtää ja iskea leuat ranteen ympäri. koira näykki ihan koko ajan ja hyppi selkään ja päälle muutenkin...

Mulla ei ole suurtakaan kokemusta koirista mutta ilmeisesti omistajat eivät olleet ihan päteviä koiranomistajia kun eivät saaneet tätä loppumaan eivätkä kyllä suuremmin edes yrittäneetkään.

Sen verran kammo koira oli valitettavasti että emme ole heillä enää viitsineet kyläillä kun en tykkää minäkään siitä että lapseni ja minä olemme ilmaisia puruleluja.

Kaikille se koiran omistaminen vaan ei sovi!

Siis en mitenkään yritä puolustella pennun (tai sen omistajien käytöstä) mutta täytyy ottaa huomioon, että koiranpentujen ja ihmislasten kanssa on vähä sama tilanne: ne eivät välttämättä osaa käyttäytyä heti niinkuin kuuluisi.

Mulla on paljon kokemusta koirista, ja kaikki pennut harrastavat tuota, eli purevat kaikkea mikä liikkuu. Kasvatuksella se toki kitkeytyy (ei toki kaikilla) mutta ei koiratkaan käyttäydy kuin napista painamalla oikein.

Mutta niinkuin sanoin, ymmärrän ettet halua lastasi sinne puruleluksi. Tarkoitin lähinnä, ettei se pentu tee sitä sen takia että se olisi huonosti kasvatettu tai luonnevikainen. Pentukoirat nyt vain ovat sellaisia.

He hankkivat "ihanan suloisen koiranpennun" jonka tapana oli huvitella sillä että sai lapset juoksemaan kun yritti käydä kiinni kantapäihin ja nilkkoihin. Jos joku sattui istumaan sopivasti hollilla niin pentu saattoi yhtäkkiä syöksähtää ja iskea leuat ranteen ympäri. koira näykki ihan koko ajan ja hyppi selkään ja päälle muutenkin...

Mulla ei ole suurtakaan kokemusta koirista mutta ilmeisesti omistajat eivät olleet ihan päteviä koiranomistajia kun eivät saaneet tätä loppumaan eivätkä kyllä suuremmin edes yrittäneetkään.

Sen verran kammo koira oli valitettavasti että emme ole heillä enää viitsineet kyläillä kun en tykkää minäkään siitä että lapseni ja minä olemme ilmaisia puruleluja.

Kaikille se koiran omistaminen vaan ei sovi!

Siis en mitenkään yritä puolustella pennun (tai sen omistajien käytöstä) mutta täytyy ottaa huomioon, että koiranpentujen ja ihmislasten kanssa on vähä sama tilanne: ne eivät välttämättä osaa käyttäytyä heti niinkuin kuuluisi.

Mulla on paljon kokemusta koirista, ja kaikki pennut harrastavat tuota, eli purevat kaikkea mikä liikkuu. Kasvatuksella se toki kitkeytyy (ei toki kaikilla) mutta ei koiratkaan käyttäydy kuin napista painamalla oikein.

Mutta niinkuin sanoin, ymmärrän ettet halua lastasi sinne puruleluksi. Tarkoitin lähinnä, ettei se pentu tee sitä sen takia että se olisi huonosti kasvatettu tai luonnevikainen. Pentukoirat nyt vain ovat sellaisia.

että on muillakin tutuilla ollut koiranpentuja mutta koskaan eivät ole näin toimineet. Ei siis ole ollut ihan jatkuvaa puremista ja jahtaamista ja päälle hyppimistä. Itse en kyllä usko että olisi ihan normaalia pennun käytöstä...kyllä kai ne koiratkin voivat syntyä luonnevikaisina kuten ihmisetkin. Koirakin kai kasvatuksen ja temperamentin tulos?

ja yrittää purra...ei ainakaan normaalia leikkiä.

jonkin sortin luonnevika joka pitäisi heti kitkeä pois ankaralla koulutuksella.

Mun ystävän täysin piloille hemmoteltu kultainennoutaja rusikoi mun 2v lapsen seinää vastaan kun "karkasi" ja loikkasi samoin tein lapsen päälle. Nyt lapsi pelkää jokaista koiraa hysteerisesti. Sama hurtta on kaatanut naapurin royvan ja tuhoaa aina jotain jos vieraita käy. No, me ei enää mennä.

ihan pentukoiran leikiltä,joka karsiutuu sitten kasvun ja koulutuksen myötä.

täsmälleen niinkuin ap selittää, katsokaa joskus miten koiranpennut leikkivät keskenään, se on juuri tuollaista jatkuvaa näykkimistä. Koirassa ei ole mitään luonnevikaista.



Omistajan sen sijaan pitäisi minusta keskeyttää tuo leikki, ja osoittaa pennulle, että sen kanssa ei leikitä, jos se riehaantuu ja näykkii. Ehkä joillakin koiranomistajilla on vähän sama vika kuin joillakin vanhemmilla, ei ole kiva olla se ilonpilaaja, vaikka se kuuluu vastuulliseen vanhemmuuteen/koiran kasvattamiseen.

jonkin sortin luonnevika joka pitäisi heti kitkeä pois ankaralla koulutuksella.

paremmin kuin ankaruus. Leikki loppuu välittömästi, kun näykkiminen alkaa, eikä koira kauaa näyki.

Dominoivaan käytökseen pitää puuttua jämäkästi, jotta koiralle selviää asemansa laumassa, mutta riehakkuuteen tepsii tehokkaimmin jäähy.

hampaat ranteeseen! Entä kyläilis kyllä minäkään enää...minkäänlaista puremista ja näykkimistä ei tule sallia eikä etenkään lasten kanssa.

miksi teidän pitää änkeä ko. paikkaan kylään?

Pidä se saa...an pentus irti koirista. Samaa toivon kaikilta jotka tuovat niitä kyllikkejä meille koiria katsomaan. Ei ne ipanat koko maailmaa omista, kele.

oikea pikku peto. Jatkuvasti yritti hyökkäillä ja näykkiä. Mutta ei me annettu sen tehdä sitä, vaan sitten alettiin viedä se toiseen huoneeseen rauhoittumaan, jos ei kieltoa uskonut. Ei mennyt kovin kauan, kun se oppi sanan Ei, ja siitä tuli varsin kelpo kaveri ja lasten kanssa se osaa olla tosi nätisti.

Ehkä viikko pari oli tuota näykkimisen yrittämistä.



Mutta kyllä siihen pitää puuttua heti, ei pentu muuten opi, ettei se ole toivottua käyttäytymistä. Ja koirasta tulee tuolla lailla sitten se, joka päättää perheen asioista, eikä se taida olla kivaa...

että on muillakin tutuilla ollut koiranpentuja mutta koskaan eivät ole näin toimineet. Ei siis ole ollut ihan jatkuvaa puremista ja jahtaamista ja päälle hyppimistä. Itse en kyllä usko että olisi ihan normaalia pennun käytöstä...kyllä kai ne koiratkin voivat syntyä luonnevikaisina kuten ihmisetkin. Koirakin kai kasvatuksen ja temperamentin tulos?

Tuo käytös riippuu hyvin paljon rodustakin, esim. noutajat käyttävät aika paljon hampaitaan pentuina. Että oikein luonnevikainen, anna mun kaikki kestää :D :D

mutta kun todella purikin. Onneksi ei niin lujaa että olisi saanut haavaa aikaiseksi mutta muistan useammankin kerran miten lapseni itki kun koira oli purrut ranteeseen ja selkeät hampaanjäljet olivat näkyvissä. Koira ei ollut mikään pieni puudeli vaan isompi koira...



ap