Perustelkaa miksi en saisi ajatella näin...

ap sun mielipiteet on ihan ymmärrettäviä, mutta ehkä tosiaan hieman kärjistät ja yleistät liikaa.



Omassa kaveripiirissäni riittää niitä tapauksia, että on haluttu prinsessahäät ja "päästä työntämään niitä lastenvaunuja". Ja sitten kun iskee arki päälle, ihmetellään kun se onkin niin rankkaa. Synnytys sattui, ai! Ja ihan "pakko päästä" kavereiden kanssa siiderille tyyliin joka viikko ja miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa koko ajan, koska muuten "ei kestä millään". Ja ihmetellään kun se mies ei koko aikaa jaksakaan tehdä niin kuin haluaisi sen tekevän. Itse olen jalat maassa maistraatissa naimisiin mennyt uranainen, joka tuli raskaaksi vahingossa. En edelleenkään erityisesti pidä lapsista noin yleisesti ottaen, mutta omaani rakastan ja pystyn suhtautumaan kaikkiin lapsiin ystävällisesti ja miehen kanssa olemme sopineet että yhdessä mennään vaikka läpi harmaan kiven. Eli myönnetään itsellemme ja toisillemme että vaikeita päiviä ja aikoja tulee ja menee, mutta ei lannistuta siitä. Tämä on helppoa sikäli, ettemme kumpikaan ole koskaan eläneet pää pilvilinnassa tai odottaneet toisiltamme mahdottomuuksia.

Ja tunnen myös monia uusperheläisiä, jotka ovat todenneet olevansa vilpittömän kateellisia siitä, että meillä on yhä "alkuperäinen perhe" kasassa.

Toisaalta tulen itse sellaisesta perheestä, jossa isä käytti aivan liikaa alkoholia, ja avioero oli minulle parasta minkä äiti teki, vaikka olin tosi pieni ja sen jälkeen oli taloudellisesti tosi tiukkaa pitkään.

Ajattelet kovin vanhoillisesti ja olet aika ehdoton. Jopa siinä määrin, että keikut ihan siinä rajalla, voiko sinua ottaa oikeasti tosissaan vai oletko vain trolli.

Muutamaan kohtaan haluaisin tarttua:

- miten kukaan voi ylipäätään erota, etenkin jos on pieniä/teini-ikäisiä lapsia? Miksi kukaan tekee lapsia ihmisen kanssa, josta myöhemmin haluaa erota vain syyllä, että meillä on meni niin huonosti ja oli sitä ja tätä.. eli ilman mitään väkivaltaa tms.

Kuulostat menneeseen jämähtäneeltä mummoltani, joka on sitä mieltä, että erota ei perkele saa, vaikka rakkaus olisi suhteesta täysin loppu. Harvoin niitä lapsia tehdäänkään sellaisen ihmisen kanssa, josta aiotaan myöhemmin erota. Tokihan sinä sen ymmärrät, että vaikka suhde olisikin toiminut ennen lasten syntymää, niitä ongelmia saattaa tulla sen jälkeen.

Minä erosin entisestä puolisostani, koska meillä ei ollut enää mitään yhteistä. Ei yhteisiä puheenaiheita, ei yhteistä tekemistä, vetovoima oli kadonnut. Minusta olisi ollut järjetöntä jatkaa kuolleessa suhteessa vain sillä verukkeella, että "no ainakaan se ei lyö mua".

- kukaan ei oikeasti halua olla lapseton. Se on ennemminkin sitä, että haluaa olla erikoisuuden tavoittelija tai ei koe selviävänsä lapsiperheen äitinä tms. Eli minun ajatuksissani kaikki lapsettomat ovat jossain määrin kateellisia lapsiperheille.

Tuntuu järjettömältä perustella, miksi olet tässä väärässä, koska tämän pitäisi olla selittämättäkin päivänselvää. Yhtä hupsua olisi väittää, että oikeasti kaikki pitävät talvea parhaana vuodenaikana. Ne jotka väittävät muuta, elävät valheessa ja yrittävät vain olla erilaisia. Ei ole millään tasolla mahdollista, että jonkun mielestä talvi olisi pimeytensä ja kylmyytensä vuoksi väsyttävä vuodenaika ja hangessa/sohjossa rämpiminen puuduttavaa puuhaa.

Ap, yritän nyt valaista yhtä kysymyksistäsi. En ole koskaan halunnut lapsia, vaikka kasvoinkin ajattelemaan että joskus niitä saan. Ympäristössäni lasten hankkiminen oli normaalia, ja jotain jota ihmiset vain tekevät koska niin kuuluu tehdä. Näin myös ihmisiä joilla oli lapsia joita he kohtelivat huonosti ja ihmisiä jotka väittivät rakastavansa lapsiaan vaikka kohtelivat heitä tosi huonosti.

