Cipralexin lopetus & vieroitusoireet? Kokemuksia?

Vanha ketju, mutta jos sattuu jollekkin minun kokemuksestani cipralexista (vastaava escitalopram actavis) olevan hyötyä. Alotin lääkkeen viitisen vuotta sitten. Olo oli kamala! Ahdisti ja masensi, sain pahimmillaan kymmeniä paniikkikohtauksia päivässä. En pystynyt käymään töissä, tukipapereiden täyttö ja niinkin pieni asia kun tiskaaminen oli ylitsepääsemättömän vaikeaa ja kaikki jäi aina viime tippaan. Hakeuduin yksityiselle lääkärille, joka määräsi minulle 10 mg / vrk cipralexia masennukseen ja paniikkihäiriöön. Lääke tuntui auttavan jo parissa viikossa, olo oli todella hyvä verrattuna edelliseen. Söin lääkettä 10 mg n. Vuoden verran ja tulin raskaaksi. Esikoistani odottaessa annosta pudotettiin ensin 7,5 mg ja siitä 5 mg. Kuitenkin oloni huononi, mikä nyt on normaalisa suurten hormoonivaihteluidenkin myötä. Sain taas kohtauksia, joten lääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen, että nostamme annoksen takaisin 10 mg. Tätä annostusta jatkoin aina kesään 2014, jolloin päätin pudottaa annosta. Keskustelin lääkärin kanssa asiasta ja hän ehdotti, että pudotan annosta hyvin hitaasti, vaikka murunen kerrallaan. Onnistuin pudottamaan annostusta 7,5 mg/vrk ja siitä 5 mg/vrk vajaassa vuodessa. Vierotusoireita ei tullut. Kesällä 2015 sain toisen lapseni. Edelleen söin lääkettä 5 mg/vrk ja päätin, että nyt on aika päästä eroon lääkkeestä. Olin huomannut positiivisia vaikutuksia annoksen vähentämisessä. Kaikki näytti kirkkaammalta, tunsin iloa ja surua pienistäkin asioista. Tuntui, että silmieni edessä olisi ollut harso, joka oli nyt poissa. Välillä kaikki vähän ahdistikin, mutta ajattelin että se on normaalia. Välillä ihmistä ahdistaa. Lääke väheni aina 2,5 mg/vrk. Sitten 2,5 mg/ joka toinen päivä, sitten joka kolmas, joka neljäs ym. Olen ollut syömättä lääkettä nyt kokonaan pari viikkoa. Ainoa häirisevä olo on aika ajoin pieni huimaus ja humalainen olo. Liikunta autaa siihenkin vaivaan. Olen tyytyväinen siihen, että lääke auttoi pahimman yli, pääsin kiinni normaaliin elämään.

Ajattelin kertoa oman kokemukseni kun tämän ketjun täältä löysin googlettaessa.

Itse söin cipralexia vähän yli puoli vuotta. Määrättiin vuosi sitten ahdistukseen mutta vasta kuukausien jälkeen päätin aloittaa lääkityksen. Ajattelin, että olot olisi hoidettavissa muilla keinoin. Ja ehkä olisi ollutkin mutta myös cipralex auttoi.

En ole cipralexin myötä kokenut ahdistusta yms tunteita, joita koin tuolloin pahimpina aikoina. Kuitenkin olen kyennyt iloitsemaan asioista sekä tuntemaan myös surua, joten täysin ei lääke tunteitani vienyt, kuten joillakin kertomansa mukaan on käynyt.

Aloitin lääkkeen 5mg annoksella ja pian siirryin syömään 10mg päivässä. Lopetin lääkkeen itse, puolittamalla ensin annoksen ja viimeisinä päivinä ottaen lääkkeen vain joka toinen päivä.

Sivuvaikutuksia ei tullut lääkettä aloittaessa, nyt lopetettuani on vähän ollut pahoinvointia mutta kyllä tätä sietää kun tietää sen olevan ohi menevää.

