Lue keskustelun säännöt.
Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota
30.07.2012 |
Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.
Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.
Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.
Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
Kommentit (670)
Raukkamainen teko mieheltäsi! Mutta kutene täällä on korostettu sinä selvitä tapahtui mitä tahansa! Ensin tarvitset tosiaan apua ystäviltäsi ja ehkä myös ammattilaisilta. Miehelläsi voi kyllä olla joku paniikkireaktio, joten mitään lopullisia päätöksiä ei kannata nyt tunnemyrskyssä tehdä. Saattaa tulla vielä toisiin aatoksiin. Mutta tärkentä on nyt, että saat tukea ja apua, että jaksat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdisti tänään ihan pieni ihmissuhdeongelma sinun murheisiin verrattuna, mutta kun aloin kuunnella Radio Dein hengellistä musiikkia ja rukoilin, oloni parani heti. Nytkin siellä Juha Tapio laulaa kauniisti...
Suru ja shokki on varmasti valtavaa, mutta kyllä sinä lopulta sieltä nouset. Anna murheesi Taivaan Isän kannettavaksi, vain hän voi antaa rauhan, mikä tahansa murhe kohtaakaan.
Ei miehesi ollut todellinen sielunkumppani, mikäli jättää sinut nyt raskausaikana. Mullekin tuli heti kolmas osapuoli mieleen, mutta eihän se ole välttämättä se syy.
Siunausta ja Herran rauhaa sinulle, muista ettet ole yksin! ja ole kiitollinen lapsesta ja tulevasta vauvastasi, kiinnitä huomio heihin ja anna luuserimiehen mennä menojaan, jos teidän suhteessa ei ole enää mitään tehtävissä.
Oli vain tarkoitus ettei ap:lle jää mitään harhakuvitelmia siitä miten suhde on nyt vaan tullut tiensä päähän ja ihmiset kasvaa erilleen ja muuta paskaa. Mies on pettänyt, sillä on toinen, suhde, siksi lähtee. Todennäköisesti rakastajatar on alkanut tulla mustasukkaiseksi vauvasta ja uhkailee kertovansa, ja mies käyttää viimeisen tilaisuuden erota "sovussa" ja lupaa ap:lle yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista.
Olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin vauvani oli jo muutaman kuukauden ikäinen. Mies oli tullut siihen tulokseen että emme ole onnellisia yms., kuulostaa niiiiin tutulta. Toinen nainenhan sillä oli. Selvisimme asiasta, emme eronneet. Mies ei halunnut loppukädessä luopua minusta ja lapsista, appivanhemmat ilmoittivat että välit menevät jos mies toimii noin, ja toinen nainenkin osoittautui myös petturiksi jälkikäteen. Tsemppiä, selviät kyllä. Mutta älä anna kusta itseäsi silmään. Äläkä usko mitään "kasvoimme erillemme" -paskaa. Vie ainakin rahat, jos voit.
Kyllä miehesi teki katalan tempun. Toista siis käy painamassa ja "sielunkumppanuus" suoraan sanoen my ass. Miehesi tietää, että joku päivä, kun tajuat totuuden, ymmärrät myös, että eroon pääseminen kusipäästä, oli parasta mitä sinulle tapahtui.
Itke rauhassa. Selviät kyllä!
"Ilkeästi vastannut" 12 tässä vielä. Oli vain tarkoitus ettei ap:lle jää mitään harhakuvitelmia siitä miten suhde on nyt vaan tullut tiensä päähän ja ihmiset kasvaa erilleen ja muuta paskaa. Mies on pettänyt, sillä on toinen, suhde, siksi lähtee. Todennäköisesti rakastajatar on alkanut tulla mustasukkaiseksi vauvasta ja uhkailee kertovansa, ja mies käyttää viimeisen tilaisuuden erota "sovussa" ja lupaa ap:lle yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin vauvani oli jo muutaman kuukauden ikäinen. Mies oli tullut siihen tulokseen että emme ole onnellisia yms., kuulostaa niiiiin tutulta. Toinen nainenhan sillä oli. Selvisimme asiasta, emme eronneet. Mies ei halunnut loppukädessä luopua minusta ja lapsista, appivanhemmat ilmoittivat että välit menevät jos mies toimii noin, ja toinen nainenkin osoittautui myös petturiksi jälkikäteen. Tsemppiä, selviät kyllä. Mutta älä anna kusta itseäsi silmään. Äläkä usko mitään "kasvoimme erillemme" -paskaa. Vie ainakin rahat, jos voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos niin kuitenkin aikoo tehdä, mutta eropäätös on tehty, niin kerro asiasta sukulaisillesi ja tutuillesi. vauva-arki muutenkin voi olla raskasta toisen pienen kanssa ja jos henkinenpuolesi on rikki, niin tarvitset apua mahdollisimman paljon sekä ymmärrystä.
kertominen muille ihmisille myös estää sen, että mies ei voi myöhemmin vedota eropäätöstään mihinkään vauva-arjen väsymykseen ja paineisiin tai hakea sympatiapisteitä hormoonihuuruissa pyörivästä kiukkuisesta naisesta.
