miksi tuo Leena Lumi on niin ärsyttävä kirjablogisti?
Jotenkin niin omahyväinen ja ylimielinen kirjoituksissaan... mistä johtuu tämä vaikutelma?
Kommentit (45)
ainakin muiden bloggareiden sivuilla kommentoidessaan, että mulla nousi karvat pystyyn.
tulee sellainen tunne että tuossapa vaihdevuodet ylittänyt akka, joka hormonaalisista syistä tullut happamaksi ja töykeäksi.
Ei mua töykeys haittaa silloin, kun se yhdistyy hyvään tyyliin ja älykkyyteen mutta hänellä ei ole näitä muita avuja, jotka pelastaisi
johan tuo kuvakin kertoo aika paljon.
Törkee arvostelu hyvästä kirjasta :) Itse tykkään tuosta kirjasta ja olen täysin eri mieltä tuosta henkilöhahmosta, jota hän näyttää vihaavan.
Tässä hyvä esimerkki
<a href="http://leenalumi.blogspot.fi/2010/05/mista-kevat-alkaa.html" alt="http://leenalumi.blogspot.fi/2010/05/mista-kevat-alkaa.html">http://leenalumi.blogspot.fi/2010/05/mista-kevat-alkaa.html</a>
Sehän on hänen tulkintansa ja lukukokemuksensa kirjasta. Ja kyllä muakin ärsyttää kirjan "Leila" marttyyrimäisyydellään ja lapsensa elämään puuttumisellaan. Mä luulen, että tästä kirja-arvostelusta ärähtävät naiset, jotka käyttäytyvät itse kuin "Leila".
millainen henkilöhahmo tuo Leila on. Marttisen aikaisemmassa "Ero"-kirjassa ainakin oli melko sietämätön päähenkilö, jonka erokipuilua en ymmärtänyt ollenkaan. Jos tämä Leila on samanlainen ruikuttaja, niin ei kyllä saa minunkaan sympatioitani. Mutta pitääpä laittaa kirja varaukseen! :)
Ja tosiaan, eihän tämä blogisti itse kirjaa hauku, vaan kommentoi kirjan päähenkilöiden luonnetta ja käyttäytymistä. En ymmärrä, miten tuosta(kin) voi joku ärsyyntyä...
niin totta kai hän voi sen sanoa. Erityisesti kirjabloggarilta on mieluista kuulla ihan aitojakin mielipiteitä, koska nyt näkyy hyvin jo se ilmiö että bloggarit kehuvat kilvan toistensa kirjoja (yllättävän moni kirjabloggari on joko jo julkaissut kirjailija tai vähintäänkin wannabe-sellainen). Bloggarit saavat myös halutessaan ilmaiset arvostelukappaleet teoksista, joka sekin on omiaan lieventämään kärkevämpiä mielipiteitä.
Muutoin en osaa sanoa juuta enkä jaata Leena Lumin blogista, olen seurannut sitä vain satunnaisesti parina viimeisenä vuonna.
Ulkomailla asuva kirjallisuuden opettaja kyselee.
Minua hänessä ärsyttää kirjailijoiden mielistely! Tuntuu, ettei hän uskalla sanoa mitään negatiivista mistään kirjasta...ainakaan sen verran mitä itse olen seuraillut, hän nuoleskelee kaikkia, eikä huonostakaan kirjasta muka sano mitään pahaa. Eikä muuten kiinnosta sekään, kun kertoilee muusta kuin kirjoista. En ylipäätään voi sietää sitä, että kirja-arvio blogeissa bloggaajat alkavat kertoilla oman elämänsä tapahtumista. Ei kiinnosta kiitos!
...niin ja arviot on jotenkin sellaista jaarittelua, ettei tahdo jaksaa lukea. kirjoittaa pitkästikin välillä, mutta ei oikeastaan sano mitään mielenkiintoista.
ihmeen kirja-arvio se on, jos "arvio" sisältää pelkästään referaatin kirjan tarinasta? Tai jos siinä arvioidaan kirjan henkilöitä henkilöinä, ei siis esimerkiksi sitä, onko henkilötarinat uskottavia tms. Tuohan oli lähinnä referaatti!
L.L. on Muuratsalon saarella Jyväskylän lähellä asuva toimittaja L. Nieminen blogin ja Facebook-tietojen mukaan. Hän lukee ja kirjoittaa yllättävän paljon. Onkohan hän jo eläkkeellä?
Todellinen Leena Lumi.
http://leenalumi.blogspot.fi/2009/07/ja-me-kaikki-oltiin-vihervaaran-annoja_09.html
Minulla ei ole mitään Leena Lumia vastaan, mutta en jaksa enää hänen blogiaan sen pitkäsanaisuuden vuoksi. Kiinnostava asia pitää jaksaa löytää valtavan sanamassan sisältä.
Vaikutelma johtuu kateellisuudesta. Kateellisesta ihmisestä tulee katkera ja negatiivinen. Kateellisuus ei välttämättä kohdistu arvosteltuihin kirjailijoihin vaan se on yleisasenne, jolla ihminen suhtautuu koko maailmaan ympärillään. Tämä johtuu siitä, että henkilö on joutunut kokemaan koko elämänsä torjutuksi tulemisen tunnetta ja kelpaamattomuutta.
Klassisesti tällaisella tapauksella on alkoholisti-isä tai muutoin poissa oleva isä, mahdollisesti ehkä kuollut, kun henkilö on ollut suhteellisen nuori. Lisäksi henkilöllä on ollut emotionaalisesti kylmä äiti, joka ei ole tukenut vaan mahdollisesti jopa mitätöintyt tytärtään. Kun lapsi saa tuplahylkäyksen näillä tai vastaavilla tavoilla, hänelle kehittyy tunne, että hän ei kelpaa, tekee hän mitä tahansa.
Loputon kelpaamattomuuden kierre kehittää epätoivoisen persoonallisuuden, jolle ei jää käteen muuta kuin kestonegatiivisuus. Se on traagista, koska huono kohtelu aiheuttaa huonon persoonan, joten lapsuutensa uhri alkaa kerjätä maailmalta lisää hylkäämistä ja kierre on valmis.
Lumen tapa olla aina negatiivinen, kitkerä ja ynseä ilmaisee klassisesti yllä olevaa persoonallisuutta. Tietenkään nyt en puhu hänestä henkilönä vaan puhun vain siitä, millainen henkilö tulee katkeraksi ja miten se heijastuu maailmankuvaan, joka puolestaan näkyy ihmisen tekstissä, puheessa jne.
Kotirouva, ei ole töissä ollutkaan.
Olen lukenut Leena Lumen plogia usean vuoden ajan ja itseä jäi kummastuttamaan hänen ynseä suhtautumisensa ed. avioliiton poikaansa. Nyk. miehen yhteistä tytärtä pidetään suorastaan maailman ihmeenä, mutta poika sai jäädä isälleen ja ei ole muutenkaan ollut kuvioissa? Mene tiedä.
Vähän masentavaa kun aikuinen ihminen
mainitsee tuollaisessa elämäkerrassa käyneensä yliopiston pääsykokeissa... Melkoinen saavutus.
En ole enää pitkään aikaan seurannut onko vielä tekstejä kaikesta muusta kuin kirjoista, mutta aikaisemmin kirjoitteli enemmän muusta kuin niistä kirjoista...