Lue keskustelun säännöt.
Kun nainen eroaa pitkäaikaisesta parisuhteesta, miks uudessa suhteessa
27.07.2012 |
pitää heti ensimmäisenä tehdä lapsi ja vasta sen lapsen jälkeen tutustua ihmiseen ja katsoa toimiiko suhde (yleensä ei toimi, koska lapsi on "vahinko" ja ehkäisy "pettänyt")?
Jonkinlaista näyttämisenhalua exälle miten ollaan oikein päästy yli ja jatkettu elämää?
Kommentit (39)
Jos on pitkä suhde takana, arvioisin, että nainen saattaa olla silloin jo kolmikymppinen. Kun sitten kohtaa uuden miehensä, haluaa lapsen, kun tajuaa, että aika alkaa käydä vähiin? Siksi.
Vastaavasti tässä se mies tekee ihan samoin, eli tekee lapsen nopeasti ja vasta sitten tutustuu siihen naiseen, ei nainen ole tässä se ainoa...
kun mies joko lähtee kävelemään tai pistetään pihalle.
Miksiköhän tämän palstan mielestä universumin suurin onnettomuus on erota ja jäädä lapsen kanssa kahden?
"vahinkolapsen" tarkoituksella lyhyen tuntemisen jälkeen tehneet ihmiset eron jälkeen itkevät joka tuutista kaikille miten elämä on paskaa, raskasta, kamalaa ja mikään ei ole hyvin, mies on kusipää ja kaikki on pilalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut tälläistä ilmiötä tuttavapiirissä. Eli aika yksittäistapaus.
... niin kyseessä yksittäistapaus. Onhan tässäkin ketjussa jo samoin ihmetteliviä.
Ilmeisesti sitten kyseessä tyypillinen tilanne, koska MINUN tuttapiiristäni tulee äkkiseltään neljä kyseisen kalstaista tilannetta mieleen. Voi olla, että ennemmänkin, kun oikein lähtee miettimään.
Kukkoiluahan tuo on sille exsälle, lällää jää, kelpasimpa, vaikka muuta sanoitkin.
Olen eronnut, luonut uuden suhteen ja synnyttänyt lapsen melko nopealla tahdilla (2,5 vuotta). Syynä tähän on ollut aito rakastuminen, halu saada yhteinen lapsi, joka osaltaan tekee meistä tiiviimmin perheen, sekä tietenkin se ikä, joka pakottaa lisääntymään mieluummin nyt, eikä myöhemmin. Millään hetkellä en ole ajatellut kukkoilevani tai näyttäväni jotakin exälleni. Typerää yleistystä.
Eräällä tutullani on erosta pari vuotta ja lapsi ennestään. Tapasi uuden ihanan miehen ja jo parin kuukauden jälkeen alkoi, ilmeisesti ainakin omassa päässään, suunnittelemaan lasta tämän uuden miehen kanssa. Ilmeisesti ihan vaan siksi "kun mä haluuuun vielä". En tiedä oliko tämän mies sitten samaa mieltä asiasta, sillä ero tuli lopulta hyvinkin nopeasti.
Nainen reilusti kolmenkympin paremmalla puolella, muttei siltikään vielä wanha, joten mitään kiirettä ei pitäisi olla. Uuden miehen kanssa ehtisi hyvin tutustumaan pidemmänkin aikaa, vuodessa oppisi toisen jo melko hyvin ja jos uusi suhde on vuoden kestänyt ilman isompia ongelmia, niin silloin ymmärrän, että voisi jo alkaa lasta yhdessä suunnittelmaan.
Minä siis olen mies, eronnut ja isäkin olen. Jos seurustelukumppanini alkaisi kovinkin nopeasti puhumaan lapsen tekemisestä, niin asia pääsisi hyvinkin nopeasti jäähylle. En välttämättä lähtisi karkuun, sillä en ole sanonut, ettenkö vielä lasta voisi tehdä, mutta ennenkuin lisää lapsia tekisin tai uusiin naimisiin menisin, pitäisi sen naisen todellakin olla "SE oikea". Mitään pakottavaa tarvetta minulla kumpaankaan ei ole.
että kun erovat niin sitten naiset eivät enää ala seurustella vaan nauttivat vapaudesta, lapset on kasvatettu ainakin kouluikään tai monesti jopa täysi-ikäisiksi.
olla näyttämisen halua, toisilla ei. Varmaan monenlaisia tapauksia.
