Oletko lukenut Laila Hietamiehen/Hirvisaaren kirjoja?

Eli kysymys ei koskenut LH:n ulkonäköä tai persoonaa.



Tarkoitus oli keskustella kirjallisuudesta...



Mä en aina jaksa tätä av:ta.



Mutta joo - Sonjasta ja Imatra-sarjasta oon tykännyt. Jostain syystä en ollenkaan tykännyt tästä uusimmasta, minä Katariina?

pitää niistä, mutta en vain jostain syystä pidä hänen kirjoitustyylistään :(

on ne kaikki!



Ensimmäiset sarjat (lehmusten kaupunki jne) ovat hyviä, mutta esim minä, katariina on pitkästyttävän huono.

Imatra-sarjan ja Laatokka-sarjan tänä kesänä. Yllätyksekseni pidin niistä nyt, vaikka reilu kymmenen vuotta sitten lukemani Sonja-sarja oli minusta pitkäveteinen ja tylsä.



Jotenkin tuntuu, että tarvitsee itsekin vähän elämänkokemusta, että niitä alkaa ymmärtää ja osata arvostaa. Nuorempana sitä helposti luki vain juonta, ei edes huomannut sitä hienovireisempää elämän ja ajan kuvausta siinä.



Minulle nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnan ihmisenä ainakin on niin terveellistä saada vähän käsitystä ja muistutusta siitä, mitä elämä ennen - aika vähänkin aikaa sitten on Suomessa ollut.

Lahjaksi sain ja ei vaan kolahda. Mutta isoäitini pitää ja kiertoon menneet.

on paras kirjoistaan. Suosittelen!



Ylipäänsä myös aikaisemmat kirjat parempia kuin nämä uudemmat, meinaa kuolla tylsyyteen kun postilaatikolla käyminen kestää kolme sivua...ja sitä draaman määrää!!

Kovasti! Melkein kaikki on hyllyssä.

sijoittuu tsaarinajan Venäjälle

lukea naisten elämästä vuosisadan vaihteessa. Oma mummoni ja hänen vanhempansa ovat eläneet niin erilaista elämää kuin mitä itse. Se, kuinka luonnollista ja helppoa on mennä saunaan synnyttämään ja kuinka ihmiset tulee heti surutaloon, kuolema ja elämä jotenkin luonnollisempina silloin läsnä kuin nyt. Elämä oli tosi paljon rankempaa ja köyhempää mutta oli se varmaan myös yksinkertaisempaa ja siinä mielessä helpompaa.

Että nuorempana en jaksanut, mutta nyt olen yrittänyt uudelleen ja tykännyt :)



Ennen luin kanssa just tota postilaatikolla käymistä postilaatikolla käymisenä mutta nyt alan tajuta, että se postilaatikkoreissu on sivuseikka ja olennaisempaa on ajatukset ja mielenliikkeet sen aikana.



Mutta kuten sanottu, se vaatii varmasti vähän omakohtaista kokemusta elämästä :D Yleensähän hyvissä kirjoissa on kaksi tasoa ja olen muitakin nuoruusajan kirjoja ja leffoja uudelleen luettua tai katsottua huomannut, että olen aikanaan missannut koko pointin :)

Kirjailija ei ole kovinkaan taitava kätkemään historialähteistään esiin kaivamiaan asiatietoja tarinan keskelle, vaan faktan ja fiktion saumakohdat ovat usein ikävästi näkyvissä. Hänen kerrontansa on ällistyttävän usein ylimalkaista kohdissa, joissa voisi herkutella enemmänkin yksityiskohdilla. Tunteiden kuvaajanakaan hän ei ole todellinen mestari. Kerronta jää kaiken kaikkiaan ihmeen pintapuoliseksi. Ihan kuin kirjoittaminen olisi jäänyt kesken.



Ostan kirjat lahjaksi äidille aina kun ne ilmestyvät ja usein luen (tai harpon) ne itsekin. Aiheet ovat enimmäkseen kiinnostavia.

samaa mieltä olen edellisen kanssa.



