Millä "perusteilla" toiset tytöt ovat kaveripiirissä (6-9 -vuotiaat) ns. suosittuja?

kyllä päiväkodissa ja alakoulussa sosiaalisesti lahjakkaat manipuloijat pyörittävät aika hyvin pakkaa. He ovat yleensä taviksia, mutta tavalla tai toisella tekevät selväksi, että he päättävät ketkä tytöt pääsevät kuvioihin mukaan ja ketkä eivät.

Tietysti söpö ulkonäkö, kivat vaatteet, materia ja sosiaalisuus auttavat, mutta niillä manipuloijilla tuntuu kuitenkin olevan parhaiten tyttöporukat hallussa.

Olen huomannut, että noita on kolmea kastia:

-ovelat pikkumanipuloijat, älykkäät vedättäjät, jotka on näitä kaikkein suosituimpia

- tavallisen lapset, joita on iso massa ja joilla normaalisti kaverisuhteita

- kaveriongelmaiset, jotka ovat joko epäsosiaalisen hiljaisia tai kiusankappaleita

Esimerkiksi yksi tyttöni kaveri on juuri tuollainen epäsosiaalinen hiljainen. Tyttö on kiltti, erittäin fiksu ja hänen kotinsa on kiva paikka, jossa vanhemmat pyrkii aina joustamaan muiden lasten takia, koska tietävät tyttärensä kaveriongelmat. Jotenkin on leikeissä passiivinen. Ei innostu kovin helposti mistään, lähinnä istuvat sohvalla juttelemassa, kun muut 8-vuotiaat haluaa leikkiä juoksuleikkejä, pelailla pelejä ja touhuta. On siis kiva, mutta mielikuvitukseton ja ponneton yhteiseen toimintaan. Jää helposti koulussa yksin välitunnilla, koska ei mene toisten mukaan. Laumanahan nuo liikkuu ja meidänkin tyttö (myös hiljainen) menee mukaan vaan, kun ei pois ajeta. Tämä taas jää yksin seisomaan, kun kukaan ei huomaa aina erikseen pyytää. Mutta tosiaan kiva tyttö ja hyvä ystävä muuten, mutta tavallaan tuo vetäytyvyys on se syy, miksi helposti jää yksin.

Kyllähän se joskus tuntuu rankalta pienen tytön elämä, aina pitäisi jaksaa olla pirteä, aktiivinen yhdessä leikkijä, pukeutua nätisti jne. Omasta tytöstä huomaan, että sillon kavereita riittää. Mutta kun tulee vaihe että on väsyneempi ja haluttomampi yhteisiin leikkeihin ja aikamoista neuvottelua ja sopimista se välillä on, niin heti jää porukan ulkopuolelle.

Voisko olla niin ettei erona olekaan kotiolot ja vaatteet vaan henkilökemiat ja luonteet. Jotkut lapset ovat herkempia ja toiset itseriittoisempia.



Herkemmästä lapsesta voi tuntua ettei hänellä ole yhtään kaveria, toinen on sanonut rumasti, hänen voi olla vaikea mennä konfliktin jälkeen leikkimään yms, Ja hän kertoo asiasta herkemmin vanhemmille.



Kun taas itseriittoisempi ja kovempi luontoisempi lapsi vähät välittää toisten sanomisista tai vaikka ne kirpaisevatkin hän ei jää miettimään niitä enempää vaan menee takaisin porukkaan tai jonkin toisen luo jos huvittaa.



Omilla 8v tytöilläni ainakin on juuri näin. Samat on lähtökohdat, toinen itkee harvase päivä ettei oo kavereita ja toinen menee kaikkien porukoissa yhtälailla. Tämä herkempi kaipaisi syvällisempää "tosiystävyyttä" ja tuntee itsensä herkästi ulkopuoliseksi, kun taas tämä itseriittoisempi ei tarvi sitä "yhtä ainoaa parasta" kaveria. Jos kaverin kans tulee ongelmia hän on pari päivää jonkun muun kanssa. Periaatteessa hän manipuloi herkempiä kavereitä jättämällä heidät ja saa kaverit kilpailemaan hänen hyväksynnästään.



Molemmilla on kavereita yhtä lailla, mutta herkempi vain kokee kavereiden määrän ongelmaksi.