30-vuotiailla tai vanhemmilla, joilla ei vielä lapsia, saattaa olla kiire jo lastensaannin kannalta ja ehkä siksi kiirehtivät, ymmärrettävää minusta. Mutta huonoon suhteeseen ei tietenkään kenenkään tulisi lapsia tehdä. Mutta jotkut tekevät, ehkä eivät hallitse sitä osaa elämässään tai se biologinen kello tikittää niin kovaa, ettei näe tai keskity niihin ikäviin puoliin.
Joku, joka on tehnyt lapsia näyttämisen halusta, voisi kertoa kokemuksestaan, miten tarina jatkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tiedän erään tapauksen jossa päälle kolmekymppinen nainen alkoi odottaa uudelle miehelle lasta kun edellinen ei ollut vielä edes vuoden vanha. Lapsilla siis on eri isät. Musta tollanen tahti osoittaa vaan täyttä kypsymättömyyttä henkisellä tasolla, ja ihan säälittää jo lasten kannalta :(
päiväkirjoja ja sinne kirjoittelee aika paljon naisia, joilla on lapsia usemammalle miehelle. Lapsi on tehty heti kun on uusi mies tavattu ja ollaan oltu rakastuneita ja haluttu sitoa mies kiinni lapsella. Ero on tullut sitten vuoden, parin päästä.
Tiedän näitä kyllä oikeastikin. Työkavereista parilla on samanlainen elämäntarina.
Jos on pitkä suhde takana, arvioisin, että nainen saattaa olla silloin jo kolmikymppinen. Kun sitten kohtaa uuden miehensä, haluaa lapsen, kun tajuaa, että aika alkaa käydä vähiin? Siksi.
Vastaavasti tässä se mies tekee ihan samoin, eli tekee lapsen nopeasti ja vasta sitten tutustuu siihen naiseen, ei nainen ole tässä se ainoa...
kun mies joko lähtee kävelemään tai pistetään pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen ajatushan on aivan posketon. Jos joku viljelee tällaista retoriikkaa, se kertoo puhujasta/kirjoittajasta itsestään, ei hänen exästään:-D. Tällaiselle ihmiselle on kenties ylitsepääsemätöntä, että hänen exänsä todellakin on onnistunut löytämään sellaisen suhteen, joka on niin hyvä ja vakaa että siihen voi lapsenkin tehdä.
Tämä ilmiö ei katso edes sitä, miten nopeasti lapsi on pantu alulle. Me olimme olleet jo vuosia naimisissa ja harkinneet vanhemmuutta perusteellisesti ennen kuin ryhdyimme toimeen, mutta käsittämättömän kaunaisella exälläni on pysyvästi palkokasvi nenässään minun ja perheeni elämästä.
No tuskin. Mutta tämä minun tuttuni volisee nyt sitä kun miehellä on lapsia edellisestäkin liitosta ja mies ei olekaan niitä unohtanut, vaikka onkin tehnyt rakkausrusinoita hänen kanssaan.
mutta tiedän erään tapauksen jossa päälle kolmekymppinen nainen alkoi odottaa uudelle miehelle lasta kun edellinen ei ollut vielä edes vuoden vanha. Lapsilla siis on eri isät. Musta tollanen tahti osoittaa vaan täyttä kypsymättömyyttä henkisellä tasolla, ja ihan säälittää jo lasten kannalta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ihmettelen samaa. toisaalta, nykyään (50-luvun jälkeen) uusperheet ja yh-perheet on ihan normi perhemuoto joten kai sitä voi lapsia tehdä huteraankin parisuhteeseen?
enemmän ihmettelen sitä että tehdään se lapsi mutta sitten jännitetään naimisiinmenoa - mikä olisi lähinnä järkiliike kuitenkin tehdä. avioliiton voi päättää viemällä paperit käräjäoikeuteen, lapsen kanssa on "naimisissa" sen toisen puoliskon kanssa vähintään 18v??
minä erosin ex-avomiehestäni, kun tajusin, että meidän arvomaailmat erkanee koko ajan toisistaan. Olen aina haaveillut lapsista, ja kolmenkympin lähestyessä alkoi väkisinkin tulla mieleen, että kohta olisi aika (oltiin seurusteltu jo vuosia) ja samalla tajusin, että haluan olla kotiäitinä. Mies sen sijaan kävi koko ajan ns. urakeskeisemmäksi. Juu lapsia hänkin halusi "sitten joskus" ja niin, että ne eivät sekoittaisi muuta elämää eli töitä, ja kotiäitiyttä hän ei ainakaan ymmärtänyt.
