Mistä teille ostettiin vaatteet kun olitte lapsia?

Kerran mummoni osti minulle kaulaliinaan ja villahanskat Stockmannilta.

Oli todella hienoa jos joskus sai kaupasta ostetun vaatteen :) Yleensä olivat synttärilahjoja sukulaisilta ja joskus äitinikin osti kaupasta valmiita vaatteita meille lapsille mutta oli todella harvinaista.



En kyllä muistaakseni hävennyt itsetehtyjä vaatteita ja nyt jälkeenpäinkin kuvista katsottuna näyttävät ajanhengenmukaisilta ja hienoilta, äitini teki paljon vaatteita myös tilaustyönä joten en usko, että olivat edes huono ompelemaan. Mutta silti niissä kaupasta ostetuissa vaatteissa oli mukamas jotain hienoa :)

ei oltu rikkaita.

ap.

Me saatiin vaatteita Pukevasta ja Stockmannilta kerran vuodessa syksyisin. Lähinnä housut ja joku paita. Muuten vaatteita tilattiin Anttilan kuvastosta. Tämä siis 80-luvulla.

Äiti ompeli jonkin verran itse. Muuten vaatteiden ostaminen oli helvetillinen rumba jossa metsästettiin niitä halvimpia farkkuja jotka kelpuuttaisin. Lindexiä pidin tuolloin jonain tosi hienona ja kalliina kauppana.



Lisäksi mulla ja äidilläni on todella erilainen vaate- ja värimaku, oli jo tuolloin. Pääsääntöisesti emme koskaan olleet samaa mieltä mistään rätistä.



Yhdet uudet farkut sain syksyllä, niillä piti pärjätä.



80-lukua tämäkin.

lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja loput oli uff:stä, kirpparilta, seppälästä ja kummeilta lahjoina tulleita ulkomaantuliaisia.

ja Broncosta (80-luvulla), sitä ennen hmm, en edes oikein tiedä, suurimman osa ostivat varmaan isovanhempani lahjaksi.

80- ja 90-luvulla.



Äiti ompeli osin itse.

Pukeva, Stockmann, Anttila. Alusvaatteita Sokoksesta. Ellokseltakin tilattiin.

Juhlavaatteet teetettiin jollain ompelijalla (tämä 80-luvulla).

lähes kaikki vaatteet. Isomummon hautajaisiin sain 6v iässä kaupasta samettiliivihameen ja valkoisen puseron: muistan sen kaupan vieläkin! Alusvaatteet ostettiin paikallisesta tavaratalosta. Muita kaupan vaatteita aloin saada vasta oppikouluaikaan ja sitten 12v iästä alkaen ompelin itse.

lastenvaateliike, josta lähes kaikki vaatteeni ostettiin. Kun tulin teini-ikään olin aivan haltioissani, kun sain ostaa vaatteita Seppälän nuortenosastolta.

varmaan myös Anttilasta ja Sokokselta, ja muistan jokun paidan saaneeni Iso-Roban jostain lastenvaateliikkeestä.

Nyt naytti olevan kodin ykkonen siella, kun googlasin.



No sielta kuitenkin aika paljon, ja seppalasta ja stockalta.

Äiti kutoi villaiset vaatteet. Muutoin oli suurin osa sukulaisten vanhoja (oltiin keskituloisia mutta äiti hyvin pihi). Uusia kaupan vaatteita saimme synttäreillä/jouluna sukulaisilta. Jouluna äitikin osti joskus vaatteita, pitkiksiä, yövaatteita tai paidan.

pidin serkkulikkojen vanhoja vaatteita paljon. Uusia ostettiin vain todelliseen tarpeeseen ja harvoin. Valkeakosken Aholaita (halpakauppa, nykypäivän Vapaa Valinta) oli vakkaripaikkoja, joskus joku paita Sokokselta.

ja Anttilasta (kuvasto). Joskus tosi harvoin käytiin kaupungissa, niin silloin ehkä jotain Citymarketista.

t-paitojakin niin ja ulkovaatteet muuten myös! Kutoi ja ompeli, virkkasi. Ihania vaatteita meillä oli. Pikkarit ja sukat ostettiin jostain Anttilasta tms.

Äiti keskinkertaisilla ompelutaidoillaan ompeli itse. Joskus jotain housuja tms. ostettiin sokokselta, prismasta tai Ale-Makasiinista. Kerran sain Anttilasta puuvillaneulepaidan. Olin aivan onnessani.

Todella todella harvoin ostettiin suoraan minulle uutta vaatetta, mutta jos ostettiin niin Makasiini ja Tampereen säästöasu oli ne paikat. Tämä siis ala-asteikäisenä. Yläasteella ostin itse töistä hommaamillani rahoilla tai ompelin/neuloin itse.



Ala-asteella se vaatteiden ostaminen oli todellakin kamalaa. Halvimmat, jotka päälle mahtuivat ja jotka itkemättä suostuin pitämään ostettiin.

seppälästä ja ellokselta

tai vastaava. Ja sitten äiti ompeli paljon myös itse.

käytiin myös kirpputorilla ja ne ei ollu silloin muodissa.



Myöhemmin käytiin tavarataloissa esim. Anttila. Sitten Halonen ja Seppälä Olen syntynyt 70-luvulla