Silti tykkään ja ajan kuvaus on äärimmäisen kiehtovaa.



Pakko myöntää, mutta en tietäisi tuon ajan elämästä paljon mitään ilman noita kirjoja ja siksi olen kiitollinen.

Eivät mitään korkeakirjallisuutta, mutta eivät kioskitavaraakaan.



Eipä niin olisi av-mammoista enää nykyään elämään semmoista elämää kuin naiset ennen. Hiukka enempi työtä vaati se leivän saaminen pöytään silloin kuin nyt.

Kolkko ja kylmä muori. Aina on tärkeintä että on tukka kampauksessa ja huulipunaa huulissa.

Muistan jonkun jutun, jossa joku tyttäristä kertoi että äiti oli ensimmäisenä haukkunut tyttärensä huolimattoman ulkonäön, kun oli tullut katsomaan tytärtään sairaalaan... Että semmoista.



Kirjoittaminen on hänelle suorittamista. Historiallista faktaa kerätään niin maar kamalasti ja ollaan arkistoiden uumenissa vuodenpäivät, ja sitten vaan laitetaan tiedostot nippuun ja pukerretaan kirja ulos.



Tärkeintä oli saada muotokuva kustantamon seinälle ja arvostusta sieltä.



En löydä mitään aito innostusta historiaan tai tunnetta ihmisiin joista kirjoittaa.



Eipä sillä, Raija Orasen teoksia ei pysty lukemaan kokonaan kannesta kanteen koskaan. Että on näitä muitakin.

Minusta jokaisen suomalaisen äidin pitäisi se lukea.

Mitä me nykyihmiset oikein valitamme, kun meillä on kaikkea? Ei ole sotaa eikä nälänhätää. Se menneisyys on ihan lähellä.

Kaikki luettu läpi! Osa parempia, osa huonompia. Uusin ei ole läheskään yhtä hyvä kuin vanhemmat.



Mutta esim. just tuota Laatokka-sarjaa (alkaa kirjasta Pilvissä taivaanlaiva) olen hetkittäin lukenut niin, ettei voi kirjaa kädestä päästää. Niin jännittäviä kohtia on joissain sen sarjan kirjoissa. Aamuyölle pitänyt lukea, vaikka työpäivä seuraavana päivänä :)



Samaa mieltä, että ihan parikymppiselle ei välttämättä nämä kirjat ja elämänfilosofia avaudu.

täällä kans yksi, joka ei olisi Ilman Hietamiehen kirjoja edes tiennyt, että Venäjällä on aikanaan ollut loistokas ja kiehtova hovi.

Vissiin meni historiantunnit pikkuisen ohi ;)

Sonja-sarjan.



Ihan mielenkiintoisia kirjoja, mutta ehkeivät kuitenkaan mitään ns. korkeakirjallisuutta. Mutta kukin lukee sitä, mistä tykkää, ja arvostan Hietamiestä kirjailijana, vaikka hänen teoksensa eivät mua niin puhuttelekaan.

Joskus ovat uuvuttavan pitkäveteisiä ja joskus taas ihanan rauhoittavia. Lehmusten kaupunki-sarja on koskettanut toistaiseksi eniten. Samoin kuin se sarja, johon kuuluu Mäeltä näkyy toinen mäki ja hylätyt talot, autiot pihat. Osa historiallisemmista kirjoista saa haukottelemaan, mutta pidin tuosta minä, Katariinasta ja Imatra-sarjasta.

tykkään aihepiiristä ja Sonja-sarja sai mut oikeasti uppoutumaan keisarilliseen Venäjään oikeiden historian kirjojen parissa.



Musta se Imatra-sarja ei oikein kolauttanut. Ensimmäinen, jota en saanut millään luettua kuin harppomalla. Samoin Lappeenranta-sarjan jatko-osan jatko-osat alkoi tökkiä. Eli hänen uudempi kirjallisuus. Lappeenranta (eli lehmusten kaupunki jne.) on aina ihana sieltä alkupäästä, samoin Laatokka-sarja ja tuo Sonja myös.