Tajusin lähteä, kun muutenkin tunteet olivat kuolleet pikku hiljaa ajan kuluessa. Tiesin, mitä elämältäni halusin ja löysin haaveideni miehen nopeasti. Menimme naimisiin vuotta myöhemmin ja lapsi syntyi siitä vuoden päästä. En ole katunut hetkeäkään. Toisin kuin parikymppisenä tiesin edes kutakuinkin kuka olen ja mitä haluan, ja niin mieskin. Nyt olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta. Lehdestä huomasin, että exäni meni naimisiin pian eromme jälkeen, mikä oli aika yllättävää hänet tuntien, mutta ehkä hänkin löysi sen oikean. En pitänyt eron ja muuttojen jälkeen mitään yhteyttä exään ja asumme (kai!) eri paikkakunnillakin, joten näyttämisen halusta ei taida olla kyse puolin eikä toisin. Mutta miksi alkaa pikku hiljaa seurustelemaan ja katselemaan "tuleeko tästä mitään", kun tietää mitä haluaa ja elämä on tässä ja nyt :) Kauhistelkaa vielä: miehelläni on lapsia myös edellisestä liitostaan ja ovat ilmeisen sopeutuneita minuun, vaikka emme tutustuneet toisiimme hitaasti viiden vuoden aikana, vaan muutimme heti yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ero pitkäaikaisesta suhteesta _johtui_ siitä, että "mies" oli lapsellinen tietokoneen räplääjä, joka ei koskaan kypsynyt haluamaan naimisiin tai lapsia. Siksi erottiin, kun olin 3-kymppinen. Löysin paria vuotta myöhemmin uuden miehen ja puoli vuotta seurustelun aloittamisesta odotin jo lasta ja mentiin naimisiin. Nyt meillä on kaksi lasta ja onnellinen avioliitto.
Exälle näyttäminen ei siis kiinnostanut vähääkään. Se mikä kiinnosti oli perheen perustaminen ja sitä ei hänen kanssaan voinut tehdä, joten piti etsiä mies, joka halusi samoja asioita. Siksi aikataulu oli ulkopuolisen silmiin nopea, mutta meille juuri oikea.
Siinä vastaus suureen arvoitukseen. ;) Luulen, että mun tapaukseni on hyvinkin tyypillinen.
"vielä yksi lapsi" - kyllä vai ei. Jos nainen vielä haluaa yhden, hän todennäköisesti haluaa sen nopeasti uuteen suhteeseen mentyään. Jos nainen ei enää halua lapsia, niitä ei uuteen suhteeseen synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ero pitkäaikaisesta suhteesta _johtui_ siitä, että "mies" oli lapsellinen tietokoneen räplääjä, joka ei koskaan kypsynyt haluamaan naimisiin tai lapsia. Siksi erottiin, kun olin 3-kymppinen. Löysin paria vuotta myöhemmin uuden miehen ja puoli vuotta seurustelun aloittamisesta odotin jo lasta ja mentiin naimisiin. Nyt meillä on kaksi lasta ja onnellinen avioliitto.
Exälle näyttäminen ei siis kiinnostanut vähääkään. Se mikä kiinnosti oli perheen perustaminen ja sitä ei hänen kanssaan voinut tehdä, joten piti etsiä mies, joka halusi samoja asioita. Siksi aikataulu oli ulkopuolisen silmiin nopea, mutta meille juuri oikea.
Siinä vastaus suureen arvoitukseen. ;) Luulen, että mun tapaukseni on hyvinkin tyypillinen.