4
Oli vain tarkoitus ettei ap:lle jää mitään harhakuvitelmia siitä miten suhde on nyt vaan tullut tiensä päähän ja ihmiset kasvaa erilleen ja muuta paskaa. Mies on pettänyt, sillä on toinen, suhde, siksi lähtee. Todennäköisesti rakastajatar on alkanut tulla mustasukkaiseksi vauvasta ja uhkailee kertovansa, ja mies käyttää viimeisen tilaisuuden erota "sovussa" ja lupaa ap:lle yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin vauvani oli jo muutaman kuukauden ikäinen. Mies oli tullut siihen tulokseen että emme ole onnellisia yms., kuulostaa niiiiin tutulta. Toinen nainenhan sillä oli. Selvisimme asiasta, emme eronneet. Mies ei halunnut loppukädessä luopua minusta ja lapsista, appivanhemmat ilmoittivat että välit menevät jos mies toimii noin, ja toinen nainenkin osoittautui myös petturiksi jälkikäteen. Tsemppiä, selviät kyllä. Mutta älä anna kusta itseäsi silmään. Äläkä usko mitään "kasvoimme erillemme" -paskaa. Vie ainakin rahat, jos voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos niin kuitenkin aikoo tehdä, mutta eropäätös on tehty, niin kerro asiasta sukulaisillesi ja tutuillesi. vauva-arki muutenkin voi olla raskasta toisen pienen kanssa ja jos henkinenpuolesi on rikki, niin tarvitset apua mahdollisimman paljon sekä ymmärrystä.
kertominen muille ihmisille myös estää sen, että mies ei voi myöhemmin vedota eropäätöstään mihinkään vauva-arjen väsymykseen ja paineisiin tai hakea sympatiapisteitä hormoonihuuruissa pyörivästä kiukkuisesta naisesta.
4
Aivan. Ei ole ap sinun tehtäväsi salailla tätä yhteisiltä sukulaisilta ja tutuilta, vaikka miehesi tuskin tulee saamaan ymmärrystä. Tarvitset heidän tukeaan ja turha salailu kuluttaa voimia vain entisestään.
AP lienee itse paras miettimään käyttäytyykö mies niin että olisko hänellä jo toinen nainen. Vai voisiko kyseessä olla paniikki elämäntilanteen vaativuudesta ja raskaudesta ?
Ekaksi kannattaisi varmaan koettaa varailla aikaa johonkin parisuhdeterapiaan jos mies vain suostuu. Vaikka eroaisittekin voisi silti olla hyvä käydä yhdessä tilannetta läpi. Ja voisihan siinä löytyä vielä yhteinen tulevaisuus tai vaikka ei sitä niin ainakin helpompi ero.
Rahasta ym kannattaa nyt pitää puolesi. Jos jäät kahden lapsen yksinhuoltajaksi kannattaa huolehtia että et jäisi ihan tyhjin käsin.
Apua sekä juttelun että konkreettista lasten hoitoapua ym. kannattaa kysellä sekä neuvolasta että sukulaisilta.
Toivon tosissani että löydätte vielä hyvän tulevaisuuden kumpikin joko erillään tai yhdessä mutta niin että lapsillanne on hyvä suhde teihin kumpaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kälätät liikaa. Olisit uskottavampi lyhyempisanaisena. Liikaa analysoitua puhetta (ylipäätään puhetta).
Harjoittele!
sinua. Tällaiset tilanteet, joissa itse rakastaa puolisoaan, ja toinen ei enää rakastakaan, ovat todella kamalia tilanteita. Sinun pitää nyt puhua ja puhua ja puhua, että saisit edes vähän helpotusta olotilaasi. Puhu vielä miehesi kanssa: miksi nyt eikä aiemmin? Minusta olisi reilua, että hän kertoisi totuuden sinulle miksi. Älä salaa tätä asiaa keneltäkään vaan kerro totuus niinkuin se on.
Haukkumaan miestäsi en lähde, koska hän on kuitenkin sinulle edelleen se elämäsi rakkaus. Minusta on loukkaus sinua kohtaan alkaa nimittelemään (niinkuin täällä aina tehdään) miestäsi, ja muutenkin hyvin lapsellinen tapa.
Luota itseesi, tulet kyllä pärjäämään vaikka nyt näyttää muulta. Paljon halauksia, ja lämpimiä ajatuksia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko pihalle, jos sallit hänet synnytykseen, niin ok. Mutta vain jos se tuntuu SINUSTA oikealta.
Saatko äitiäsi, jotain ystävääsi avuksi taaperon kanssa? Olen kaksivuotiaan kummitäti, ja vuoden ikäisen äiti, jos asut lähitienoilla, voisin olla välillä apuna isomman kanssa kun olet vauvan kanssa?
