Mikä vaivaa?? Saan lastenvaatteiden shoppailusta
niin paljon onnea! Tulen ihan käsittämättömän onnelliseksi kun saan ostaa lapselle vaatteita, ihan niinkuin ne oliskin melkein mulle.
On ihanaa pukea lasta kauniisiin vaatteisiin ja tuhlaan isoja summia jotta lapsi näyttää hyvältä. Itselle en osta koskaan mitään koska en halua laittaa rahaa itseeni.
Mutta miten sitä voi tulla näin onnelliseksi vaatekassikkisesta? Parisuhde on kunnossa ja muukin elämä, mutta tuntuu hullulta iloita lasten vaatteiden takia.
Muita?
Kommentit (8)
tai ottaa vastaan lapsen vaatteita kun tietää että ne on todella hyväkuntoisia, eivät paljon ehdi päällä olemaan.
Miten vaatteista voi tulla näin iloiseksi?
Söpöä lasta on kiva katsella, mutta viimeistään kun lapsi kasvaa ja tulee omaa makua, toikin "harrastus" himmenee vähemmän viehkeäksi. Ihan kiva, jää sitten rahaa johonkin muuhun enempi.
Meillä 2-vuotiaat kaksospojat ja käyn jokusen kerran vuodessa isommilla ostoksilla -yksin ja rauhassa-, paneudun kaupoissa miettimään kokonaisuuksia, ostan yleensä samanlaisia tuotteita molemmille, mutta eri värisiä. Sitten kotona vaikka illalla, kun kukaan ei häiritse, oikein tutkin niitä ja mallaan lattialla ala- ja yläosia toisiinsa, tietenkin kahta kokonaisuutta vierekkäin :) Jos joku näkisi, voisi pitää vähän kahelina, tosin olenkin vaatekaupassa töissä ja teen tuota töissäkin (siellä en kyllä laita vaatteita lattialle). Kivointa on, että pojat itsekin pitävät vaatteista ja haluavat aina sovittaa kaikki uudet päälleen heti :) Tuosta äiti tykkää!
kunnon shoppailuun kaupassa, mutta olen hirveän innostunut ostelemaan edullisia vaatteita huutonetistä lapselleni. Tulen ihan älyttömän tyytyväiseksi kun saan ostettua hyväkuntoista vaatetta lapselle edullisella hinnalla. Siihen jää vähän koukkuun. Vähän väliä täytyy käydä kurkkimassa myyntiartikkeleita.
Itselleni en ole ostanut paljon mitään :)
Voi sitä onnenpäivää kun suosikkimerkkieni lastenvaatemallistot ilmestyvät! Mietin ja suunnittelen kokonaisuuksia ennen kuin ostan, jotta virheostot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Pidän tätä lastenvaateinnostusta harrastuksenani ja paljon iloa se minullekin tuottaa!
huutonet-mania :) Ja eihän tässä nyt mitään pahaa ole, kierrätystä parhaimmillaan! ja onhan tuo poika vieläkin suloisempi (jos mahdollista) noissa suloisissa vaatteissa.
Sama juttu mulla. En oikein raaski itselleni ostaa mitään enää. Aletangoista olen vuosia jo omat vaatteeni kerännyt ja yleensä siinä kohtaa kun on jo todellakin tarve jollekkin.
Joku mainitsi lattialla levittävänsä vaatteet ja katselevansa erilasia asukokonaisuuksia. Sama homma. Ihastelen niitä siinä samalla ja katson kaapista kaikkea minkä voi yhdistää uusiin vaatteisiin.
Teen sen salaa yksin kotona :D Ihan hulluahan se on saada lapsen vaatteista sellasia hyvänolon tunteita.
Välillä tajuan järjellä miten hullua on ostaa kalliita merkkejä nopeasti kasvavalle lapselle mutta mutta aina on joku tekosyy miksi se on hankittava....
Kalleimmista pieneksikäyneistä vaatteista en oikein raaski edes luopua! Varastoin ne vintille vaan. Joihinkin olen säästänyt alkuperäiset silkkipaperit ja laatikot joissa ne on ostettu ja pakkaan niihin säilöön kun ovat pieniä.
Ennen ostin ihan tolkuttomasti lelujakin. Kaikkea oli oltava tyyliin. Mies laittoi siihen sitten pisteen. Onneksi, ettei lapsi kasva ihan kieroon.
Vaikka on se itse hankkinut lapselle kaikki pelikonsollit ja oheislaitteet ja niitä pitää päivittää koko ajan.... etten mä ihan yksin ole kai tämän hulluuden kanssa.
Lapsi ei millään ehdi pitää kaikkia vaatteitaan, mutta taas eilen kävin Zarassa, siellä oli kaikki niin super-söpöä... iik!
Mutta mä kyllä myös lahjoitan niitä eteenpäin sitten kassisäkeittäin, siitäkin tulee hyvä mieli, kun hyväkuntoisia ovat...