Auttakaa, ennen kuin hajoan meidän perheen öihin!
Lapset 1v10kk ja 4v. Nukutetaan iltaisin omiin huoneisiinsa. Välillä pienempi nukkunut aamukuuten omassa huoneessa, sitten itkenyt viereen/tai halunnut herätä, mutta nyt taas heräilee useamman kerran yössä ja itkee viereen.
Välillä rauhoitan omaan sänkyyn, välillä vaatii vaan viereen enkä jaksa, otan viereen.
Isompi tulee JOKA IKINEN yö meidän väliin ja on siinä tosi levoton, mä heräilen jatkuvasti sen takia kun potkii ja sählää siinä. Ollut ikänsä hyvin rauhaton nukkuja, vilkas ja toisaalta arka, nyt huomaa että näkee unia ja jännittelee asioita niin sählää öisinkin ja tulee mun päälle ja mitä milloinkin.
Lopputuloksena meillä on neljä ihmistä makkarissa eikä kukaan (no ehkä mies..) saa nukkua rauhassa. Välillä teimme niin että mies nukkui isomman huoneessa patjalla, jotta isompi olisi pysynyt siellä, mutta lapsi tuli sitkeästi meidän viereen ja isänsä kuorsasi lattialla heräämättä lapsen yökulkemiseen. Viime yönä käskin lapsen takaisin omaan huoneeseen kun tuli viereen, kauhea paniikki-itku päälle että pelottaa nukkua yksin ja äänet jännittää, en nuku yksin. Jos minä menen patjalle hänen huoneeseensa, tulee viereen ja taas mulla rauhaton nukkua kun pyörii siinä. Jos menen sohvalle, lapsi tulee etsimään missä olen...
Kahtena aamuna olen noussut buranan ja kahvin voimalla ja niin raivoa täynnä, kun ei mitään yörauhaa!! Mies ei herää pienemmän huutoihin ja pelkään että lapsi tippuu pinnasängystä jos jätän isänsä vastuulle, joten kumpikin lapsi on mun huolehdittavana ja tämä on jo kammottavaa, olen väsynyt :( Auttakaa!
Kommentit (48)
Hankimme 210 cm leveän sängyn (Iskusta, kaksi 110cm leveää vierekkäin ja yhteinen paksu petari). Pikkupyörijälle on oma tyyny ja peitto kun hän ilmaantuu yöllä paikalle. Pyörii toki yhä, mutta tilaa sen verran että on siedettävää nukkua.
Neljä vuotta jo kestetty.... eiköhän se kohta helpota... Välillä kun nukkuu päikkärit tai saa lapset yökylään isovanhemmille, niin jotenkin selviää (kai) täysjärkisenä.
Ei oikein lahjominen auta, yritetty sitä muissakin jutuissa mutta ei välitä, sanoo että jännittää eikä tahdo nukkua yksin. Varmasti on myös tapa, mutta ehkä nyt 4v:nä korostunut kun tullut tuota ikään kuuluvaa jännittämistä.
No entä tekisitte akuutisti niin, että mies nukkuu pienemmän kanssa yhdessä patjalla lattialla, lapsi kainalossa. Sinä nukut 4-vuotiaan kanssa sängyssä.
Näin menette viikon pari, sinä aikana puhutte ja kerrotte lapsille, että heidän tehtävänä on alkaa opetella nukkumaan omissa sängyissään. Siihen voi liittää jonkin tarrataulujutun ja palkinnoksi jonkun lapsia innostavan jutun.
Onko lapset muuten eri huoneissa? Jos ovat, niin mä laittaisin samaan huoneeseen. Meillä esikoinen on ollut yöpelkääjä aina, hän sai rauhaa kun vauva nukkui samassa huoneessa ja itse oli kerrossängyssä ylhäällä. Vaikka aikuisen järjellä pikkusisaruksesta ei juuri apua yöpelkoon ole, niin 4-vuotiaan järjellä oli.
Miehen kanssa tulee myös paljon riitaa asiasta, minua raivostuttaa kun hän vähättelee tätä asiaa ja kieltää mm. nuo toiset sängyt, kun hän on niin sikeäuninen ettei juuri häiriinny + minussahan ne lapset ovat yöllä kiinni eikä hänessä. Minua suututtaa kun mies ei välitä.
Mies ei tuota lattialla nukkumista oikein kestä, siis hänen selkänsä. On aamuisin aivan jumissa ja kipeänä jos huonoselkäisenä joutuu nukkumaan lattialla. Ja kuten sanoin, mies vähättelee koko asiaa koska on itse niin sikeäuninen.
niin purkakaa sängyt osiin ja laittakaa huoneen lattia täyteen patjoja...
Meillä käytettyjä ratkaisuja ollut mm. vuoroaamuina herääminen, eli toinen jää nukkumaan, kun toinen nousee lasten kanssa.
