Lue keskustelun säännöt.
Onko raskaus mennyt hyvin, vaikka ruskeaa vuotoa rv 6+?
30.07.2012 |
Kolmas raskaus meneillään, nyt kutakuin 6+2. Eilen tuli vuotoa, jossa vanhoja veriviiruja, sellaisia limakalvonpalasen näköisiä jotenkin. Vessassakäynnin yhteydessä tulivat. Sen jälkeen ei kummempaa, tänään sitten punaruskeaa valkovuotoa.
On myös menkkasärkyjen tuntuisia vaimeahkoja kolotuksia, mutta niitä oli aiemmissakin raskauksissa. kuvotus on läsnä koko ajan.
Onko jollain mennyt ok, kai tämä nyt on sellainen kyllä/ei -tilanne, josta ei vielä tiedä miten käy. Varhaisultraan on varattu aika reilun viikon päähän, en tiedä tohtisiko sitä aikaistaa..
Kommentit (34)
alkoi tuhruvuoto viikolla 6, jatkui viikolle 13-14, menkkamaista jomotusta oli ja paljon. Keskenmenoa pelkäsin koko ajan. Nyt rv 32.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä näissä auta kuin odotella. Vuoto on kyllä todella vähäistä. Vaan eihän sitä silti tiedä, voihan se keskenmeno aina tulla ilman erityisiä oireitakin.
En taida aikaistaa ultraakaan, koska nuoremman lapseni raskaudessa kävin siinä liian aikaisin, ja se on todella kurjaa. Nyt vain odottelen oksuolossa viikon, koitan miettiä muita juttuja. :) oireiden perusteella olen luottavainen, mutta muusta omasta kokemuksesta epäileväinen. Alkuraskaus on kyllä rasittavaa aikaa epäluuloineen.
Ap
Tissit on yhä kipeät, tänä aamuna itseasiassa aiempaa kipeämmät. Kahvi yököttää, muuten oon ällö hontelo olo. Alavatsaa on kolotellut nyt aamusta, mutta vähäisesti. Yritän jaksaa odotella sinne ensi keskiviikolle.
ap
Huomenta, koita jaksaa!Jokatapauksessa ei ole "sun käsissä" mitä tapahtuu joten yritä rentoutua. Helppo täällä sanoa ja neuvoa.. mutta jos pystysit niin hyvä :)
Mulla oli alussa useita viikkoja rusehtavaa vuotoa, varsinkin jos yritti harrastaa liikuntaa, mutta muutoinkin. Kerran tuli jopa ihan kirkasta verta todella suuri määrä ja keskenmenoa epäiltiin, mutta täällä ollaan edelleen raskaana viikolla 34 :). Joten tsemppiä. Kannattaa luottaa omaan tuntemukseen raskauden suhteen. Niin minäkin tein, vaikka lääkärit jo useita kertoja epäilivätkin keskenmenoa.. Liikunta piti tosiaan sitten unohtaa jo alkuraskaudessa ja lepoon määrättiin, mutta pääasiassa olen voinut elää ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun menet käymään lääkärissä/ultrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoi keskenmeno vähäisellä verenvuodolla, mikä paheni noin viikossa päättyen kaavintaan viikolla 13.
Seuraavassa raskaudessa vuodin selkeää verta viikolta 5 lähtien aina. Kävin uä:ssä, jossa kaikki hyvin ja syke näky vahvana.
Neuvolassa minulle sanottiin, että niin kauan on toivoa, kun on vahvat raskauspahoinvoinnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun menet käymään lääkärissä/ultrassa.
Aiemmassa raskaudessa kävin ultrassa 6+jotain, eli samaaan aikaan kuin nyt. Alkio näkyi, syke ei. Oli tosi kurjaa odottaa viikko seuraavaan ultraan. Laskeskelen nyt niin, että odotan suosiolla sen viikon, jotta sykkeen ainakin pitäisi näkyä, jottei tarvitse sitten ehdoin tahdoin körvistellä. Voisihan se syke nytkin jo näkyä, mutta yhtä hyvin voi olla näkymättäkin.
Juu, ällöys ja väsymys on vahvasti läsnä, en ole nyt kovin huolissani. Mietityttää toki.
Ap
Kävin tänään ultrassa, koska yöllä tuli vertakin. Siellä oli koko joukko löydöksiä: yksi elävä, hyvinvoiva ja sydämensykkeellinen alkio. Lisäksi hematooma, joka vuotaa, ja rypäleraskausepäily. Siis elävän, normaalin raskauden kaverina on todennäköisesti kaksosraskaus, joka on rypäleraskaus.
