Millä "perusteilla" toiset tytöt ovat kaveripiirissä (6-9 -vuotiaat) ns. suosittuja?

No meillä 11/2003 syntynyt tyttö, eli kolmanelle luokalle menevä...ulkoiset ominaisuudet on jees, nätti, ja hyvät vaatteet, kiva iso talo löytyy jne. Kateellisuus tuntuu piinaavan jo tämän ikäisiä tyttöjä. Muille oli aikoinaan ongelma kun mulla pikkutyttönä oli vaaleat hiukset ja ruskeat silmät, vanhemmat hyvätuloisia jne...toki tuo loppuvuoden syntymäaikakin on mun tytöllä sellainen, että voi olla hiukan lapsellisempi kuin muut, en tiedä...eipä paljoa vaadi kun joutuvat pelistä pihalle.

mutta en ole vielä keksinyt. Itsellä tyttö 1/2004, välillä aivan yksin ja välillä kavereita liiaksi asti.

Oman tyttöni (7.v) mukaan siihen vaikuttaa minkälaiset ja kuinka uudet lelut ja vaatteet on. Samoin koti, jos on iso huone jossa paljon kaikkea kivaa, ja vaikka koira, niin sinne halutaan leikkimään jne.

Varmaan aika samat asiat mitä teini-ikäisilläkin.

Itselläni on 7.v, 10.v ja 15.v tytöt, ja olen huomannut että just ala-asteikäiset osaa olla paljon julmempia kavereiden kanssa kuin teini-ikäiset.

Ala-asteikäiset on hyviä pullauttelemaan kavereita pois porukasta, juonimaan että "ei pyydetä tuota leikkimään" jne. Teini-ikäisillä on monesti vakiintuneet 3-6 hengen kaveriporukat, joiden kanssa hengataan koulussa ja vapaa-ajalla.

Tämä siis vähän aiheesta poiketen :D

jolla on ylikorostunut oikeudentunto. Ja voitte varmaan arvata, miksi ei ole kovin suosittu ikäistensä keskuudessa.

Tuntuu että tilanne on täysin erilainen joka ikinen päivä. Yhtenä päivänä joku kiusaa ja syrjii, toisena se on paras kaveri ja haluaa intopiukassa tulla meille kylään.

saa kavereita missä vaan. On puhelias, ulospäinsuuntautunut ja hyvät sosiaaliset taidot. Myös päiväkodin mukaan, ei vain oma mielipiteeni. Päiväkodissa ei ollut ongelmia kaverisuhteissa. Lisäksi saa muut mukaansa leikkeihin ja on vilkas mielikuvitukseltaan eli keksii hyviä leikkejä myös muiden mielestä. On tasapuolinen muita kohtaan myös sekä vaatii samaa muilta.

Siinä nyt jotain ainakin.

peruskaveri. Kavereita on ja aina mahtuu porukkaan, muttei vedä porukkaa tai ole se suosittu. Olen huomannut, että noita on kolmea kastia:

-ovelat pikkumanipuloijat, älykkäät vedättäjät, jotka on näitä kaikkein suosituimpia

- tavallisen lapset, joita on iso massa ja joilla normaalisti kaverisuhteita

- kaveriongelmaiset, jotka ovat joko epäsosiaalisen hiljaisia tai kiusankappaleita



Esimerkiksi yksi tyttöni kaveri on juuri tuollainen epäsosiaalinen hiljainen. Tyttö on kiltti, erittäin fiksu ja hänen kotinsa on kiva paikka, jossa vanhemmat pyrkii aina joustamaan muiden lasten takia, koska tietävät tyttärensä kaveriongelmat. Jotenkin on leikeissä passiivinen. Ei innostu kovin helposti mistään, lähinnä istuvat sohvalla juttelemassa, kun muut 8-vuotiaat haluaa leikkiä juoksuleikkejä, pelailla pelejä ja touhuta. On siis kiva, mutta mielikuvitukseton ja ponneton yhteiseen toimintaan. Jää helposti koulussa yksin välitunnilla, koska ei mene toisten mukaan. Laumanahan nuo liikkuu ja meidänkin tyttö (myös hiljainen) menee mukaan vaan, kun ei pois ajeta. Tämä taas jää yksin seisomaan, kun kukaan ei huomaa aina erikseen pyytää. Mutta tosiaan kiva tyttö ja hyvä ystävä muuten, mutta tavallaan tuo vetäytyvyys on se syy, miksi helposti jää yksin.

