Lääkäri diagnosoi lapsellani masennuksen. "Saako" dg:n kyseenalaistaa perheneuvolassa vai

Kyselee as-ja adhd-lapsen äiti, joka olisi ollut todella, todella kiitollinen jos lapsen ongelmat olisi todettu ohimeneviksi ja olosuhteista tai kasvatuksestajohtuviksi.



Yleensä on niin päin, etät neurokirjon lapset jäävät man kunnollista psyykkistä ja fyysistäkin sairaanhoitoa, koska kaikki heidän oireensa pannaan vaan sen kirjainyhdistelmän piikkiin -vaikka oikeasti on niin, että näillä usein on myös muita ongelmia, masennusta, pakko-oireita ja niiden hoitaminen pois auttaisi paljon myös siinä, kuinka sen neuropuolen oireiden kanssa selviäisi. Ehkä ei tarvitsisi siihen enää isoakaan apua.



Olen ehdottomasti psykiatrin kanssa sitämieltä, että josnja kun maseennus on paha, se pitää hoitaa ensin alta pois, jotta nähdään, mikä johtuu siitä ja mikä jostain muusta. Ainakaan montaa lääkettä ei pidä mennä sptkemaan yhtäaikaa päällekäin, sillä silloin lapsen on todella vaikea erotella sivuvaikutuksia ja hyöyjä ja sivuvaikutukset pahenevat helposti. Lisäksi adhd-lääkkeitä noin pääsääntöisesti ei saisi määrätä maaentuneille, sillä ne voivat lisätä itsemurhariskiä tuossa tilanteessa dramaattisesti, vaikka muuten ovat aika turvallisia.



Useimmilla paikkakunnilla adhd:n tutkimukset ja diagnoosit todella tehdään psykiatrian puolella ja siellä on niihin kuuluva asiantuntemuskin. Neuropuoli hoitelee sitten epilepsiaa ja kehityvammoja.

kertoa oman mielipiteesi lapsen tilanteesta perheneuvolassa, ja sinun pitääkin. Tärkeintä on kuitenkin selvittää, miten lapsi saisi parhaiten apua ongelmiinsa. Eli ei välttämättä kannata "takertua" masennuksen kyseenalaistamiseen (ettei kallisarvoista hoitoaikaa mene hukkaan), vaan pitää esillä noita tarkkaavaisuuden ym. ongelmia ja vaatia niihin myös apua.

Mikä lastasi sitten omasta mielestäsi vaivaa?

Nämä on koulupsykologi tutkimuksissaan todennut, mutta lääkärin mielestä sillä ei ole merkitystä, vaan kaikki selittyy masennuksella. Lisäksi lapsella on minusta ahdistuneisuusoireilua. Ja näiden kaikkien lisäksi myös jonkinlaista masennusta minunkin mielestäni.

Minun ymmärrykseeni vain ei sovi yhtään, että jos lapsella on ollut masennusoireita nyt muutaman kuukauden, niin se selittäisi miksi hänellä oli adhd-tyyppistä oireilua ja hahmotusvaikeuksia jo 2-vuotiaana.

ap

Tuossahan lukikin ADHD-tyyppistä oireilua!



Eli huonoista kotioloista/vääränlaisesta kasvatuksesta tulee juuri tuota ADHD_tyyppistä oireilua. Siksi te menette perheneuvolaan. Ei ole siis lapsella ADHD vaan sen tyyppistä oireilua, ne ovat aivan eri asia ja tulevat eri asioista. ADHD on puhtaasti neurologinen sairaus, se ei aiheudu kasvatuksesta.

tosi ilkeetä kirjotella musta tänne, hm

tapauksesi kuvaa niin hyvin sitä, että on täysin onnenkantamoinen, saako hyvän terapeutin vai ei. Tyttösi ei ole masentunut, eiväthän nuo oireet mitekään kerro siitä.

tuo sandaaleissa talvella kouluun lähtö on tosi huolestuttava piirre. Musta se viittaa johonkin neurologiseen ongelmaan tai muuhun vakavaan.



Jos luet kuvauksesi tyttäresi tilanteesta ja luet jostain netistä masennuksen oireet -listan, et taida löytää yhtäkään yhtymäkohtaa.



Psykologisi itsetuntoa hivelee, kun hänen mielestään tyttö on edistynyt, vaikka kyseessä on se normaali kehitys, eli lapsi tottuu pikkuhiljaa uuteen ihmiseen. Mistään kehityksestä ei ole kyse.



ROikkuminen tuossa "hoidossa" ei paranna tytärtäsi. Oikea hoito päinvastoin jää samaan aikaan saamatta.



Terapia on täysin yliarvostettu keino ongelmien hoitamiseksi. sitä käytetään surutta väärin, koska tuohan se palkan antajalleen ja kunnalle tunteen siitä, että asioille tehdään jotain. Potilas ongelmineen jää heitteille.