Lue keskustelun säännöt.
Salasuhteesta seurusteluun...LUOTTAMUS?
29.07.2012 |
Olimme miesystäväni kanssa vuosia salasuhteessa, mutta kumpikin tahoillamme naimisissa (ei lapsia). Pari vuotta sitten muutaman kuukauden sisällä molempien liitot päättyivät eroon syynä enemmän tai vähemmän suhteemme ja avioliittojen tunneköyhyys.
Siitä hetkestä lähtien kun kumpikin olimme vapaita aloimme olla yhdessä avoimesti. Oli ilmiselvää, että rakastamme ja olimme rakastaneet toisiamme alusta alkaen enemmän kuin ketään koskaan ennen. Elämämme on todella onnellista, huomioimme toisiamme ja jaamme ilot ja surut.
Vaikka suhteemme alkoi pettämisellä, en voisi tehdä sitä enää. En hänelle, koska olen onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni. Ongelmani onkin se että vaikka tiedän miesystäväni rakastavan minua aivan yhtä lailla kuin minä häntä, mieltäni kaivaa välillä ajatus onko hän uskollinen minulle. Pelkään, että hän löytää paremman jossain vaiheessa ja vaihtaa jälleen.
Kuinka voisin luottaa häneen täysin? Hän ei ole tehnyt yhdessä olomme aikana mitään minkä vuoksi en vuosi luottaa. Siksi ajatukseni tuntuvatkin entistä tyhmemmiltä. Kuinka pääsen eroon menneistä?
Kertokaa omia kokemuksianne
Kommentit (28)
21/28
|
30.07.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
kokemusta hieman samanlaisesta tilanteesta. Ongelma suhteemme alussa oli juuri tuo luottamus ja mustasukkaisuus. Suosittelen puhumista, puhumista ja puhumista. Ajan kanssa se helpottaa, niin ainakin meillä. Sen miettiminen, voisiko mies pettää kun on kerran aiemminkin pettänyt, on täysin turhaa. Kuka tahansa voi pettää missä tahansa elämäntilanteessa. Ei ole olemassa mitään ihmistyyppiä, joka ei koskaan petä niinkuin myös ei ole olemassa ihmistyyppiä, joka aina pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jujuhan on juuri siinä ettet voi sinäkään koskaan tietää jos vaikka joku parempi tulee kohdalle. Fakta on se että toista ei voi omistaa, mutta voit omilla toimillasi varmistella ettei kukaan ole parempi. Joten pidä huolta itsestäsi, ole aktviivinen sängyssä, anna miehellesi sopivasti omaa tilaa ja älä näytä heikkouttasi ja epävarmuutta.
Täydellisen luottamuksen saat kun hankit koiran. Voit kouluttaa heti pennusta ne temput kun haluat ja treenata vaikka päivittäin tottelevaisuutta. Saat olla ylpeä kun kierrät sen kanssa tottelevaisuus tai agility kisoja.
Näit miehessäsi alfa uroksen jonka halusit itsellesi. Kai se nyt sitten on vähintäänkin selvää että toiset naaraat huomaa miehesi olevan sitoutumiskykyinen ja jonkun muun mielestä haluttava, juuri ne samat kriteerit joilla itse puolisoksesi hänet valitsit. Sinkuissahan täytyy olla jotain vikaa kun on sinkuksi jäänyt.
Rakkautta en epäile ollenkaan. Himo ja yhteisen rakentamisen halu on alussa aina vahva mutta sitten tulee arki. Alatte vakiintuneeseen suhteeseen. Ei tarvi enää tyydyttää seksuaalisesti tai toisaalta olla romanttimen, vietellä. Puolisohan on siinä joka tapauksessa, ei tarvi panostaa. Voit ylpeänä sanoa että minun puolisoni ei koskaan pettäisi.
-Siinä kohtaa peli on jo pelattu.
Älä ota itsestään selvänä.
Älä ikinä pyri saamaan 100% varmuutta.
Älä ikinä heittäydy uhriksi.
Anna vartalosi hänen käyttöönsä.
Älä päästä ladatun aseen kanssa yli 12 tunniksi pois kotoa.
Siltikään et voi koskaan tietää varmasti. 100% varmuuteen pääset sinkkuna ja koiran omistajana.
'älä näytä heikkouttasi'...
No joo, se arki tulee ihan varmasti, ja mies kohtaa paremman ihan varmasti. Jokainen meistä vanhenee, joten fyysisesti viehättävämpiä tulee koko ajan vastaan, mutta myös henkistä yhteyttä löytyy joskus jonkun kanssa, töissä tai harrastuksissa. Ei sitä voi estää.
Eihän se väistämätöntä ole, että mies pettää, voihan olla, että hän ottaa opikseen, ero on ollut varmasti raskas prosessi, ja jos hän on vastuuntuntoinen ihminen, sitten kun teidän suhteenne karikkoisemmat ajat tulevat, hän tietää jo, että se ei ole merkki huonosta suhteesta, vaan väistämätöntä. Siihen oppimiseen voi panostaa, itse suosittelisin avioliittoleirejä, missä parisuhteiden vaiheista kerrotaan. Ja nimenomaan nyt, kun suhde on vielä hyvä, ei sitten, kun on jo vaikeampaa.
Mutta tottakai tilastollisesti ennusteenne on huonompi kuin niillä, jotka ovat sinnitelleet ensimmäisissä liitoissaan sen ekan kivikon yli.
Pitää olla tough bad-ass motherfucker? Katujen kasvatti?
Rakkautta en epäile ollenkaan. Himo ja yhteisen rakentamisen halu on alussa aina vahva mutta sitten tulee arki. Alatte vakiintuneeseen suhteeseen. Ei tarvi enää tyydyttää seksuaalisesti tai toisaalta olla romanttimen, vietellä. Puolisohan on siinä joka tapauksessa, ei tarvi panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekemään töitä luottamuksen saavuttamiseksi enemmän kuin suhteessa joka ei ala pettämisellä. On myös tosiasia että suhde joka on alkanut pettämisellä päätyy todennäköisemmin eroon. Toki teillä on kaikki edellytykset onnelliseen parisuhteeseen.
Ihmisillä on taipumus toistaa samoja käyttäytymismalleja. Tunnen ihmisiä jotka aina aloittavat salasuhteen ja kun se on paljastunut vasta eroavat. Ja tämä sama kuvio on toistunut monta kertaa.
joka pihtaa seksiä. Mulla ja miehellä koko elämä on taikaa ja ilotulitusta ja me ollaan niiiiin onnellisia.
Totuus on se, että mies ja hänen vaimonsa ovat varmasti yhteen mennessään ajatelleet ihan samma tavalla. Että yhdessäolo on maailman ihaninta ja heidän liittonsa jatkuu ikuisesti yhtä ihanana. MIes on taatusti ollut silloin yhtä rakastunut vaimoonsa kuin nyt toiseen naiseen.
Ja kun arki on tullut, vaihtuu vaimo kakkosnaiseen. Ja kun siihen suhteeseen tulee arki, vaihtuu kakkosnainen kolmoseen.