loppuvuoden 2003 mallia oleva neiti. Nätti ja "massaan menevä" tyttö. Tytöllä ei ole montaakaan kaveria. Meidän tapauksessa olen kanssa ajatellut ja huomannutkin että tyttö on ehkä hiukan lapsellisempi kuin muut, tulee esim. "poikajutuissa" vähän perässä.. Monet luokkansa tytötkin taitavat olla alkuvuodesta syntyneitä.

oma 04 syntynyt tyttöni oli aina sosiaalinen ja iloinen ja kavereita riitti. ekalla luokalla tilanne muuttui ja nyt tokalle luokalle siirtyessä hän on sisäänpäin vetäytynyt ja arka ikätoveriensa edessä. Hän on poikkeuksellisen kaunis enkä itse oikeastaan keksi muuta yytä syrjimiseen. Isot pojat koulussa huutelevat hänelle välitunneilla tykkäämisjuttuja vaikka oma 7v ei sellaisesta vielä lainkaan välitä:(

Oman tyttöni (7.v) mukaan siihen vaikuttaa minkälaiset ja kuinka uudet lelut ja vaatteet on. Samoin koti, jos on iso huone jossa paljon kaikkea kivaa, ja vaikka koira, niin sinne halutaan leikkimään jne.

Meillä kaverit viihtyivät hyvin vaikkei ollut paljon leluja eikä omaa huonetta. Mutta sitten kun lelujakin alkoi olla ihan kilpailukykyinen valikoima ja iso omahuone, ei kavereita enää välttämättä ollutkkaan. Nyt kun kaveripiiri on koulun myötä laajentunut ja tyttö on melko suosittu luokassaan, alkaa nämä aiemmin tyttöäni syrjineet kiinnostua hänen seurastaan uudelleen.

Päiväkodissa ja esikoulussa oli normaali reipas tyttö, leikki kaikkien kanssa, ja muutenkin oli kaikkien kaveri. Reilu ja oikeudenmukainen, mutta ei siis ikinä ollut mikään laumanjohtaja, vaan leikki kiltisti sen kanssa, joka millonkin sattu olemaan yksin. Esikoulussa ystävystyi mukavan tytön kanssa, ja olivat ala-asteen kolmoselle tai neloselle parhaimmat kaverit.

Tyttöni kaveri kuitenkin muuttui kovasti, hänestä tuli kunnon manipuloija, joka yhtenä päivänä saattoi vältellä tyttöäni kuin ruttoa, ja taas seuraavana päivänä esitti parasta kaveria.



Oma tyttöni ei jaksanut kaverinsa jatkuvaa manipulointia ja pomputtelemista, ja "katkaisi" ystävyys-suhteen.



Ala-asteen lopusta tyttöni ystävystyi kolmeen mukavaan tyttöön, pääsi heidän kanssaan samalle luokalle yläasteelle, ja nyt ovat ihan erottomattomat.

Harmi vaan, kun ei päässeet samaan lukioon. Tytöstäni tuli näiden kolmen uuden kaverin myötä paljon avoimempi ja sosiaalisempi, kun ei tarvinut "pelätä" että joku alkaisi pompottelemaan, tai keksimään uusia sääntöjä.