Kasvaessani ymmärsin, että voin valita itse yritänkö hankkia lapsia vai en. Ymmärsin myös että voin muuttaa mieltäni ja ymmärsin että nainen on hedelmällinen sen verran kauan että mieltä myös ehtii muuttamaan jos siltä tuntuu.



Nyt olen 37 ja onnellisesti lapsivapaa. Tunnen lapsiperheitä, enkä ole niille tippaakaan kateellinen. Minulla on aikaa parisuhteelle ja harrastuksille, minulla on rauhallinen ja siisti koti, saan nukkua riittävästi. Elämäni ei ole jatkuvaa komentamista ja kieltämistä vaan asiallista aikuisten puhetta. Minun ei tarvitse kuunnella huutamista eikä joutua noloihin tilanteisiin julkisilla paikoilla. Minun ei tarvitse avautua perhe-elämästäni neuvolantädeille, terveydenhoitajille, päiväkodintädeille vaan yksityisyyteni on aidosti yksityistä.

Uskon ja ymmärrän etteivät tällaiset asiat ole kaikille kovin tärkeitä, tai ainakaan tärkeämpiä kuin lapset. Mutta minulle ne ovat. Lasten haluaminen tai haluamatta oleminen ei kuitenkaan ole järkivalinta. Minulle paras ja tärkein syy olla yrittämättä lasta on se että en halua tulla äidiksi.



Ap, minustakin kuullostaa ettet ole ymmärtänyt että ihmiset voivat olla erilaisia ja arvostaa elämässä eri asioita ja valita eri tavalla muuten kuin jos on pakko. Kyllä voivat. Minä en ole kateellinen lapsiperheille, koska he eivät elä sellaista elämää jota haluan elää. Uskon että tunne on molemminpuolinen. Tietysti on niitä jotka kokevat valinneensa "väärin" esim. vauva-arki osoittautuu hyvin raskaaksi tai lasta ei saa yrityksestä huolimatta jolloin lapsivapaasta elämästä ei osaa nauttia. Kaikki eivät kuitenkaan mahdu näihin, vaan ihmisiä nyt vaan on joka lähtöön.

Älkää ruokkiko trollia.

En ole trolli :) -ap-

Miksi mielipiteeni on väärä?

Kirjoitustyylisi on hyvin samanlainen kuin esim. "Miksi naiset ovat niin tyhmiä" -aloittajalla. Noh, sattumaa tietty. Tai ehkä olette sukua tai muuten tuttuja, miehesi ehkä?

Ne, jotka on kykeneviä harrastamaan seksiä, ovat kykeneviä myös kantamaan mahdolliset seuraamukset. Eli jos tulee raskaaksi, lapsi pidetään eikä murhata lasta vatsaan. Ja jos joku idiootti(KAIKKI abortintekijät ovat sellaisia!) abortin tekee, niin silloin hän on elävä lapsettomana koko ikänsä, koska sellaiset itsekkäät h**rat ei lasta ansaitse koskaan. Voisivat vetää vaikka itsensä samalla hirteen, kun ovat lapsensa tappaneet. Ja jos ovat niin itsekkäitä, etteivät tekisi itsemurhaa, niin ansaitsivat tulla kuolemaan yhtä ikävästi kuin miten oman lapsensa murhasivat. Ei mulla muuta.



Ps. kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, MYÖS MINULLA!

Siksipä ne eivät olekaan oikeita tai vääriä, vaan mielipiteitä :). Mutta harva (tasapainoinen aikuinen) ihminen puhuu omista mielipiteistään väärinä.

Siksipä ne eivät olekaan oikeita tai vääriä, vaan mielipiteitä :). Mutta harva (tasapainoinen aikuinen) ihminen puhuu omista mielipiteistään väärinä.

Mä olen VM (melkein valmis) ja aina esim. palaverissa aloitan kertomalla mielipiteeni, jota en itsekään pidä oikeana, ja sitten käsken muiden perustella, miksi olen väärässä.

Itselläni on taipumus aina korostaa että "tää on vain mun MIELIPIDE", ja ehkä siksi minut aina jyrätään kaikissa keskusteluissa, koska itsevarmemmat pitävät omia mielipiteitään jotenkin ainoina oikeina vaihtoehtoina.

(En ole ap...)

mutta monissa asioissa ajattelen kyllä samansuuntaisesti.