Voisko olla niin ettei erona olekaan kotiolot ja vaatteet vaan henkilökemiat ja luonteet. Jotkut lapset ovat herkempia ja toiset itseriittoisempia. Herkemmästä lapsesta voi tuntua ettei hänellä ole yhtään kaveria, toinen on sanonut rumasti, hänen voi olla vaikea mennä konfliktin jälkeen leikkimään yms, Ja hän kertoo asiasta herkemmin vanhemmille. Kun taas itseriittoisempi ja kovempi luontoisempi lapsi vähät välittää toisten sanomisista tai vaikka ne kirpaisevatkin hän ei jää miettimään niitä enempää vaan menee takaisin porukkaan tai jonkin toisen luo jos huvittaa. Omilla 8v tytöilläni ainakin on juuri näin. Samat on lähtökohdat, toinen itkee harvase päivä ettei oo kavereita ja toinen menee kaikkien porukoissa yhtälailla. Tämä herkempi kaipaisi syvällisempää "tosiystävyyttä" ja tuntee itsensä herkästi ulkopuoliseksi, kun taas tämä itseriittoisempi ei tarvi sitä "yhtä ainoaa parasta" kaveria. Jos kaverin kans tulee ongelmia hän on pari päivää jonkun muun kanssa. Periaatteessa hän manipuloi herkempiä kavereitä jättämällä heidät ja saa kaverit kilpailemaan hänen hyväksynnästään. Molemmilla on kavereita yhtä lailla, mutta herkempi vain kokee kavereiden määrän ongelmaksi.

Luonteeltaan sosiaalinen, vilkas mielikuvitus, aina on löytynyt seuraa, leikkii kaikkien kanssa, ok näköinen( ei mikään huippu nätti), vaatetus niin ja näin(nyt haluaa kulkea harmaissa college housuissa ja leikkii skeittaria)

Siirtyy leikkimään seuraavan lapsen kanssa kun yksi lähtee kotiin. Jos ei kelpaa jonkun leikkiin, toteaa sen kotona, muttei varsinaisesti jää rypemään siihen.

Viihtyy paremmin poikien kanssa..

Hänellä on myös tyttökavereita, mutta synttäreille kutsuttiin taas kaksi tyttöä ja viisi poikaa...?

Tarhassa ja eskarissa kovasti kehuttu sosiaalisia taitoja.

Saapi nähdä miten koulussa suhtaudutaan poikaremmissä kulkemiseen..hänestä kun ei enää saa samanlaista prinsesssaa, mitä muut tytöt ovat...

Olin muistaakseni 4. lk:lla (tai sitten. 3. lk kesken lukukauden) kun luokalleni tuli uusi tyttö. Kaunis kuin mikä. Hoikka, sievät vaatteet, tummat kiharat hiukset olkapäiden ylikin.

Hänestä tuli välittömästi luokan suosikki. Opettaja ihastui. Mutta myös koko luokka, kaikki pojat rakastuivat, kaikki tytöt halusivat olla hänen kaverinaan.

Minä olin niitä, joiden kanssa kukaan ei halunnut olla, seisoin seinän vierellä yksin yhdessä toisen "epäkelvon" kanssa. Minun epäsuosion syy oli se, että olin arka, ujo, hiljainen, ruma, huonosti puettu, huono koulussa mutta ennenkaikkea opettaja alkoi kiustata minua 3. luokalta. Hän oli epäoikeudenmukainen, otti silmätikkuja ja mielitiettyjä. Pelkäsin opettajaa ja muutuin entistä aremmaksi, ja opettajan asenne tarttui muihinkin oppilaisiin...

Toivon kovasti että voisin tutustua tyttöön, saisin ystävän, mutta en ennättänyt, kun heti ensimmäisellä välitunnilla tyttö oli kaikkien luokkalaisten piirittämänä ja kaikki halusivat olla hänen kanssaan.

Ihan ulkonäön perusteella.

tämä kaunis tyttö järjesti synttärijuhlat ja kutsui koko luokan juhliinsa. MInusta se oli tosi hienoa, minäkin siis pääsin, muuten en olisi päässytkään. Perheen täytyi olla varakas, kun pystyivät järjestämään juhlat koko luokalle.. ajattelin minä, köyhän perheen lapsi. Koti oli tavallinen kerrostalohuoneisto, äiti oli yh, eikä ollut paikalla kun juhlat oli, mikä minusta oli outoa.

En tiedä mitä kauniista neidosta tuli ja miten hänen elämänsä meni, mutta suosio perustui ihan siihen, että hän oli kaunis. Mitä muuta hän oli, oliko ystävällinen, kiltti, en tiedä, koska minä en kuulunut tytön ystäväpiiriin millään tavalla, jatkoin seisomista seinän vierellä.

Repesin tälle viestille ihan täysillä! Sun pitäis ryhtyäkirjailijaksi! "ruman looserin päiväkirja" tai "katkeran seinäruusun muisteloita" voisi olla eka bestsellerisi!

Eikun oikeesti, naurattaa tuollaiset aikuiset rumilukset jotka potee ikiuista katkeruutta ja kateutta jotain ala-asteen pikkulikkaa kohtaan...!