Tuntuisi hullulta suositella kenellekään cipralexia, sillä vaikka sitä itse käytinkin, mielestäni lääkkeisiin turvautumineen ei saisi olla ainakaan ensimmäinen vaihtoehto olon parantamiseen. Mutta toki on myönnettävä, että cipralex auttoi minua ahdistukseni kanssa ja voin tänä päivänä huomattavasti paremmin. Nyt koen pystyväni käsittelemään tunteitani paremmin, joten uskalsin lopettaa.

Paljon on keskustelupalstat täynnä kauhutarinoita sivuvaikutuksista ja zombie-oloista. Halusin kertoa, ettei lääke toimi niin kaikilla :)

Mulla ne eivät vaikuttaneet mitenkään, joten luonnollisesti ei siis mitään vieroitusoireitakaan tullut.

Heips!

En voi muuta sanoa kuin että kyseinen lääke helpotti elämääni vaikeina aikoina kun kärsin keskivoimakkaasta paniikkihäiriöstä ja nyt kun olen päässyt edellisestä työpaikasta eroon eikä tarvitse toimia esimiehenä joka siis ei sopinut minulle olo tuntu niin hyvältä että lopettelin escitaloprahm / cipralex lääkkeen käytön. Noin 5 vuoden lääkkeen käytön jälkeen, vieroitus oireet seuraavat kun lopettelin lääkkeet 20mg normiannos, josta alas 10mg noin 6kk ja 5mg noin 1kk.

- unettomuus

- painajaiset

- voimattomuus-

- väsymys

- kognitio ongelmat

- keskittymiskyvyn heikkous

- mielialan vaihtelut, agressiot, itku herkkyys

- tasapaino ongelmat / pään alueen sähköiset häiriöt

- kasvojen alueen nykimiset

Ei kovin pahoja vieroitusoireita tullut kylläkään, kun tukena on ollut Lyrica ja Xanor, mutta sitten kun huomaa ettei se masennuslääke enää "tue" samalla tavalla arkipäivää eli erilaiset tuntemukset (myös negatiiviset) tulevat todella voimakkaina, lääkehän turruttaa joten silloin asiat eivät tunnu niin pahoilta, niin siinä on kyllä haasteensa. En oikein tiedä miten jaksan handlata työjutut ilman lääkitystä (tai pelkällä Lyrica/Xanor - kombolla), olen harkinnut että jos kokeilisin Voxraa ja/tai Efexoria , kun nuo eivät ole SSRI-lääkkeitä ja monet pitävät niitä paljon parempina kuin escitalopraamia.

Tulipa vaan mieleen... ja tähän voi vastata joku lääkäri, joka lääkkeistä luulee jotain tietävänsä.

Eli kun näitä masennusmömmöjä nykyään määräätään aikuisväestölle ja jopa nuorille ja lapsille. Seurantaan ei kuitenkaan on minkäänlaista. (Koska usein masennusdiagnoosin saanut potkitaan jossain vaiheessa perusterveydenhuollon piiriin.) Sitten vanhuudessa ihmisen aivot alkavat rapistua ja on erilaisia muistisairauksia, joiden syntytekijöitä ei vielä osata tarkalleen sanoa. Monissa niistä aivoissa nimenomaan välittäjäaineissa on jotain häikkää. Eikö juuri nämä masennuslääkkeinä popsitut valmisteet vaikuta myöskin välittäjäaineisiin aivoissa? Onkohan mitään tietoa siitä, kuinka paljon masennuslääkkeiden käyttäminen edesauttaa kenties muistisairauksien puhkeamista myöhemmin? Kertokaas.

Vanha aihe, mutta googlailin ja löysin tämän.

Kerron hieman omaa kokemusta nyt, ihan vain siitä syystä, että oli kiintoisaa lukea muiden kokemuksia ja muille googlailijoille varmasti hyödyksi myös.

Aloitin cirpran 10mg kesällä 2014 ahdistukseen ja pelkotiloihin ja vuoden ajan niistä oli mulle hurjasti iloa.