Isomman lapsen kanssa voi myös kokeilla esim tarroilla lahjomista, täydestä yöstä omassa sängyssä saa aina tarran ja riittävän monella tarralla sit jotain kivaa.
Auttaisiko isompaa yövalo? Lapselta voi myös kysellä peloista ja yhdessä voi miettiä, mitä niille tehtäisiin. Meillä o pelätty mm. merirosvoja, mörköjä ja varkaita. Merirosvoihin ja varkaisiin auttoi, kun kerroin, että koira kyllä vahtii lasten unta, ei sellaiset meille pääse, kun koira ei päästä. Ja mörköihin toimi taskulamppu ja sängynalusen tutkiminen yhdessä... (ei edes vakuuteltu, ettei niitä ole olemassa)
Nyt viereentulijoita riittää vain, kun ovat kipeinä, tai on oikeasti joku muu hätänä. Satunnaisesti joku tahtoo nukkua ovi auki, kun takana on erityisen jännä päivä.
Lapset 2,5v, 6v, 8v ja 10v. Ja viides syntyy hetkenä minä hyvänsä (pilaamaan saavutetun yörauhan)
1. Pistä lapset omaan huoneeseen nukuttamatta niitä sen kummallisemmin. Kyllä ne siellä nukahtaa aikanaan. Pistä lapset ajoissa sänkyyn, eikä vasta kymmeneltä, jolloin ne on jo yliväsyneitä ja jollottaa siitä syystä. Jos lapsi kömpii pois sängystä, peittelet sen takaisin sinne ja sanot tiukasti, että nyt nukutaan eikä pölötetä. Muutaman illan jälkeen lapset nukahtaa sinne ihan ilman sen suurempaa nukuttamistakin.
2. Yöllä, jos lapset herää ja kömpii viereen, kanna ne takaisin omiin sänkyihinsä. Kyllä se väsynyt kersa sinne nukahtaa takaisin. Älä jää hössöttämään äläkä hyysää joka äänestä. Lapset haluaa sinun viereen/nähdä sinua, joten kyllä he keksivät nopeasti, että pölisemällä saa mitä haluaa.
3. Aamulla ei sitten autakaan enää mikään muu kuin se, että on itse mennyt ajoissa nukkumaan.
eli noin 4 vuotias esikoisemme tuli joka yö välimme nukkumaan (juu, oli ihan meidän vanhempien syy kun oltiin se siihen "opetettu" vauvaiästä alkaen), onneksi pienempi lapsi nukkui yönsä hyvin omassa sängyssä. Minä nukuin todella huonosti aina kun lapsi ole välissämme eli siis joka yö ja aamulla oli kuitenkin töihin herättävä. Joten kesälomalla päätimme, että touhu loppuu! Niinpä päätimme vierottaa lapsen pikku hiljaa omaan sänkyyn. Aluksi veimme lapsen takaisin omaan sänkyyn, peittelimme ja jäimme viereen kunnes nukahti. Sitten vietiin sänkyyn, jäätiin hetkeksi viereen, mutta nukahti itsekseen. Seuraavaksi vietiin vaan omaan sänkyyn ja peiteltiin ja lopuksi vaan sanottiin, että menepä omaan sänkyyn. Ja nyt lapsi nukkuu yönsä heräämättä, tai jos herää niin ei ainakaan yritä hiippailla meidän viereen. Meillä tämä toimi ja olen niin onnellinen, että saan nukkua yöni rauhassa!
Lapset laitetaan puoli yhdeksältä sänkyyn, isompi vaatii että ollaan lähellä kunnes nukahtaa, pienempi nukahtaa itsekseen. Pienempi itkeskelee yöllä ja pelkään että tippuu päällensä sängystä jos en mene luokse. Isompi tulee sitkeästi viereen, välillä kannan takaisin ja alkaa huutaa että tahtoo takaisin äitin viereen. Juteltu on peloista kovasti, jännittää äänet, valot.
Meillä isompi alkoi tulla viereen vasta, kun pikkuveli syntyi eli oli tuolloin jo 3,5 vuotta. Olen antanut tulla. Periaate on, että jokainen nukahtaa omaan sänkyyn, ja nyt esim. pienempi (2-vuotias) on alkanut nukkua jo viikkoja putkeen omassa sängyssä. Viime yönä tosin tuli väliin.
Pienempi ei tosiaan haittaa niin pahasti, kun on enemmän isänsä perään (nukkuu ihan kiinni) ja isä nukkuu vaikka pommi vieressä räjähtäisi.
Isompi on ongelma, koska pyörii, potkii ja kääntyilee. Onneksi tulee ehkä kerran viikossa väliin.
