Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumma juttu kävi yöllä...
29.07.2012 |
Mies herätti mut ja kysyi onko poikamme mun vieressä. Nukkuu siis joskus meidän sängyssä. Mies katsoi parhaaksi, että otan lapsen viereen, koska ukosti julmetusti ja vauvan sänky oli ikkunan vieressä. Hyvä ajatus häneltä, joten nousin ylös ja unensekaisesti mutisin jotain että "vaunut taitaa olla parvekkeella, että nekin pitää hakea sisään". Kun olin ottamassa poikaa kuulin kehoituksen sängystä "ota nyt ne vaan". Samantien sen jälkeen hirveen vihainen mies avaa parvekkeen oven ja vetää vaunut sisäpuolelle ja oikein mielenosoituksellisesti kolistelee mennessään. Kun kysyin suuttuiko hän jostain, sanoi "anna nyt olla, älä ränkkää". Kun kysyin vielä, et teinkö mä jotain, niin "hän katto, ettei siitä mitään tuu". Sit selän kääntö ja nukkui jo.
Hän on siis tosi äkkipikainen ja itkettää mua usein ja onnistuu aina kääntämää kaiken mun syyksi. Mä en tajua kumpaa käskyä mun ois pitäny tässäkään totella ja millä vauhdilla, kun taas hänen piti muhun hermostua.
Ja tuskin oltais yhdessä ilman lasta, on vielä pieni ja haluan yrittää kovasti pitää perheen kasassa. Jätän yleensä hänen ilkeydet huomioimatta, on kuitenkin tosi ihana muuten. On vaan käsittämättömän tarkka siitä miten toimitaan ja pitäs tehä just niinku hän on ajatellut. (ei siis aina ees sano ääneen). Tämän vuoksi pettyy ihmisiin päivittäin.
Toi yöllinen voi kuulostaa pikkujutulta, mut yöllä pimeessä kun käy pohtimaan asiaa ja on paha mieli, niin paisuu älyttömiin suhteisiin.
Kommentit (9)
Toivottavasti olisi lapsen kanssa kärsivällisempi. En nyt haluaisi kuulostaa liian pahaenteiseltä, mutta ei ole kivaa kasvaa ympäristössä, jossa mikään ei kelpaa ja aina kaikki on tehty väärin. Tuommoinen "pikkujuttu" voi aiheuttaa lapselle ongelmia myöhemmässä elämässä. Syö itsetuntoa.
Tunnistaako mies itse tuollaisen piirteen itsessään? Kannattaisi jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi yöllinen voi kuulostaa pikkujutulta, mut yöllä pimeessä kun käy pohtimaan asiaa ja on paha mieli, niin paisuu älyttömiin suhteisiin.
Kirjallisuutta löytyy, jossa selvästi kerrotaan, millaisia lapsia tällaisesta perheestä kasvaa, enkä usko, että omallesi sellaista haluat.
Tai rupea nyt edes säästämään rahaa, jotta voit varmistaa kunnon terapiat lapsellesi tulevaisuudessa.
hajuton, mauton ja näkymätön
Puhutaan paljon, siks varmaan pysytty yhdessä, vaikka hän äärimmäisen hankala luonne onkin. Mut on herttaisia puoliakin.
Kotona häntä sanojensa mukaan arvosteltiin ja patisteltiin koko ajan, eikä siks mm. siedä yhtään kritiikkiä. Olen tavannut vanhemmat luonnollisestikin. Ovat tosi mukavia molemmat. Ovat joko muuttuneet tai mieheni on kokenut asiat voimakkaammin kuin ovatkaan. Huomaan kyllä äitinsä kanssa jännitteen, mikä ei lähde ikinä. Hänen kanssa miehellä oli pahimmat ongelmat. Luulen, että mieheni puheet ei täysin tuulesta temmattuja ole, mutta koska on äärimmäisen herkkä luonne, niin on ottanut kaiken pahempana.
Nyt tekee itse samaa, eli kritisoi ja arvostelee jatkuvasti, eikä mikään tunnu kelpaavan (lapseen liittyvissä asioissa on samanlainen ja se mua eniten häiritsee). Olen kysynyt minkälainen isä hän haluaa olla. Koska jos toimii noin, niin varmasti hänestä tulee se vanhempi jota kyllä kunnioitetaan, mutta myös pelätään. Nyt jo pienessä näkee (vasta puolivuotias), että ei oikein viihdy isänsä kanssa. On ihan äitin poika. Häneltä se on pois.
Tiedän, että hän voi olla hyvä isä. Ja ollaan edistytty huimasti... väsyneenä, niinku joku totesi tää puoli korostuu. Päivä kun tulee ja hän heräilee, niin on ihan eri tilanne taas. Helpottaa jo kun voi tänne purkaa tilanteen.
siinä ajattelet täysin virheellisesti, tulee pelkäämään ja vihaamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä ajattelet täysin virheellisesti, tulee pelkäämään ja vihaamaan...
mä mietin ja katselen vielä. Meillä on paljon yhteistä muutakin kuin lapsi. En tarkoita tavaroita kuitenkaan. Ollaan eletty samanlaiset elämät suurinpiirtein ja ymmärrämme toisiamme. Mä oon vaan kääntänyt asiat itselleni hyväksi ja voimaksi. Koska mulla on ollu äärimmäisen kusisia aikoja, niin mun on tosi helppo olla nyt onnellinen pienistä. Toivon, että mieheni pääsee samaan. Ajoittain sen näen. En halua, että lapsemme tulee häntä vihaamaan, mutta en anna minkään tai kenenkään häntä vahongoittavan. Siksi olenkin huolissani ehtiikö hän kasvaa pois siitä katkeruudesta. Ap
siinä ajattelet täysin virheellisesti, tulee pelkäämään ja vihaamaan...
mä mietin ja katselen vielä. Meillä on paljon yhteistä muutakin kuin lapsi. En tarkoita tavaroita kuitenkaan. Ollaan eletty samanlaiset elämät suurinpiirtein ja ymmärrämme toisiamme. Mä oon vaan kääntänyt asiat itselleni hyväksi ja voimaksi. Koska mulla on ollu äärimmäisen kusisia aikoja, niin mun on tosi helppo olla nyt onnellinen pienistä. Toivon, että mieheni pääsee samaan. Ajoittain sen näen. En halua, että lapsemme tulee häntä vihaamaan, mutta en anna minkään tai kenenkään häntä vahongoittavan. Siksi olenkin huolissani ehtiikö hän kasvaa pois siitä katkeruudesta. Ap
ja pyydä, että se miettis vakavasti terapiaan hakeutumisesta, uskon, että hänkin voi selvittää päänsä, kun jo paljon hyvääkin hänessä on ja tietää itsekin oman virheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on lapsen kannalta paljon helpompi erota kuin silloin kun se on parivuotias. Lapsi ei nyt ikävöi isänsä perään ja kasvaa erilllään ja kasvaa tilanteeseen, mutta parivuotias jo varmasti ikävöi (mikäli tuollaista vanhempaa kukaan nyt ikävöi).
SITÄPAITSI, jos mies sai tommosen ajatuksen, niin MIKSI hän ei itse ottanut poikaa viereen vaan herätti sut??
Alue: Aihe vapaa
Raahaa se miehes vaikka nmky:n avioliittoleirille, että voitte puhua tosta.