Lue keskustelun säännöt.
Onko osa-aikatyö yhtä "arvikasta" kuin kokoaikainen?
26.07.2012 |
Tyhmästi kysytty, tiedän. Mutta tarkoitan että jos teen lasten takia osa-aikatyötä pienellä työaikaprosentilla vuosikausia, kunnes nuorin on kolmannella-neljännellä luokalla ehkä. Ja sitten haen kokoaikaista työtä muualta. Niin katsooko työnantaja että olen lusinut kotona tekemättä mitään enkä saa töitä enää koskaan vai miten on? Teenkö siis itselleni totaalisesti hallaa tällä ratkaisulla. ja kerrotaan nyt vielä että oikein mielelläni menisin kokoaikaiseen työhön ja saisin siten myös täyden palkan mutta haluan ajatella tässä asiassa lapsiani. Varsinkin kun miehellä työ jossa hankala joustaa työajoissa ja siten lapsilla tulisi helposti pitkät hoitopäivät ja pitkät iltapäivät olla koulun jälkeen kotona keskenään.
Kommentit (18)
Kuulosti vielä hullummalta kysymys.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on parasta jos on ollut mukana työelämässä, eli et tee hallaa itsellesi etkä perheellesi. :)
edellisen työpaikan työajasta?
Mulla ainakin lukee työajan lyhennykset kaikissa työ- ja palvelutodistuksissa.
Onko sitä edes pakko sanoa? Ei toki valehdella voi, mutta jos ei kysytä niin miksi pitäisi mainita
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellisen työpaikan työajasta?
Mulla ainakin lukee työajan lyhennykset kaikissa työ- ja palvelutodistuksissa.
Mulla ei lue kuin alku- ja loppupvm. Kauppa + hoitoala.
Mä kyllä tuskin koskaan enää alan täyttä työviikkoa tehdäkään. Pidän vapaa-ajastani ja perheestäni niin paljon, että haluan omistaa suurimman osan ajastani heille, en pörssiyhtiölle. Teen varmaan lopun elämääni puolikasta työviikkoa, nyt tietysti lasten takia suurimmaksi osaksi, mutta tulevaisuudessa ihan oman itseni vuoksi. Jos se jollekin työnantajalle on joskus ongelma, niin sitten menen toiseen paikkaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hienolta. Sulla on itsetunto ja arvot kohdallaan. "nostaa lakkia"
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt osa-aikatyötä vuosia. Toimin perhekuntoutuksen parissa. Olen sanonut syyksi osa-aikaisuudelleni, että en halua tulla itseni asiakkaaksi.
Olen siis ollut osittaisella hoitovapaalla, kun lapset ovat olleet sen ikäisiä. Riippuu kai vähän alastakin, miten sitä työtä arvostetaan.
Varmasti on parempi, kuin mitä jos olisit ollut kotona ilman tätä osa-aikatyötä!
Itte en pitäisi esteenä niinkään osa-aikatyötä kuin sitä, jos koen syystä tai toisesta että työnhakija on ihan kamalan sitoutunut lapsiinsa. Sinällään musta se on kyllä ihan arvokas ominaisuus ihmisessä, mut työntekijällä se voi aiheuttaa kaikenlaisia hankaluuksia työyhteisössä ja töiden järjestelyssä. Ihmisten perhe-elämä tai minkäänlainen joustaminen sen vuoksi (oli se sitten jatkuva töiden kasautuminen muille lapsen sairastellessa kun äiti tahtoo aina itse olla se joka hoitaa sairaan lapsen, tietyistä työvuoroista luistaminen ettei hoitopäivät veny, muiden jyrääminen lomatoiveissa lasten edun nimissä tai lapsen "tosi tärkeät" puhelut kesken palaverien) ei mun mielestä kuulu työkavereille tai työyhteisöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoinhan että nuorin lapseni olisi jo sen 9-10 kun miettisin sitä kokoaikatyötä. Eli siinä vaiheessa ei tarvitsisi niin kauheasti vaatia erityiskohtelua lasten takia kun ei ole ihan pieniä lapsia eikä mitään ekaluokkalaista.
AP
on ollut lapsia. En ole koskaan, siis en kertaakaan ole joutunut olemaan pois töistä lasten sairauden, neuvolan, lääkärin tms. takia. Eikä tietysti mieskään ole. Kun tekee osa-aikatyötä, voi monet asiat hoidella vapaapäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ajaellut osa-aikatyön olevan yhtään vähemmän arvokasta kuin kokoaikatyön, minulle on pääasia että pystyn viettämään enemmän aikaa perheeni kanssa.
on minimi, mikä vähintään pitää mennä listalla. Alkukesästä tein kaksi 100% viikkoakin jopa :) Ilmoitan pomolle aina kuinka paljon voin tehdä seuraavassa listassa tunteja per viikkoa. Mun mies on muusikko ja rundien aikaan teen vain tuon 50%, mutta jos hän on kotona ja duunia on vähemmän tai on tauko, niin saatan tosiaan tehdä täysiä viikkoja. Vaikka kyllä mä silti aina hänen "kotijaksoilleenkin" jätän väljiä viikkoja, että voidaan olla perheenä yhdessä, kun niin paljon ollaan lasten kanssa kolmisin.
Mä en yhtään elä työlleni. Se on mukavaa ja työkaverit on ihan elämäni suola, mutta se on vain työtä. Sen pitää ollakin mukavaa ja jos sitä on liikaa, niin mulla ei kyllä pää kestä. Harrastaminen ja perheen kanssa oleminen on paljon tärkeämpää, ei se pörssiyhtiö mun haudalle kukkia tuo. Ja tällä tavoin meillä on töissä kaksi puolikasta työaikaa tekevää, joilla molemmilla on sopivasti töitä. Jos toinen tekisi täyttä työviikkoa, niin toinen olisi potentiaalisesti työtön.
9
kaksi viikkoa peräkkäin 24,5 tuntia (eli 2 yötä/viikko ja kolmannella viikolla 36,75 (eli 3 yötä).
paljon parempi kuin pitkä kotonaolo.