Ydinperhe on kiistatta ihanteeni, ja mieheni kanssa olemme sopineet, että ero ei tosiaan tule kysymykseenkään pikkulapsivaiheessa, vaikka aina ei arki niin auvoista olekaan, seksiäkin liian harvoin ja pinna palaa toisiimme liian usein. Perusarki on kuitenkin hyvää ja turvallista - meillä on usein kivaa! Se, että kaikki ei suju niin kuin elokuvissa, ei ole meille syy luovuttaa. Olemme molemmat ydinperheestä ja nähneet ystäväperheiden uusperheet, ja kiistatta kokemus näistä on saanut vakuuttuneeksi, että sellaiseen emme pyri. Ero saattaa tulla, kun lapset ovat isompia, omalta kohdaltani tiedän, että enempää lapsia ei minulle tule (ikä tulee vastaan), mies voi niitä tehdä, mutta tiedän, ettei hänkään ole uusperheiden ystävä. Luultavasti omalta osaltani seurustelisin, kunnes lapset muuttavat pois kotoa, mies voi tehdä toisenlaisen valinnan. Korostan vielä, että olen työkseni tekemisissä ongelmallisten nuorten kanssa, ja näistä nuorista 90 % on uusperheiden ylimäärisiä lapsia, niitä alkuperäisiä. Koen siis uusperheen usein toimimattomana (muutaman toimivankin olen nähnyt mutta niissä on ollut haasteensa, jotka on sitten pitkällisten selvittelyjen jälkeen voitettu).



Lapsettomuus-aihe on minulle kovin henkilökohtainen. Kärsimme lapsettomuudesta 10 vuoden ajan, joten itse ainakin olin kateellinen lapsiperheille. Vapaaehtoisesti lapsettomia en tunne, tunnen siis ihmisiä, joilla ei ole lapsia, mutta ei heillä ole sitä sopivaa puolisoakaan eli kovin vapaaehtoisia he eivät ole. Ainoa vela, jonka tunnen, oli uskomattoman lapsivihamielinen, ja pakko on todeta, että hänellä oli niin paljon ongelmia oman itsensä kanssa, ettei hän vain olisi kyennyt äidiksi. Se viha lapsia kohtaan kätki ne muut tunteet. Väittäisin siis, että useat vapaaehtoisesti lapsettomat ovat lapsettomia pelon takia. Ei uskalleta hypätä tuntemattomaan, kun ei voida tietää, tuleeko se koliikkivauva ja angstinen teini vai ei. Pelko saa kuvittelemaan, että on parempi kyetä kontrolloimaan omaa elämää hallitusti,ja vasta myöhemmin 50-60-vuotiaana tajutaan, että se elämän suurin seikkailu jäikin kokematta oman kontorllifriikkiyden takia. Vain pienen pieni prosentti lapsettomista ei ihan oikeasti koskaan halua lasta, ja näillä ei kysymys ole lasten vaivalloisuudesta tai siitä, että pelätään lasten olevan äänekkäitä, sottaisia jne. vaan sen lapsitarpeen ovat täyttäneet sukulaislapset ja mahdolliset lemmikit eikä ole tullut "ahneutta" saada omaa. Nämä ihmiset harvemmin ylipäätään omistavat mitään vaan elävät kädestä suuhun ja antavat tuulen viedä...



- Ylivelkaantumisen suhteen olen ap:n kanssa samaa mieltä. Jos elämäntilanteet muuttuvat, muutetan myös kulutusta, vaihdetaan asunto pienempään, myydään auto, ei tehdä etelänmatkoja, ei käydä elokuvissa joka viikonloppu jne. Ulosotto on merkki siitä, että elämänhallinta ja talousasiat ovat pielessä. Se viestii siitä, että ihminen todellakin on elänyt toisten rahoilla ja jättänyt nämä toiset ihmiset pulaan, eli siis varastanut heiltä. Ei varastetuilla rahoilla mennä elokuviin tai ravintolaan, ei osteta uusia kenkiä eikä hankita etelänmatkaa. Oksettaa kuulla, että säästin toimeentulotuesta ja lähdimme lomamatkalle. Niillä verorahoilla oltaisiin saatu sinne päiväkotiin yksi hoitaja lisää tai terveyskeskukseen pätevä lääkäri. Sen sijaan joku perhe päättää elää leveästi ja pimittää muita tulojaan ja lähteä etelään yhteiskunnan varoilla. Yök! Tässä asiassa olen varmaan jopa ehdottomampi kuin ap. Jos ei ole rahaa, ei kulutetakaan. Toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseen apuun, ja jos se riittää kattamaan hyvin omat kulut, ei sitä haeta sitten enempää eikä sillä missään nimessä lähdetä huvittelemaan!



