OPETTAJAT! Välitätkö oppilaistasi? Ov.

Välitän. Nyt kun on omia lapsia, pystyn entistä paremmin jättämään oppilaat iltapäiviksi omien vanhempien huoleksi ja keskityn omiini. Kuitenkin tunnen lämpöä pieniä oppilaitani kohtaan ja arvostan sitä, että olemme jakaneet yhteisen vuoden/vuodet, jotka ovat tärkeitä myös minulle.



Kesällä en juuri ole heidän asioitaan pohtinut, mutta ilahdun jos näen heitä (onneksi silti harvoin!). Opetustyötä en silti ole kaivannut tippaakaan...



Oikeasti olen aika kyynisellä tavalla huomoristinen enkä kovin lässy ja tunnustan kovaan ääneen ammattini haittapuolet. Ryhdyin opettajaksi koska pidän ihmisistä ja pidän oppilaista edelleen. Kummallisesti onnistun välittämään kaikista yhtä paljon, mutta yleensä niistä, kenen kanssa joutuu viettämään eniten aikaa, tulee eri tavalla läheisiä.

suurin osa adhd-ym tapaukseista on ahneita paskoja, jotka tulevat perustamaan yrityksen ja pärjäävät hyvin elämässä, ottamalla muidenkin osuuden huomiossa ja kaikessa.

Ja vielä aikuisenakaan näitä ahneita kaiken nieleviä paskoja ei kukaan rakasta tai kunnioita.

välittämisellä sitä, että haluan huolehtia heidän asioistaan mahdollisimman hyvin, vai sitä, että pidän heistä?



Välitän oppilaistani. Haluan heidän oppivan hyvin. Minulla on monia erityisoppilaita, jotka ovat tavallisella peruskoululuokalla, koska apukoulut on lakkautettu. On myös luokkia, joilla on häiriköitä, ja niitä, joilla on ns. normioppilaita. Jokaisen kohdalla pyrin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Koko kesän olen ajatellut oppilaitani. Olen etsinyt kirjastosta teoksia, kehitellyt tehtäviä tiettyjä oppilaita varten, suunnitellut jotain opintojaksoa erityisluokkaa varten helpotetuksi, tehnyt sellaisia suunnitteluhommia, joita en ehdi lukuvuoden aikana tehdä.



En kuitenkaan pidä suurimmasta osasta oppilaskuntaani. En ole koskaan pitänyt. Opetan yläasteella. Pidän kuitenkin työstäni.



Minulle mukavin oppilas on sellainen, joka on hyväntuulinen, kohtelee muita positiivisesti, pystyy tekemään iloisella mielellä ryhmätyötä kenen kanssa tahansa, hoitaa läksynsä ja kokeensa ja palauttaa paperinsa ajoissa.



En pidä oppilaista, jotka ovat pahantuulisia, eivät koskaan tee läksyjä, paperit hukkuvat, ovat röyhkeitä, huutelevat näsäviisaasti ja sanovat joka ikiseen asiaan, että ei halua tehdä sitä ja tämä kirja on ihan tyhmä ja miksei me voida vaikka katsoa se kirja leffana.



Joistakin oppilaista pitää ja toisita ei. Se on henkilökemiasta kiinni, niinhän se on kaikkien ihmisten kohdalla. Yhdestä oppilaasta tiesin vaistomaisesti heti ensimmäisenä päivänä, ennen kuin hän oli ehtinyt suunsa avata, että inhoan häntä syvästi. Onneksi hän pääsi nyt pois koulusta. Hän oli todella niljakas, aina röyhkeästi huuteleva, ei koskaan hiljaa, ei läksyjä tehty. Toisaalta oppilas voi olla vilkas, äänekäs oppilas, joka on silti kiva ja hauska ja joka osaa rakentaa hyvän keskustelun tunnin aiheesta ja innostaa muitakin siihen mukaan. Äänekäs ei siis automaattisesti ole innhottava oppilas.



Minulla on ollut yksi aivan ihastuttava tyttöoppilas, jota aina muistan lämmöllä. Hän oli keskitasoinen taidoiltaan ja ujo ja hiljainen, mutta hän oli aina reipas ja kohtelias. Hänen hymynsä kirkasti jokaisen päiväni, ja vieläkin häntä ajatellessani tulen hyvälle tuulelle. En tutustunut häneen kovin hyvin, mutta hän muutti minut paremmaksi ihmiseksi hymyllään, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja pitkää, onnellista elämää.

"Helpot" oppilaat on tietenkin arjessa ihania, mutta jostain syytä ne, joiden kanssa paiskit eniten hommia, kaivautuvat sydämeen syvemmälle.