No, nyt oot kuitenkin vauvafoorumilla niin taisit saada kuitenkin joskus jonkun miehen siementäkin sit lopulta sinäkin? ;)

MInusta tuo oli tosi nätisti kirjoitettu, eikä yhtään katkeraa tuota kaunista pikkutyttöä kohtaan. Miten joku voi ymmärtää lukemaansa noin väärin?

Se ihminen kuka tuon nyt kirjoittikaan vaikutti enemmän katkeralta sille kiusaavalle opelle. Vai mitä? Ei sille pikkutytölle :DDD

Joskus mä jaksan ihmetellä miten tyhmiä ihmisiä täällä palstalla liikkuu.

vaikka olisi leikkitaitoja ja mielikuvitusta.



Rohkeat ja kovaluonteiset ovat suosittuja.

Kyllähän joku hieman rumasti sanoi, mutta outoahan se vähän on että joku aikuinen noin vielä muistelee jotain ala-asteen hierarkioita. Itse kävisin terapeutillä juttelemassa jos noin vielä menneet kaunaisivat.

Kyllähän joku hieman rumasti sanoi, mutta outoahan se vähän on että joku aikuinen noin vielä muistelee jotain ala-asteen hierarkioita. Itse kävisin terapeutillä juttelemassa jos noin vielä menneet kaunaisivat.

En ole kyseinen muistelija, mutta ihmettelen mitä outoa siinä kirjoituksessa muka oli. Tottakai ihminen muistaa negatiiviset elämänvaiheensa ellei dementia ole iskenyt.

Kyllähän joku hieman rumasti sanoi, mutta outoahan se vähän on että joku aikuinen noin vielä muistelee jotain ala-asteen hierarkioita. Itse kävisin terapeutillä juttelemassa jos noin vielä menneet kaunaisivat.

En ole kyseinen muistelija, mutta ihmettelen mitä outoa siinä kirjoituksessa muka oli. Tottakai ihminen muistaa negatiiviset elämänvaiheensa ellei dementia ole iskenyt.

Ryhtykööt muistelkaamme sit lesboksi ja menkööt pikku prinsessansa kanssa naimisiin jos se niin kauheasti sen maailmaa sitten muutti... Huh mitä kiihkoilua pikkuasioiden takia, onko jäänyt rauhoittavat ottamatta vaiko kusiko kissa aamiaismuroihin, apina?

Kyllähän joku hieman rumasti sanoi, mutta outoahan se vähän on että joku aikuinen noin vielä muistelee jotain ala-asteen hierarkioita. Itse kävisin terapeutillä juttelemassa jos noin vielä menneet kaunaisivat.

En ole kyseinen muistelija, mutta ihmettelen mitä outoa siinä kirjoituksessa muka oli. Tottakai ihminen muistaa negatiiviset elämänvaiheensa ellei dementia ole iskenyt.

Ryhtykööt muistelkaamme sit lesboksi ja menkööt pikku prinsessansa kanssa naimisiin jos se niin kauheasti sen maailmaa sitten muutti... Huh mitä kiihkoilua pikkuasioiden takia, onko jäänyt rauhoittavat ottamatta vaiko kusiko kissa aamiaismuroihin, apina?

On muuten tuo dementikoksi haukkuminen sen tason herjailua ja panettelua että voisi mennä oikeuteen kunnianloukkaus syytteenä.

antoi vain omakohtaisen esimerkin, joka liittyi olennaisesti tämän ketjun aiheeseen.

mutta todella kiinnostunut muista ihmisistä. Leikkikaverin saaminen on niin tärkeää, että tyttö jotenkin pystyy voittamaan sen ujoutensakin ja saa kavereita. Ehkä se on se innokkuus, joka saa muut lapset kiinnostumaan hänen seurastaan. Muuten on ihan tavallinen tenava, tykkää leikkiä monenlaisia leikkejä ja tappeleekin välillä, mutta osaa myös vuorotella ja neuvotella. Olen tosi tyytyväinen, että kavereita riittää nykyään, varsinkin kun tyttö vaikutti pienempänä ihan äärettömän aralta.

Meillä 9/2005 syntynyt tyttö, ja olen miettinyt samaa.



Hän on "lapsellisempi" kuin jotkut muut, just tällaiset manipuloija-tytöt. Ei varmaankaam johda jatkossakaan kaveriporukkaa.



Ei ole yliherkkä torjunnoille, joten on kyllä kavereita normaalin verran. Välillä tulee kyllä torjuntaa.