Mielipiteesi eivät ole vääriä, ne ovat mielipiteitä. Olet oikeutettu ajattelemaan juuri noin. Osaan suhtaudut tahallisen mustavalkoisesti, mutta perusajatus niissäkin on ihan järkevä.



En ole elänyt suojeltua elämää, ja elämänkokemustakin on tullut jo pitkään. Ymmärrän, että on erilaisia tilanteita ja erilaisia ihmisiä, mutta kokemusten perusteella useimmiten tilanne on niin kuin ap on sanonut. Ihan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.

Joku päivä tapahtuu asioita joita et voi kuvitellakkaan käyvän sinulle/teille. Elämä opettaa niin se vain on ja siksi sinulla on noi mielipiteet tuollaisia ja niin voimakkaita. Olet elänyt ns. hyviä aikoja.



Minulla on 20 vuotta pitkä parisuhde takana. Nyt olemme erossa. Siinä ajassa on tapahtunut vaikka mitä. Olen kokenut lukuisia keskenmenoja, on ollut työttömyyttä, lomautuksia ja täysin yllättäviä sairauksia on puhjennut. En minäkään olisi IKINÄ uskonut että näin tulee vielä minulle/meille käymään!!! Elin vuosia siinä uskossa että meillä on ja tulee olemaan asiat hyvin että mitään ikävää ei meille satu tai jos sattuisi niin siitäkin selvittäisiin. Jossain vaiheessa vain tulee stoppi, päätepysäkki ja silloin joudutaan miettimään kaikki uusiksi ja silloin vasta aletaan ymmärtää toisten hyvinkin erilaisia ratkaisuja elämässään. Ja tosiaan ei kaikki ongelmat esim. parisuhteissa näy ulospäin. Erossa voidaan sitten vain sanoa jotain ympäripyöreätä, ei kerrota että miten kamalaa elämä on ollut toisen kanssa jne.



Sitä vain Ap että nauti tästä päivästä ja niistä seuraavista jotka teille suodaan ilman todellisia ongelmia. Ikuisesti ei kenenkään elämä meni "vain hyvin"...

että olisit kokenut tarpeeksi.



Esimerkiksi - monet eivät itse halua erota, mutta heidän puolisonsa haluaa. Tai eivät haluaisi itse erota, mutta heidän puolisonsa tekee yhdessäolon mahdottomaksi, vaikka pettämällä.



Lisäksi olet vielä aika mustavalkoinen ja tiukka. Se ehkä lieventyy elämän sinuakin tassiessa - tai sitten ei. Monet kokevat elämässään asioita, joissa he joutuvat antamaan itselleen sen armon, jota eivät olisi koskaan kenellekään suoneet. Se opettaa.

Itselläni on taipumus aina korostaa että "tää on vain mun MIELIPIDE", ja ehkä siksi minut aina jyrätään kaikissa keskusteluissa, koska itsevarmemmat pitävät omia mielipiteitään jotenkin ainoina oikeina vaihtoehtoina. (En ole ap...)

että "Tää on vain mun väärä mielipide".

Vapaaehtoisesti lapsettomia en tunne, tunnen siis ihmisiä, joilla ei ole lapsia, mutta ei heillä ole sitä sopivaa puolisoakaan eli kovin vapaaehtoisia he eivät ole.

että kaikki ei välttämättä halua sitä puolisoakaan.

Täytyy sanoa, että fiksuja ihmisiä ja elämässä monenlaista kokeneita. Elämää ei vain voi suunnittella eteenpäin, tai voi, mutta aina ei mene kuten ajattelee.

Kyllä se elämä vielää ap:ta kolhii, ihan varmasti.

Siksipä ne eivät olekaan oikeita tai vääriä, vaan mielipiteitä :). Mutta harva (tasapainoinen aikuinen) ihminen puhuu omista mielipiteistään väärinä.

Mä olen VM (melkein valmis) ja aina esim. palaverissa aloitan kertomalla mielipiteeni, jota en itsekään pidä oikeana, ja sitten käsken muiden perustella, miksi olen väärässä.

Olen melkein edennyt koko kummilenkinpakkaus-osaston esimieheksi, koska mielipiteeni ovat niin tuoreita vaikka ovatkin vääriä. Tällä hetkellä olen vain pakkauspöydän ryhmänvetäjä, mutta kyllä se ylennys on sieltä pikapuoliin tulossa, kiitos väärien mielipiteideni.