Juuri näin! Valitettavasti niitä tavallisen helppoja ei niin jää muistelemaan, kun tietää, että he pärjäävät elämässään ihan varmasti. Heistäkin toki välitän, mutta kun heillä tai heidän kanssaan ei ole ongelmia, heidät on helppo unohtaa, kun työpäivä päättyy.

Ne hankalammat tapaukset putkahtavat mieleen lenkillä ja heistä jää pysyviä muistoja. Kenellekään en toivo pahaa, vaan olen valmis aloittamaan vaikka joka päivä puhtaalta pöydältä. Valitettavasti kaikista ei yrityksestä huolimatta saa otetta.

Opetan yläkoulussa ja lukiossa, joten kohtaan paljon eri oppilaita ja opiskelijoita ja vain muutaman kerran viikossa. Vaikutusmahdollisuudet heidän elämäänsä ovat rajalliset, mutta yritän vastata omasta osuudestani parhaani mukaan.

onpa typerää paskaa tämä.

"helppo", "vaikea"...

"helpot" pärjäävät...aivan varmasti... moni "helppo" hiljainen viiltelee, sairastuu anoreksiaan, masennukseen jne.

suurin osa adhd-ym tapaukseista on ahneita paskoja, jotka tulevat perustamaan yrityksen ja pärjäävät hyvin elämässä, ottamalla muidenkin osuuden huomiossa ja kaikessa.

Opetan yläkouluikäisiä, ja oppilaita on yhden vuoden aikana noin 230. Joten ei heihin kauheasti ehdi kiintyä. Kesäloman aikana naamat ja nimet unohtuvat.

Pidän kuitenkin työstäni suuresti. Ja pidän oppilaista, jotka ovat kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, älykkäitä, oivaltavia, huumorintajuisia.

"Inhoan" mölyäviä ja röyhkeitä oppilaita. Siis katson yhtä luokkaa 2 tuntia viikossa, joten eivät nuo pahiksetkaan ehdi kauheasti ärsyttää.

oppii tykkäämään). Ärsyttäviä on sellaiset (joita on tosi vähän) jotka haukkuu, dissaa, syyttää, valittaa, ei ole paikalla ja syyttää siitäkin, aina provosoi, syyttää koulua, systeemiä, yhteiskuntaa, mutta on itse jatkuvasti huonokäyötksinen, epäkohtelias jne. Ja perustelee sitä sillä että on aito, eikä teeskentele kuten muut. Opetan 16-30 vuotiaita.

en siis tarkoittanut sillä kunnioittamisella mitään hirveän suurimittaista, lähinnä sitä, että ihan suoraan päin naamaa ei ladella törkeyksiä, ja edes kahden kesken voidaan keskustella järkevästi (kun ei pidä vetää mitään esitystä kavereiden edessä), jos jotain ongelmia on ollut. Ja että luokassa häiriköinti loppuu kun sitä pyydetään tai kehotetaan. Kaikkien kohdalla kun nämäkään asiat eivät toteudu...

jotka juttelee ja avautuu mulle. Tunnen itseni tärkeeksi! Ja on kiinnostuneet opetuksesta. Ja ne, jotka ovat suloisia vielä teini-iässä on ihan mahtavia :-) Suloisuudella meinaan sitä, että on iloinen eikä mikään kännäävä ja tupakoiva murkku!

Opetan lukiossa. Pidän opiskeluunsa motivoituneista, reippaista ja rehellisistä opiskelijoista. He ovat reiluja niin opiskelukavereitaan kuin opettajiakin kohtaan, ovat kannustavia muille ja eivät esitä muuta kuin ovat. Opiskelumenestys ei sinällään minuun "tee vaikutusta", kunhan omista lähtökohdistaan edes yrittää. Tämän ikäisillä nuorilla on usein monenlaista muutakin elämässään menossa (poismuutto kotoa, seurustelukuvioita tms), sekin saattaa heijastua koulutyöhön, joskus on hyvä mahdollisista ongelmista opeakin hieman infota. Toivon opiskelijoilleni parasta ja kannustan heitä, mielelläni kuulen myöhemminkin miten heillä menee, olen jopa ylpeä "omistani".

En pidä kieroilevista, opettajaa mielistelevistä tyypeistä. Usein he luulevat esityksensä menevän läpi, mutta ei... Valehtelu, turha valittaminen, juoruilu, toisten mollaaminen ja itsensä jalustalle nostaminen ei tee minuun hyvää vaikutelmaa. Heitäkin kuitenkin kohtelen tasavertaisesti ja arviointiin vaikuttaa samat asiat kuin muillakin