ovatko tuttunne saaneet teidät kiinni av-palstan kirjoituksista?
Olen uudehko keskustelupalstojen käyttäjä ja olen hieman ihmetellyt sitä, miten moni kertoo kokemuksistaan hyvin tarkasti: mitä tapahtui jonkin kaverin kanssa, ja mitä siitä ajattelee. Monet purkavat täällä palstalla hyvinkin vihaisia tunteitaan jostain tapahtuneesta, vaikkeivät asianomaiselle ole tunteitaan lainkaan ilmaisseet.
Uskon, että tämä on aivan loistava purkautumispaikka, ja samalla saa mielipiteitä ihmisiltä jotka voivat samastua omaan tilanteeseen, äitejä kun useammat täällä ollaan. - Mutta mistä voin tietää, että ne ystävät, joista jäkätän, eivät ole täällä samalla palstalla juttelemassa! Monesti tapaukset ovat tietenkin sellaisia, että se olisi voinut sattua kelle tahansa (tyyliin, oltiin puistossa ja toinen lapsi kiilasi oman lapseni eteen ja äiti ei sanonut mitään), mutta monet tapaukset ovat sellaisia että helposti voi itsensä niistä tunnistaa (tai olla tunnistavinaan)
Onko kokemuksia "tunnistamisista?"
Vaikka loogisesti ajatellen, kukaan tunnistamisen kokenut ei uskalla tähän vastata mitään :)
Kommentit (21)
kiitos vastaajille.
Alan vähitellen ppia :D
Myös jotenkin huvittavaa, että muutamassa ekassa aloituksessani järjestäen kaikki olleet eri mieltä (esim. minkä ikäisiä sopivaa kuljettaa rattaissa, jne) ja toisissa aiheissa taas kaikki samaa mieltä... ilmeisesti aika erilaista porukkaa täällä eri iltoina?
¨t. nuorena pianisti+ nykyisin akateeminen ja puoliksi ulkomaalainen 2v tytön äiti... niin ja AP:D
että uskallat käyttää nimimerkkiä!!!
Mä en :D
t- ap
Voihan juttuja silti muunnella! :)
Yksi av:n vakikäyttäjä vaan
Kerroin alhaisista ja häpeällisistä teoistani, ja menetin kyllä kasvoni täysin (eikä ollut ensimmäinen kerta). Tunnistus kyllä satutti kipeästi ja nolotti sitäkin enemmän siksi, että olen harrastanut aika epätoivoista besserwisseröintiä (ja sitten paljastuikin totuus itsestäni). Menin tunnistuksesta pitkäksi aikaa ihan sekaisin ja olen mokaillut minut tunnistaneen ihmisen ja hänen puolisonsa edessä sen jälkeenkin niin raskaasti etten kestä ajatellakaan sitä.
Eivät ole ja tuskin saavatkaan, kuka sitä nyt epäilisi saati edes uskoisi että lapseton viitsii pyöriä tälläisellä palstalla :)
Ei se enää pahasti voi kirpasta.
Kerroin alhaisista ja häpeällisistä teoistani, ja menetin kyllä kasvoni täysin (eikä ollut ensimmäinen kerta). Tunnistus kyllä satutti kipeästi ja nolotti sitäkin enemmän siksi, että olen harrastanut aika epätoivoista besserwisseröintiä (ja sitten paljastuikin totuus itsestäni). Menin tunnistuksesta pitkäksi aikaa ihan sekaisin ja olen mokaillut minut tunnistaneen ihmisen ja hänen puolisonsa edessä sen jälkeenkin niin raskaasti etten kestä ajatellakaan sitä.
Vastailen yleensä vain lyhyesti. En kerro täällä samoja asioita kuin esimerkiksi töissä työkavereille.
Ihan kuin kysymykseesi sisältyisi jo lähtökohta, että on huono asia, jos tulee tunnistetuksi?
Kyllähän pitää sen verran olla itsekunnioitusta, että ei takanapäin puhu semmoista mitä ei edessä voisi sanoa.
Minut on varmaan monesti tunnistettu, sehän on hyvä juttu.
Hullunkurista oli vain se, että tunnistaja oli asiasta hirmu tohkeissaan. Olin siinä tilanteessa esiintynyt tietoisen tunnistettavasti - siis tarkoituksella -joten oli aika hassua kun joku intoili että häh hää, mäpäs tunnistin sut.... Reppana oli :-)
mutta kerran purkauduin tänne, kun ystäväni käyttäytyi mielestäni tosi lapsellisesti. Ja jälkikäteen mietin että mistä tiedän ettei hän ollut lukijoiden joukossa...
mutta kerran purkauduin tänne, kun ystäväni käyttäytyi mielestäni tosi lapsellisesti. Ja jälkikäteen mietin että mistä tiedän ettei hän ollut lukijoiden joukossa...
mitä sitten - samassa paikassahan se tuttavakin sitten pyörii ja kirjoittelee.
Valitin kaverin paskoista häistä. Ja hän vastasi viestiin, jotenkin niin, että on pahoillaan jos ei minulla ollut hauskaa.
Moi vaan T jos tätä luet!
varmaan tunnistettu monet kerrat. :) Mitäpä tuosta, ei ne mun tekstit ole koskaan olleet mitään haukkumaviestejä.
jos ovat, niin ei haittaa.
Mutta juuri tuosta syystä olen hyvin varovainen kenenkään haukkumisessa. kaikkihan tätä lukevat!
kirjoittajista muuntelee asioita, kun kertoo jostakin. Esim. iän, tapahtumapaikan, mitä tapahtui jne. Ettei siis jää kiinni, kun kertoo jostakin.
Omista ystävistäni en yhtään osaa sanoa, käyvätkö täällä vai eivät...
t. ap.
eli lapsia on ollut 1-5, ikäjakauma 0-15, välillä avoliitto, välillä avioliitto, sinkkunakin pärjää, terveisiä pk-seudulta ja kylläpä täällä Oulussa on kivaa. Kesämökki Keski-Suomessa ja miehen suku idästä, paitsi se puoli joka on lännestä. Ollaan asuttu ulkomailla ja kotosuomessa, lapset on koulussa ja päiväkodissa. Kaikkee löytyy. :)