Pointtini oli siis se, että niinkuin joku jo aikaisemmin sano, monesti ne oikeat kaverit löytyy vasta ala - ja yläasteen vaihteessa. 6-9 vuotiaat osaa olla välissä tosi taitavia manipuloijia.

Ei tuon ikäiset vielä ulkonäköä kadehdi. Vaatteita ehkä hiukan, mutta eniten tuntuu kateutta aiheuttavan mukava ja löysä koti. Niitä lapsia ihaillaan, joiden kotona on rentoa ja siellä saa käydä. Ulkonäkö... ei, ei. Tuossa iässä se on vielä sivuseikka.

oma 04 syntynyt tyttöni oli aina sosiaalinen ja iloinen ja kavereita riitti. ekalla luokalla tilanne muuttui ja nyt tokalle luokalle siirtyessä hän on sisäänpäin vetäytynyt ja arka ikätoveriensa edessä. Hän on poikkeuksellisen kaunis enkä itse oikeastaan keksi muuta yytä syrjimiseen. Isot pojat koulussa huutelevat hänelle välitunneilla tykkäämisjuttuja vaikka oma 7v ei sellaisesta vielä lainkaan välitä:(

Oman tyttöni (7.v) mukaan siihen vaikuttaa minkälaiset ja kuinka uudet lelut ja vaatteet on. Samoin koti, jos on iso huone jossa paljon kaikkea kivaa, ja vaikka koira, niin sinne halutaan leikkimään jne.

Meillä kaverit viihtyivät hyvin vaikkei ollut paljon leluja eikä omaa huonetta. Mutta sitten kun lelujakin alkoi olla ihan kilpailukykyinen valikoima ja iso omahuone, ei kavereita enää välttämättä ollutkkaan. Nyt kun kaveripiiri on koulun myötä laajentunut ja tyttö on melko suosittu luokassaan, alkaa nämä aiemmin tyttöäni syrjineet kiinnostua hänen seurastaan uudelleen.

Tyttöni vasta sanoi, että kaikki kaverinsa haluavat mennä erään tytön luo, jolla on hieno huone kaikkine prinsessaleluineen, pihalla trampat ja muut ja vielä oma koira. Samassa kaveripiirissä on tyttö, joka on vähän köyhempi. Ei uusia leluja, pitää leikkiä pihalla kun ei ole omaa huonetta jne. Siellä eivät ole montaa kertaa käyneet leikkimässä.

niin meidän pihapiirissä määräilevä ja epäkohteliaasti käyttäytyvä tyttö jää yksin.

minulla on 3 tyttöä. 9-vuotiaalla on paljon kavereita ja hän on hyvin suosittu, kutsutaan aina kaikkien synttäreille ja monet haluavat leikkiä hänen kanssaan välitunneilla ja koulun jälkeen. Tyttö on erittäin ystävällinen, ei koskaan hauku tai kiusaa, osaa eläytyä muiden tunteisiin, sovittelee muiden riitoja. On myös hyvin oikeudenmukainen ja noudattaa sääntöjä. Lisäksi myös kaunis ja hyvä koulussa.



Pikkusiskonsa 5-v on äkkipikainen, määräilevä ja osallistuu muiden mukana erilaisiin pikkuriitoihin päiväkodissa. Kavereita on ihan OK, mutta ei ole samalla tavalla kaikkien suosiossa kuin isosiskonsa. Taviksen ulkonäkö.



Keskimmäinen taas on aurinkoinen ja iloinen myötäilijä ja hänellä kavereita riittää enemmän kuin pikkusiskolla mutta ei toisaalta ole isosiskon tapaan kaikkien suosiossa. Taviksen ulkonäkö.

niin luulin, kun tässä on nyt käynyt selväksi.



Suosittuja on ne kivat, jotka ovat ystävällisiä muille, eikä puhu seläntakana ja jotka tietää paljon asioista, ei kuitenkaan elvistele niillä. Ottavat muut huomioon..