Juuri siksi sanoin, että mielipiteeni ovat ns. vääriä, koska teistäkin suurin osahan on toista mieltä. Siis omasta mielestäni tietenkin oikeita, mutta yleistä mielipidettä vastaan. Eikös myös demokratiassa toimi tämä periaate... Ja että ihan provoksi luullaan, voi hyvänen aika.



Mutta, olen silti edelleen tuota mieltä asioista, ei sille mitään voi. Ja löytyi täältä myös muutama sielunveli, jotka ajatteli samalla lailla! Tahallani kirjoitin hieman kärjistetysti, en ole aivan niin ehdoton, mutta halusin pointin menevän perille. Ja teitä joitakin höyrypäitä kun kuunteli niin itsekseni nauroin... :)



Kiitos asiallisista vastauksista teille ystävälliset ihmiset, sellaiset ovat niitä ihmisiä joita kunnioitan. Taas ne, jotka toivoo että minulle ja perheelleni tulee vielä tapahtumaan jotain pahaa, ovat niitä, joille en uhraa ajatustakaan ja toivotan oikeen ikävää loppuelämää.



Mukavaa kesää teille, hymyilkää toisillenne ja olkaa onnellisia! :)

Miksi juuri sielunveli? Miksi kirjoitat aina trolleihisi, miten "kirjoitin tahallaan hieman kärjistetysti"? (Sehän kai juurikin on trollauksen idea). Miksi ihmeessä joku toivoisi (jonkun tuntemattoman) perheelle pahaa? (Oletko vainoharhainen?)



Mukavaa kesää sinullekin :D!

Tahallani kirjoitin hieman kärjistetysti, en ole aivan niin ehdoton, mutta halusin pointin menevän perille. Ja teitä joitakin höyrypäitä kun kuunteli niin itsekseni nauroin... :) Kiitos asiallisista vastauksista teille ystävälliset ihmiset, sellaiset ovat niitä ihmisiä joita kunnioitan. Taas ne, jotka toivoo että minulle ja perheelleni tulee vielä tapahtumaan jotain pahaa, ovat niitä, joille en uhraa ajatustakaan ja toivotan oikeen ikävää loppuelämää. Mukavaa kesää teille, hymyilkää toisillenne ja olkaa onnellisia! :)

kun ne on enemmänkin mielipideasioita, mutta tuohon ulosottojuttuun sen verran että kyllä ihmisellä voi mennä ulosottoon vaikka ei olisi mikään huono talousasioissa tai varsinaisesti tehnyt mitään väärää. Sinänsä kummallista että olet ekonomi kohta ja et tiedä että ulosotto ei aina ole omaa syytä.



Esimerkiksi Suomessakaan ei ole harvinaista että vanhempi on pilannut lapsensa tulevaisuuden täysin jo ennen kuin on täyttänyt 18v. Tiedän pari tapausta jossa on tilailtu lapsen tietämättä lapsen nimiin tämän ollessa alaikäinen vaikka mitä kallista. Ja kun lapsi vihdoin on täyttänyt 18v, niin onkin saanut tietää aika kivat yllätykset omuista luottotiedoista. Ja ei todellakaan ole harvinaista, huonoja vanhempia on maailma pullollaan.



Tämä vain yksi esimerkki, toinen on monet tietyt puhelinmyyntiin perustuvat firmat, joiden toimet on jo kielletty muissa EU-maissa, mutta Suomessa ei. Käytännössä jos joutuu näiden taholta petoksen uhriksi, ja kuluttajariitalautakunta ei lue asiaa uhrin eduksi (kyllä sellaistakin tapahtuu, kun tavallinen ihminen ei osaa yksin edustaa asiaansa oikein), niin ainoa tie viedä asiaa eteenpäin on käräjät. Ja kyllä näitä tapahtuu, ihan tavallisille taloustietoisille ihmisille.



Puhumattakaan vanhusten rahatilanteiden hyödyntämisesti. He jotuvat hyvin helposti identiteettivarkauksien, petosten, läheisten hyväksikäytön uhriksi, eivätkä osaa viedä asiaa eteenpäin tarvitsemalla tavalla.



Nämä vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka kaikki ei todellakaan ole aina siltä mitä näyttää. Muut luettelemasi asiat ovat mielestäni mielipidekysymyksiä pitkälle, ja en siis samaa mielipidettä jaa monenkaan kohdalla. Mutta viimeisessä kohdassa, on kyllä mielestäni kyse jo puhtaasti tiedon ja elämänkokemuksen puutteesta. Katsot ehkä maailmaa liian naivisti, jos kuvittelet että ihmiset itse aiheuttavat aina omat ongelmansa.