OPETTAJAT! Välitätkö oppilaistasi? Ov.

millainen käytös ärsyttää?







Minkä ikäisiä opetat?

mutta en elä heidän elämää tai omaa elämääni heidän kanssaan - eli joku raja siinä välittämisessäkin. Heidän elämänsä ei ole minun vastuullani.



Ei voi määritellä mukavaa ja kivaa oppilasta, tietää vain mistä itselle nousee karvat pystyy ja se riippuu ihan oppilaasta. Ammattitaitoinen ei sitäkään näytä oppilaalle, vanhemmille tai anna sen vaikuttaa työhönsä.



Olen törmännyt yhteen oppilaaseen, josta voin sanoa, ettei ollut kiva. Muille oppilaille kehui aina itseään eri tavoin ja antoi ymmärtää, että on parempi kuin muut, koki ihan kaiken kiusaamisena ja valitti monesta turhasta asiasta. Välitunneilla liimautui kiinni opettajaan ja puhui taukoamatta omista asioistaan, mistä oli kiinnostunut. Ei ollut kuitenkaan mikään asperger tms, ihan tavallinen poika, jonka vanhemmat (toinen itse opettaja) pitivät poikaa todella älykkäänä ja erinomaisena ja valittivat opelle, kun annettiin liian vaativia tehtäviä (joista ne "tyhmätkin selvisi ihan hyvin ilman lisäselityksiä tai ohjeita).

Ovat mukavia ja toivon hyvää elämässä. Olen iloinen, jos kuulen heidän menestyneen.



Ärsyttäviä on aina joukossa. Sellaisia, joiden toivon oppivan, mutta samalla aiheuttavat jatkuvasti harmia. Nämä oppilaat on häiritseviä ja nenäkkäitä. Pölisevät tunnit seuraamatta opetusta ja päälle haukkuvat opettajia huonoiksi. Lisäksi nokittelevat opettajaa heti tilanteen tullen.



Opetan lukiolaisia.

Toisista vähän enemmän kuin toisista. :) "Helpot" oppilaat on tietenkin arjessa ihania, mutta jostain syytä ne, joiden kanssa paiskit eniten hommia, kaivautuvat sydämeen syvemmälle. Viimeisin luokkani lähti juuri yläkouluun, opetin heitä 6 vuotta, eli jokainen lapsi tuli tutuksi ja läheiseksi.

mä oon joskus muutamiin kiintynyt.

pidän jokaisesta oppilaastani. Tunne-elämän häiriöiset, ylivilkkaat, näsäviisaat jne. ovat välillä tosi haastavia ja voimia vieviä, mutta silti (opetan alkuopetusikäisiä) lapset ovat hurmaavia. Pidän työstäni, vaikka se on myös tosi raskasta nykypäivänä.

Hyväntuulinen ja avoin, ja tietenkin opetuksesta kiinnostunut.

mun LAPSET (vaikkakin teinejä ovat) pyörivät mielessä tosi usein vapaa-ajallakin. Rakastan kaikkia mun oppilaita (9kpl, erityisluokka), olivatpa he sitten miten ärsyttäviä tai kilttejä tahansa. Jokainen ihana ja arvokas omalla tavallaan.

mun LAPSET (vaikkakin teinejä ovat) pyörivät mielessä tosi usein vapaa-ajallakin. Rakastan kaikkia mun oppilaita (9kpl, erityisluokka), olivatpa he sitten miten ärsyttäviä tai kilttejä tahansa. Jokainen ihana ja arvokas omalla tavallaan.

jotenkin oppilaitten kanssa työskennellessä pääsee parhaimmillaan ja pahimmillaan hyvin lähelle toisten ihmisten ajatusprosessea ja toimintaa niin yksilöinä kuin ryhmänä. Väkisinkin tuntee empatiaa oppilaitaan kohtaan jos näkee heitä hirveän erilaina hetkinä, heikoimmillaan ja vahvimmillaan.



Mukava ja kiva oppilas kunnioittaa kanssaoppilaitaan, ei kiusaa tai ilkeile (aitojen kavereiden kesken heitetty molemminpuolinen läppä on eri asia) ja jos nyt ei ole kiinnostunut, niin ei myöskään häiriköi. (Tietysti aina on todella hienoa, jos joku on aidosti kiinnostunut opetettavasta asiasta ja haluaa tietää lisää tai jos joku vähän heikompi oppilas päättää ryhdistäytyä, alkaa tehdä töitä ja edistysaskelia alkaa kertyä. Mutta eihän tätä voi kaikilta vaatia.)



Ja olisi kiva jos opettajaakin kohtaan riittäisi vähän kunnioitusta, mutta vielä enemmän arvostan, jos tosiaan on kiva toisille oppilaille, eikä kiusaa jne.

opettajaa? Musta tuntuu, ettei kukaan kunnioita mua.