Olen mennyt välillä itse sohvalle nukkumaan, välillä passitan miehen.
Jos ongelma on ahtaus, laita mies nukkumaan patjalle, kun lapset tulevat sänkyyn. Jos ongelmana on se, että sinä et saa nukuttua, niin varaa itsellesi peitto ja patja oman sänkynne viereen/lähelle, ja siirry siihen, kun lapset tulevat. Tee tiukasti selväksi isommalle, että hän nukkuu joko omassa sängyssä tai teidän isossa sängyssä mutta ei patjalla kanssasi.
Minua oikeesti suututtaa että mun pitää olla se joka hoitaa kummatkin lapset öisin, mies on sikeäuninen ja jos pakkoherätän murisee vaan että ei jaksa, anna tulla viereen, hän ei jaksa kantaa takaisin ja kääntää kylkeä ja kuorsaa :( Mä en jaksa yksin hoitaa kahta yöheräilijää!!
apua pyydetään, mutta mikään ei kelpaa.
Joten jatkakaa kärvistelyjä.
Meillä äijä on herkkäunisempi ja kantaa heräilijät takaisin sänkyynsä. Eli kyllä se yöheräilijän hoitaminen lankeaa sille, joka on herkkäunisempi.
Mutta muuta hoitotapojasi, tässä ketjussa on ollut jo useampi hyvä ohje tuohon asiaan. Olennaista on lopettaa siinä sängyn vieressä lapsen nukuttaminen ja jättää lapsi nukkumaan yksinään.
Meillä äijä on herkkäunisempi ja kantaa heräilijät takaisin sänkyynsä. Eli kyllä se yöheräilijän hoitaminen lankeaa sille, joka on herkkäunisempi.
Mutta muuta hoitotapojasi, tässä ketjussa on ollut jo useampi hyvä ohje tuohon asiaan. Olennaista on lopettaa siinä sängyn vieressä lapsen nukuttaminen ja jättää lapsi nukkumaan yksinään.
Niin ja tämä johtaa siis siihen, että kun lapsi yöllä herää ei hän oleta löytyvän aikuista nukuttamassa vaan osaa ihan itsekin nukkua kun väsyttää.
sohvalla ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kuorsaava mies, vaelteleva lapsi ja itse herkkäuninen.
vanhempien huoneeseen! Jos miehesi ei sitä kestä laita hänet lasten huoneeseen. Lapsesi kokee turvattomuutta ja sinun tehtäväsi on auttaa lasta. Ei ne lapset aikuisiksi asti teidän huoneessa nuku. Meillä yöt ovat rauhallisia kun lapset nukkuvat omissa sängyissä meidän huoneessa, Purin vaatekaapit pois ja vein ne toiseen huoneeseen, että kaikkien sängyt mahtuu samaan huoneeseen. Kohta muutetaan ja lapset jo odottavat omaa huonetta 4v. ja kohta 6 v.
Mä en tarkoita noilla jatkokommenteillani että "mikään ei kelpaa" vaan koen tämän meidän tilanteen tosi hankala ja kirjoittelen miksi näin. Kaikenlaisia ratkaisujahan tässä yritetty ja aina epäonnistuttu. Uskaltaisikan lapset kokeeksi laittaa patjalle nukkumaan vierekkäin, vai olisko vaarallista laittaa heidät nukkumaan kokeeksi kahdestaan? Siis jos toinen mäiskäsee toista tai iso tulee unissaan pienen päälle tai jotain?
Tai auttaisiko pienemmän kohdalla että ottaisin pinnasängystä yhden laidan pois? Jos herää, ei mun tarvitse ainakaan pelätä että tippuu pinniksestä pää edellä? Toisaalta, mitä sitten tekee kun yöllä herää, lähtee varmaan yksin vaeltelemaan?
Mä en tarkoita noilla jatkokommenteillani että "mikään ei kelpaa" vaan koen tämän meidän tilanteen tosi hankala ja kirjoittelen miksi näin. Kaikenlaisia ratkaisujahan tässä yritetty ja aina epäonnistuttu. Uskaltaisikan lapset kokeeksi laittaa patjalle nukkumaan vierekkäin, vai olisko vaarallista laittaa heidät nukkumaan kokeeksi kahdestaan? Siis jos toinen mäiskäsee toista tai iso tulee unissaan pienen päälle tai jotain?
äläkä vaivaudu liikaa nyt pelkämään, että mitä jos kääntyy toisen päälle tms...
Minä sanoin joskus miehelle että kannetaan lasten sängyt sitten suosiolla meidän huoneeseen mutta mies on tätä ehdottomasti vastaan. Ei niin koska heillä on omat huoneensa ja sängyt pysyvät siellä. Ei meidän huoneeseen kyllä oikein mahtuisikaan lasten sänkyjä, kahta ainakaan.