Noin juuri itsekin koin. Ero voi johtua juuri siitä, että tietää mitä haluaa ja että sitä ei silloisen kumppanin kanssa voi saada. Ja jos eron jälkeen löytää sopivan kumppanin nopeasti (ja useinhan löytää, kun tietää mitä etsii; itse löysin kultani netistä ilmoituksella, johon laitoin ihan rehellisesti esim. tuon kotiäitiyshaaveeni), niin miksi ihmeessä haaveita ei saisi toteuttaa? On eri asia hengailla ja tutustua rauhassa toiseen ja nimenomaan siihen, mitä edes ITSE haluaa, ja sekin on ihan ok, mutta toivottavasti kumpikin osapuoli on samoilla linjoilla :)
33
keino löytää ihminen, joka hakee samoja asioita. Siksi se on perheenperustamiseenkin todella kätevä. Ei tarvitse nuokkua baareissa yms. ja tutustua tuhansiin henkilöihin löytääkseen juuri sopivan, melko haastavaa on. Harrastuksista taas jos löytää tai kavereiden kautta, niin se on jo melko hyvää tuuria ja paljon hankalempaa.
harvoin hakee/valitaan ihan tavallisia ihmisiä. Joku ihan tavallinen pari jolla tavallinen tarina ei ihmisiä kiinnosta. Heti kun mukana on vähän "draamaa" ihmisiä kiinnostaa enemmän ja jaksosta puhutaan enemmän =ohjelma saa lisää huomiota ja katsojia.
pitkästä suhteesta, on tosiaan hänellä ehkä jo ikää sen verran että lapsen hankinta on paljonkin mielessä - naisellahan ei ole varaa venyttää lapsentekopäätöstä ihan rajattomasti, vaan jos meinaa kohtuullisella yrittämisellä saada lapsia, on syytä panna toimeksi jo 3-kymppisenä (ja siltkin moni lähipiirin nainen on todella pitkän ja vaikean kautta tullut raskaaksi, koska ne hedelmällisimmät vuodet nyt vaan ovat takanapäin). Jos vielä päättyneessä suhteessa on ollut se "ongelma", että mies ei ole halunnut saada lapsia, voi nainen olla jo jonkinlaisella paniikissa.
Aikuinen nainen myös tietää, mitä elämältään haluaa ja useimmat tuossa 3-kympin korvilla hoksaavat, että pärjäävät elämässään ilman miestäkin, jos niikseen tulee.
Lisäksi vielä monella saattaa olla mennyt usko parisuhteeseen, kun pitkä suhde päättyy "tuloksettomana" - sitä ikäänkuin hoksaa, että toisen varaan ei voi laskea mitään oli takana sitten 1 tai 15 yhteistä vuotta, jokainen on oman onnensa seppä.
Lapsen saaminen siis voi olla hyvinkin itsekäs teko, ei sillä ole välttämättä paljoakaan tekemistä sen uuden kumppanin kanssa.
Ja kuten tietysti arvaatte, puhun paljolti omasta kokemuksesta :D Alempaan sosiaaliluokkaan en kuitenkaan tunne kuuluvani, koska olen korkeassa asemassa työyhteisössäni, hyvin toimeentuleva, korkeakoulutettu ja akateemisesta perheestä....
terkuin 29-vuotiaana esikoisen tuoreeseen suhteeseen saanut
erosin pitkäaikaisesta kumppanista kun tapasin uuden, menimme samantien yhteen+kihloihin ja ennenkun ehdin asiaa enempää ajatella niin lapsikin oli tulossa. Uusi ihminen osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi yksilöksi, ja alle 8kk tapaamisesta olin jo eronnut hänestä. Alle vuosi tpaamisen jälkeen olin hänelle jo hakenut lähestymiskieltoa ja vaihtanut asuntoa+puhelinnumeroa ja laittanut ne salaisiksi.
Tunnehuuma vei alussa mennessään, en edelleenkään ymmärrä että mitä tapahtui. Tiedostan kyllä tapahtumat, mutta en sitä että miksi. En ymmärrä miten saatoin käyttäytyä siten kuin käyttäydyin, loukkasin rakkaitani ja lopulta käteen jäi vain tyhjää. Olin tyhmä ja itselleni en varmaan pysty kaikkea antamaan koskaan anteeksi.
T; melkein nelikymppinen, jo ennestäänkin äiti.
Vanhemmuus jatkuu eron jälkeenkin, ja omalla kohdallani koen äitiyden/lasteni olevan suuri rikkaus - erosta huolimatta.