Kotiin saa tulla, asunto on pienehkö eikä mikään häikäisevä (75m2 kolmio kerrostalossa). Olen suosittu äiti hänen kaveripiirissään (kuulemma reilu ja rento, sanoi tyttären kaveri ja tyttö sanoi että kaikki äidit eivät ole ystävällisiä), otan joskus kaverin mukaan vaikka Lintsille. Lapsella on hyvät leikkivälineet ja normaalikokpoinen huone (13 m2). Järjestän kivoja synttäreitä, joissa on jotain spesiaalia ohjelmaa.



Lapsi on huomiotaherättävän söpö nappisilmä, ihanat hiukset joita aikuisetkin kadehtivat, ja tykkää vaatteista, on tarkka tyylistään jo nyt.



Hän haluaa selvästi että on 1 paras kaveri, jonka kanssa puhua Robinista, leikkiä barbeilla, ulkoilla ym. Ei kaipaa suurta joukkoa.

sanoisin, että ainakin meidän pienessä koulussamme tyttöporukkaa pyörittää aina se "pikkukovis", jolla usein on vielä isosisko ylemmällä luokalla tukemassa.



Pari viime vuotta on ollut melkoista vääntöä juuri näiden tyttöjen kaveriongelmien kanssa. Yksin jäävän tytön äiti soittelee koululle ja vaatii, että hänen tyttärensä pitää ottaa leikkeihin mukaan. Me koulun aikuiset emme oikein pakottaakaan voi, mutta kaikkemme olemme tehneet, jotta tytöt leikkisivät kaikki yhdessä.



Koululle on kutsuttu koolle kaikkien asianosaisten vanhemmatkin ja tilanne aina hetkeksi helpottuu, mutta kauaa se ei kestä. Tytöt osaavat ns. hiljaisen eristämisen ja kiusaamisen. Pelkkä katse tai ilme riittää. Se on raastavaa lapselle ja myös meille aikuisille. Eihän jokaiseen lapsen katseeseen kuitenkaan voi haukkana puuttua, voihan siinä olla tulkintavirhekin.



Pakko on myöntää sekin, että aika usein se yksin jäävä lapsi on jollain tavalla "erilainen", pikkuvanha, kaikkitietävä, vanhojen vanhempien ainoa lapsi (tottunut siihen, että hän on aina ensimmäinen ja keskipiste), tai jollain muulla tavalla ehkä vahva luonne.



Minun kokemukseni mukaan harvemmin se yksin jäävä on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Tai ehkä tänä päivänä hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä lapsia ei enää kovin paljoa ole.

kyllä päiväkodissa ja alakoulussa sosiaalisesti lahjakkaat manipuloijat pyörittävät aika hyvin pakkaa. He ovat yleensä taviksia, mutta tavalla tai toisella tekevät selväksi, että he päättävät ketkä tytöt pääsevät kuvioihin mukaan ja ketkä eivät.

Tietysti söpö ulkonäkö, kivat vaatteet, materia ja sosiaalisuus auttavat, mutta niillä manipuloijilla tuntuu kuitenkin olevan parhaiten tyttöporukat hallussa.

ja mitähän asialle voisi tehdä ope hyvä ????

Anteeksi nyt kauheasti mutta jos on sinun asenteesi siirtynyt lapsille niin en epäile että eivät ole suosittuja. Pidät lapsiasi ja teitä jotenkin parempina. Puhut vaan ulkoisista avuista ja meteriasta.



Ei tuon ikäiset lapset sulje jotain pois leikistä kateellisuuden takia. Mutta jos on kehuskelija niin heippa sanotaan nopeasti.



Me asumme hyvämaineisella ja kalliilla alueella Helsingissä. Asumme alueen ainoassa vuokratalossa. Lapseni kavereilla on vimpan päälle hienoja omakotitaloja. Eli olemme heihin verrattuna köyhiä. Koskaan en ole kuullut mitään arvostelua ja lapsemme on suosittu. Ja sen tiedän siitä, että lähes joka päivä hänelle soittaa 3-6 kaveria. Lapsella on kaiken lisäksi ADHD mistä kyllä ei tiedä kukaan muu perheen ja koulun ulkopuolella. Lasta kehutaan hyväkäytöksiseksi ja kohteliaaksi. Olemme se perhe, jonne muut lapset haluavat tulla koulun jälkeen ja muutenkin leikkimään. Ei rahalla, materialla ja ulkoisilla avuilla ole mitään tekemistä lapsen suosittavuuden kanssa, henkiset arvot ovat tärkeimpiä.



Kasvatuksemme myös poikkeaa hieman koska lapsemme joutuu tekemään kotitöitä ansaitakseen viikkorahaa jne. Hän joutuu itse säästämään lelu- ja pelirahansa. On ehkä ainut asia missä kokee olevansa erilainen kuin muut. Kaverit saavat em. asioita reippasti.