Mutta ei gyne vielä ollut ihan varma, pisti minut eteenpäin naistenklinikalle. Sieltä tulee kutsu ultraan ja sitten katsotaan miten käy. Voi olla, että kuihtuu itsekseen pois se outo materia, tai sit jää sinne eikä kasvakaan. Tai sitten kasvaa hulluna samaan tahtiin raskauden kanssa ja raskaus pitää keskeyttää.
Nyt on silti jotenkin hyvä mieli, en tiedä miksi, mutta olen jotensakin luottavainen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että pääsit ultraan :) Varmasti on parempi mieli kun yksi hyvin voiva pieni ainakin kasvaa, toivottavasti menee hyvin eikä tule ongelmia. Kaikenlaista ihmeellistä voikin naisen kehossa tapahtua.. onnea matkaan naistenklinikalle!
Ensimmäinen raskaus oli tosi niukkaoireinen ja oireet loppuivat kokonaan viikolla 9+. Viikolla 6+ alkoi rusehtava vuoto ja silloin tällöin menkkamaista jomotusta, mutta jokapaikasta toitotettiin sen olevan normaalia, enkä siis huolestunut siitä kovasti, kunnes 10+2 jomotteli selkää tosi kipeästi koko illan ja ruskeaa vuotoa tuli vähän enemmän. Päästiin päivystykseen, koska ruskea vuoto voi enteillä kohdunulkoista. Meillä oli kuitenkin alkio oikeassa paikassa, mutta sen kehitys oli päättynyt n. 3 viikkoa aiemmin. Eli keskeytynyt keskenmeno, joka hoidettiin seuraavana päivänä kaavinnalla.
Seuraavan kerran raskauduin vasta 7 vuoden yrityksen jälkeen, lopulta uuden miehen kanssa. Taas alkoi vuoto ja voit varmaan kuvitella kuinka kauhuissani olin. Pääsin ultraan ja siellä löytyi sikiöpussi, muttei sikiökaikua. Viikkoja oli kuitenkin niin vähän, että otettiin kahden viikon päähän uusi ultra, jollei siinä välissä tapahtuisi mitään dramaattista. Oireita ei juurikaan ollut. Ne oli elämäni pisimmät 2 viikkoa. Lopulta sieltä onneksi löytyi sekä sikiö, että sykkivä sydän! Oireetkin alkoivat ja raskaus eteni hyvin ja päättyi terveen lapsen syntymään 41+5.
Kolmas raskaus alkoi melkein vahingossa, vuosi synnytyksestä, heti ensimmäisten menkkojen jälkeen. Oireet olivat, mutta alkoivat ehkä heikkenemään. Pääsin ultraan, kun kuukautisten mukaan oli viikkoja n. 13, mutta todellisen hedelmöittymisajankohdan mukaan 9. Kaksi päivää aiemmin oli alkanut pieni vaaleanpunainen tai rusehtava vuoto, joka välillä yltyi niin, että tuli pari tippaa pikkuhousunsuojaan ja välillä lakkasi kokonaan. Ennen ultrausta kätilö kysyi kuinka olen voinut, onko ollut oireita jne. kun hcg oli todella matala. Tuulimunaksihan se paljastui ja se hoidettiin lääkkeellisellä tyhjennyksellä.
Heti kun saimme luvan yrittää, tärppäsi toisesta kierrosta. Heti plussan jälkeisenä päivänä tuli punaista vuotoa ja sen jälkeen välillä rusehtavaa ja olin taas aivan paniikissa. Varhaisultrassa 7+0 löytyi kuitenkin alkio ja sykkivä sydän, eli kaikki oli hyvin. pahoinvointi väheni todella radikaalisti jo viikolla 8+, joten menin niskaturvotusultraan melko apein mielin, varmana siitä, ettei kaikki ole hyvin. Vaan siellä tuo edelleen oli hengissä ja hyvissä voinneissa, erittäin liikkuvaisena :) Nyt siis 13+5. Oireita ei ole enää mitään, enkä tietenkään vielä tunne liikkeitä, joten on taas vähän epävarma olo. Kyllä nuo kaksi kokemusta ja se 7 vuoden yrittäminen jätti aika syvät haavat. Juoksen kauhuissani vessaan jokaisesta valkovuotohulauksesta...
Mun kokemuksen mukaan mahdollisuudet on siis tasan 50-50. Periaatteessa pahoinvointi on hyvä merkki, mutta keskeytyneessä keskenmenossa hcg laskee hiljalleen, joten oireita voi olla vielä hetken aikaa kehityksen loppumisen jälkeenkin. Tarkoitus ei ole pelotella ja todella toivon, että sulla ap on kaikki hyvin.
Sulla on pitkä viikko edessä, mutta koita kestää! Ultran aikaistamista en suosittele, koska ennenkuin 7 viikkoa on täynnä, ei välttämättä näy vielä sykettä ja siinä saattaa säikähtää ihan turhaan.