Tuo on paskin mahdollinen temppu, minkä mies voi tehdä! Ja riski koko synnytykselle. Älä nyt jousta hänen toiveidensa mukaan yhtään. Nyt keskityt omaan ja lapsiesi hyvinvointiin.
perheestä, ei ole oikeutettu pääsemään synnytykseen eikä lievittämään omaatuntoaan "auttamalla vauvan kanssa". Vittu mikä idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävä tilanne teillä, mutta apua on varmasti tarjolla. Suljet vaan korvasi kaikilta kommenteilta, jotka vievät sinua alaspäin. Keskityt vaan itseesi ja lapsiin, vaikka hetken kerrallaan. Nyt ei tarvii koko elämää ja onnellisuutta ratkaista vaan elää päivä kerrallaan. Voimia voimia!
lienee todellakin parasta tehdä miehelle selväksi, ettette enää lomaile ja mökkeile yhdessä. Tuntuu siltä, että mies haluaa tavallaan elää sinkkuna, vapaana miehenä jonka ex-vaimo kantaa päävastuun lapsista ja raskaasta arjesta, mutta "kunnon miehenä" hän sitten kuitenkin voisi perheen kanssa lomailla = puhdistaa omaatuntoaan, ja samalla tietty vahtia ettei uutta miestä voi ottaa kuvioihin/aloittaa uutta elämää ilman häntä.
Että hän vähän niinkuin on perheellinen, mutta kuitenkin sinkku sitä halutessaan.
Tsemppiä!
- sillä erotuksella että lapsemme olivat 9 kk:tta ja 3-vuotta kun mies ilmoitti 12 yhteisen (11 hyvää ja ihanaa vuotta) vuoden jälkeen ettei elämä ole sitä mitä hän on ajatellut sen olevan. Takana oli myös molempien lasten sairasteluja ja yövalvomisia yms.
Jälkeenpäin sitten tajusin ja selvisi että sillä oli toinen nainen jonka matkaan siis lähti.
Mieheni oli Elämäni. Sielunkumppanini, paras ystäväni. Kaikkeni.
Luulin myös alussa etten koskaan selviä, mietin jo itsemurhaakin. Lasten takia jaksoin, annoin itselleni armoa sen verran että aina päivä kerrallaan jaksoin: kun tänään jaksan, huomenna voin tappaa jo itseni jne.
Kävin myös terapiassa, hain heti apua neuvolasta ja tk-lääkäriltä ja sainkin sitä. Sain perhetyöntekijän, rahallista apua sosiaalitoimistosta ja pääsin terapiaan + psykiatrille.
Tsemppiä ja voimia - muuta en osaa sanoa. Muistan tuon tunteen..vain aika auttaa, valitettavasti. Haali itsellesi kaikki apua mitä lähellä on, jaksa hakea sitä ja kehtaa pyytää.
Missä asut? Voisinkohan auttaa?
On kamalaa huomata kuinka lapsellisia ihmiset ovat, kun lapsen saatuaan eivät kestä sitä arkea. Olisi hyvä jos ennen lasten saamista olisi pakko käydä jokin koulutus siitä millaista se oikeasti on. Silloin ei tulisi yllätyksenä se rankkuus.
Kunnollinen aikuinen ihminen kantaa vastuunsa oli se sitten kuinka rankkaa tahansa.
Haluan kirjoittaa silti jotain, sillä sinun (ap) ja muiden kohtalotoveriesi tilanne on lohduton. Pelkillä sanoilla on tietysti vaikea lohduttaa ruudun tältä puolen, mutta tiedäthän, että sinä selviät siitä. Muutkin on selvinneet. Asiat eivät ehkä palaa entiselleen, mutta järjestyvät aikanaan. Lapset ovat voimavarasi, vaikka yksinhuoltajana arki on maailman raskainta, mutta sinua autetaan. Sinusta tulee entistä vahvempi ja voit olla jokapäivä ylpeä itsestäsi, vaikka et jaksaisi. Olet lapsillesi paras äiti ja he ymmärtävät sen kokonaisuudessaan aikanaan miten olet heidän vuoksi jaksanut ja missä olosuhteissa. Älä jää yksin, sillä et ole yksin. Olet lapsinesi mielessäni.
että näille lapsiajan "uuvuttamille" isille aina löytyy näitä toisia naisia lohduttamaan.
Kuka oikeasti haluaa miehen, joka jättää perheensä lasten ollenssa pieniä tai vaimo raskaana? En ymmärrä.
Mielestäni tuollainen käytös mieheltä pitäisi kriminalisoida Suomen laissa. Oikeasti. Kuinka moni mies onkaan mennyt kuin koira veräjästä heti kun ei vain ole enää viitsinyt ottaa vastuuta? Mieshän voi aina lähteä lätkimään, kun tietää takuuvarmasti, että nainen hoitaa sotkun aina jotenkin.
Eräässä tietämässäni tapauksessa mies häipyi kotoa kun vauva oli muutaman päivän ikäinen, jätti naisen ilman selityksiä ja rahattomaksi, ilmaantui jonkin ajan kuluttua hakemaan kamojaan, sillä aikaa uusi nainen odotti ulkopuolella. Mies ei ottanut mitään vastuuta lapsestaan.
Jostain kumman syystä lainsäätäjämiehet eivät ole paneutuneet tähän ilmiöön.