Omat tytöt ovat 96, 00, 03 ja ihan järjestään samat kriteerit tuntuu olevan.



Kullakin ainakin tuntuu olevan kavereita paljon ja meillä tosin on iso talo ja lapset saavat asioita, mutta..



Toisaalta meillä saa olla ja tehdä asioita, mitä monenkaan kaverin luona ei saa. Kun äidit eivät jaksa. Se on jo yksi kriteeri, miksi meillä pyörivät niin paljon.

on myös usein suosittu. Tällainen lapsi osaa aloittaa yhteisen toiminnan toisten kanssa tai tulla mukaan jo aloitettuun toimintaan - se vaatii taitoa. Lisäksi toiminnan eteenpäinvieminen, neuvottelutaidot ja joustavuus, muttaa myös omien mielihaluejen esiintuominen tekee lapsesta sosiaalisesti kyvykkään. Aina suosittuna olo ei edellytä kiinnostavia leluja tms. mutta onhan se niin, että jonkin verran on oltava myös leluja, pelejä tms, jotta löytyy mielekästä yhteistä tekemistä, ne kun ohjaavat kuitenkin toimintaa.

jos on normaalisti kasvatettu lapsi. Suosituksi kaveriksi tekee rehti ja reilu luonne. Sosiaalisuus on plussaa.

Olin muistaakseni 4. lk:lla (tai sitten. 3. lk kesken lukukauden) kun luokalleni tuli uusi tyttö. Kaunis kuin mikä. Hoikka, sievät vaatteet, tummat kiharat hiukset olkapäiden ylikin.



Hänestä tuli välittömästi luokan suosikki. Opettaja ihastui. Mutta myös koko luokka, kaikki pojat rakastuivat, kaikki tytöt halusivat olla hänen kaverinaan.



Minä olin niitä, joiden kanssa kukaan ei halunnut olla, seisoin seinän vierellä yksin yhdessä toisen "epäkelvon" kanssa. Minun epäsuosion syy oli se, että olin arka, ujo, hiljainen, ruma, huonosti puettu, huono koulussa mutta ennenkaikkea opettaja alkoi kiustata minua 3. luokalta. Hän oli epäoikeudenmukainen, otti silmätikkuja ja mielitiettyjä. Pelkäsin opettajaa ja muutuin entistä aremmaksi, ja opettajan asenne tarttui muihinkin oppilaisiin...



Toivon kovasti että voisin tutustua tyttöön, saisin ystävän, mutta en ennättänyt, kun heti ensimmäisellä välitunnilla tyttö oli kaikkien luokkalaisten piirittämänä ja kaikki halusivat olla hänen kanssaan.

Ihan ulkonäön perusteella.



tämä kaunis tyttö järjesti synttärijuhlat ja kutsui koko luokan juhliinsa. MInusta se oli tosi hienoa, minäkin siis pääsin, muuten en olisi päässytkään. Perheen täytyi olla varakas, kun pystyivät järjestämään juhlat koko luokalle.. ajattelin minä, köyhän perheen lapsi. Koti oli tavallinen kerrostalohuoneisto, äiti oli yh, eikä ollut paikalla kun juhlat oli, mikä minusta oli outoa.



En tiedä mitä kauniista neidosta tuli ja miten hänen elämänsä meni, mutta suosio perustui ihan siihen, että hän oli kaunis. Mitä muuta hän oli, oliko ystävällinen, kiltti, en tiedä, koska minä en kuulunut tytön ystäväpiiriin millään tavalla, jatkoin seisomista seinän vierellä.

Mä sanoisin samaa, että hyvät leikkitaidot vaikuttavat paljon. Jos on paljon leikki-ideoita, suostuu eri rooleihin leikeissä, ottaa muut huomioon ja neuvottelee ristiriitatilanteissa, niin pärjää jo tosi pitkälle.



Vanhempien pitää antaa tilaa vapaalle leikille, se on tosi arvokasta.