Ja ap:n kysymykseen, kyllä välitän

Toivon oppilaalta kunnioitusta koulutovereitaan ja aikuisia kohtaan. Sellaisen oppilaan kanssa on helppo tulla toimeen ja opetuskin onnistuu parhaiten. Välitän kuitenkin myös niistä vaikeammista oppilaista, vaikka he saavatkin aikaan harmaita hiuksia.

hauska, höpsö, iloinen, kiltti, pirteä, ja sellainen, joka on oikeasti kiinnostunut.:-)

"Helpot" oppilaat on tietenkin arjessa ihania, mutta jostain syytä ne, joiden kanssa paiskit eniten hommia, kaivautuvat sydämeen syvemmälle.

Juuri näin! Valitettavasti niitä tavallisen helppoja ei niin jää muistelemaan, kun tietää, että he pärjäävät elämässään ihan varmasti. Heistäkin toki välitän, mutta kun heillä tai heidän kanssaan ei ole ongelmia, heidät on helppo unohtaa, kun työpäivä päättyy.

Ne hankalammat tapaukset putkahtavat mieleen lenkillä ja heistä jää pysyviä muistoja. Kenellekään en toivo pahaa, vaan olen valmis aloittamaan vaikka joka päivä puhtaalta pöydältä. Valitettavasti kaikista ei yrityksestä huolimatta saa otetta.

Opetan yläkoulussa ja lukiossa, joten kohtaan paljon eri oppilaita ja opiskelijoita ja vain muutaman kerran viikossa. Vaikutusmahdollisuudet heidän elämäänsä ovat rajalliset, mutta yritän vastata omasta osuudestani parhaani mukaan.

Arvostan oppilaissa rehellisyyttä, positiivista suhtautumista koulunkäyntiin, oma-aloitteisuutta ja toisten huomioon ottamista. Sellaiset oppilaat, jotka puolustavat heikompia ja puuttuvat kiusaamisen/ epäoikeudenmukaiseen kohteluun ovat luokassa kullan arvoisia.



Eniten ottaa päähän oppilaat, jotka valehtelevat. Pahimpia ovat ne, jotka valehtelevat kotona niin hyvin, että vanhemmat uskovat mieluummin lapsen kuin opettajan sanaa.

erilaisista heikkouksistaan huolimatta yrittävät ja tekevät aina parhaansa. Joissain vain näkee sellaista uskomatonta sitkeyttä, että voi olla varma, että he tulevat pärjäämään.

Osa nyt sattuu olemaan ihan muutenkin perhetuttuja, kun kaikki naapurien lapset on samassa koulussa. Mutta muutenkin ajattelen oppilaita ihmisinä, joilla on muutakin elämää kuin minun aineeni opiskelu. Ja he vieläpä oppivatkin parhaiten, jos kokevat meillä olevan ihan hyvät välit.



Mukava oppilas on sellainen ihan vain tavallinen, ei liian yli-innokas eikä myöskään pulpetin alle valuva, vaan se siltä väliltä oleva ihan tavallinen lapsi.



Epäkiva oppilas on vihamielinen ja aggressiivisen asenteen omaava. Niitä saa toisaalta aika helposti pehmitettyä lempeydellä. Mutta sellaiset vievät minulta ainakin aika paljon voimia, eikä musta ole kiva lähteä töistä kotiin ihan uupuneena.

erilaisista heikkouksistaan huolimatta yrittävät ja tekevät aina parhaansa. Joissain vain näkee sellaista uskomatonta sitkeyttä, että voi olla varma, että he tulevat pärjäämään.

voisiko ihmisiä rakastaa ja arvostaa, vaikka heistä näkisi, etteivät he jollain mittapuulla pärjääkään tai tule pärjäämään?

Mulla on ihan toisin päin. Niitä haastavia tapauksia ei tule muisteltua. Tuohon voisi vaikuttaa se millä asteella opettaa. Ja luokanopettajalla ja aineenopettajalla on aika erilainen tilanne.



Mulla haastavimma oppilaat olivat opettajien lapsia. Kaksi sellaista oli, jotka olivat omilta vanhemmiltaan kuulleet kaikenlaista henkilökunnan asioita, jotka eivät oppilaille kuulu. Ja ne oppilaat todellakin käyttivät sitten aseenaan kaikkea mahdollista tieto mitä niillä oli alkaen opettajakokousten aikatauluista ja aiheista henkilökunnan kemioihin.



En ole kyllä kantanut huolta niiden oppilaiden pärjäämisestä. Pitäkööt omat vanhempansa huolta siitä pärjäämisestä, mua ei ole kiinnostanut uhrata yhtään ajatusta niille.

erilaisista heikkouksistaan huolimatta yrittävät ja tekevät aina parhaansa. Joissain vain näkee sellaista uskomatonta sitkeyttä, että voi olla varma, että he tulevat pärjäämään.

voisiko ihmisiä rakastaa ja arvostaa, vaikka heistä näkisi, etteivät he jollain mittapuulla pärjääkään tai tule pärjäämään?

Vaan siitä, että oppilas yrittää ja tekee parhaansa. Se ilahduttaa, vaikka oppilas ei aineessa pärjäisikään. Mutta kun tekee aidosti parhaansa, niin se lämmittää.

Ja sillä asenteella taas pärjää tulevaisuudessa. Eikä kenenkään tarvikaan pärjätä joka mittapuulla, onhan meillä jokaisella heikkoutemme. Ei opettajakaan odota mitään täydellisyyttä.