Nyt ehkä n. puolen vuoden ajan mulle on iskenyt aina kauhea ahdistuskohtaus n. tunnin päästä lääkkeen ottamisesta, mutta muuten olo on ollut ok. Myös kaikenlaisia tunteita on ollut koko lääkkeidenkäyttämisaikani, en ole ollut zombie.

Olisin halunnut jatkaa lääkitystä, mutta koska lääkäri ei jostain syystä uusinut reseptiäni (!?) niin pakon sanelemana nyt sitten jouduin lopettamaan lääkityksen. (Teen kyllä valituksen lääkkeen uusimisesta/lääkärin toiminnasta, eihän noin voi toimia ja yhtäkkiä lopettaa seinään toisen lääkitystä, myöskään mitään ilmoitusta ei ole tk:sta tullut, että miksi näin.)

No anyway. Olen nyt pari viikkoa vähentänyt omiin nimiini lääkitystä ja viimeksi muutaman päivän otin 2,5mg joka toinen päivä. Ei juurikaan mitään vieroitusoireita. Sen sijaan nyt en ole ottanut lääkettä 2-3 päivään, mulla on ihan hirveitä sähköiskuja päässä ja näkökenttä vilistää miten sattuu. Aion tän nyt kestää, mutta taas ihmettelen kyllä lääkäriä jolla oli pokkaa tehdä noin. Yleisesti tiedossa kyllä, että nämä lääkkeet pitäis lopettaa valvotusti. Noh, tiedossa on mitä kaikkea näihin viekkareihin saattaa kuulua, joten odottelen vain kuiville pääsyä.

Vuoden olen syönyt ja nyt omin päin lopettanut. 10 mg oli annos maksimissaan ja nyt pari viikkoa söin puolikasta ja sitten olen syönyt puolikasta joka toinen päivä ja nyt viimeksi olen syönyt lääkettä jouluaaton aattona. Koko ajan kun olen pudottanut annosta on ollut sänköiskumaisia tuntemuksia. Epäilen myös että viimeaikainen unettomuus on oire lääkkeen lopetuksesta. Onko kellään muulla ollut ongelmia unen saannin kanssa kun olette lopettaneet cipralexia?

Muistikatkoksia, aamu-unisuutta, näkökentän vilistämistä ja tilannetajun hämärtymistä vieroitusoireina, aika paljonkin. Välillä nuo kestää kun ei tule aina yhtä voimakkaana. Ja tiedostaa ite niin osaa ottaa iisimmin esim töissä. Aamu-unisuus ehkä haastavin näistä itsellä kun unirytmit miten sattuu eikä meinaa herätä kellon soimiseen saatika viiti nousta 😂

Jos oikein satun muistamaan niin nyt olen ollut syömättä reilun viikon cipralex 5mg:aa. Nyt otin yhden 5mg koska olo niin tukala ja ahdistanut pitkin päivää. Huomisen ajattelin taas olla ilman ja kokeilla miten pitkään pystyy olemaan ilman vieroitusoireita. Pienin askelin pitää mennä, mutta eiköhän tää tästä viimestään helpota ku kevätaurinko pilkistää 😊

Ei niitä Cirpalexejä tuolleen käytetä, että otanpa yhden pillerin, kun sattuu ahdistamaan ja sitten olen taas ilman lääkettä.

Ne ei toimi pika-apuna,

vaan Cipralexin teho perustuu siihen, että niitä käytetään säännöllisesti joka päivä pitkän aikaa, jolloin lääkkeen teho voimistuu ajan kanssa;

siihenhän menee 3 kuukautta lääkkeen aloittamisesta ennenkuin ne alkavat edes kunnolla vaikuttaa;

ei se ole mikään "aspiriini", joka otetaan oireeseen.

Itse olen tuota cipralexia popsinut useamman vuoden enkä huomannut mitään vaikutusta yhtään mihinkään. Alkanut jo tuntumaan että ihan lumetta koko pilleri. Lopetin kerrasta enkä aio enään pistää suuhuni yhtään mieliala-lääkettä. Aloitan syksyllä terapian ja uskon sen auttavan huomattavasti enemmän.