Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, ennen kuin hajoan meidän perheen öihin!
26.07.2012 |
Lapset 1v10kk ja 4v. Nukutetaan iltaisin omiin huoneisiinsa. Välillä pienempi nukkunut aamukuuten omassa huoneessa, sitten itkenyt viereen/tai halunnut herätä, mutta nyt taas heräilee useamman kerran yössä ja itkee viereen.
Välillä rauhoitan omaan sänkyyn, välillä vaatii vaan viereen enkä jaksa, otan viereen.
Isompi tulee JOKA IKINEN yö meidän väliin ja on siinä tosi levoton, mä heräilen jatkuvasti sen takia kun potkii ja sählää siinä. Ollut ikänsä hyvin rauhaton nukkuja, vilkas ja toisaalta arka, nyt huomaa että näkee unia ja jännittelee asioita niin sählää öisinkin ja tulee mun päälle ja mitä milloinkin.
Lopputuloksena meillä on neljä ihmistä makkarissa eikä kukaan (no ehkä mies..) saa nukkua rauhassa. Välillä teimme niin että mies nukkui isomman huoneessa patjalla, jotta isompi olisi pysynyt siellä, mutta lapsi tuli sitkeästi meidän viereen ja isänsä kuorsasi lattialla heräämättä lapsen yökulkemiseen. Viime yönä käskin lapsen takaisin omaan huoneeseen kun tuli viereen, kauhea paniikki-itku päälle että pelottaa nukkua yksin ja äänet jännittää, en nuku yksin. Jos minä menen patjalle hänen huoneeseensa, tulee viereen ja taas mulla rauhaton nukkua kun pyörii siinä. Jos menen sohvalle, lapsi tulee etsimään missä olen...
Kahtena aamuna olen noussut buranan ja kahvin voimalla ja niin raivoa täynnä, kun ei mitään yörauhaa!! Mies ei herää pienemmän huutoihin ja pelkään että lapsi tippuu pinnasängystä jos jätän isänsä vastuulle, joten kumpikin lapsi on mun huolehdittavana ja tämä on jo kammottavaa, olen väsynyt :( Auttakaa!
Kommentit (48)
Laittakaa lapset samaan huoneeseen samaan sänkyyn. Saavat turvaa toisistaan. Tehkää lasten yhteisnukkumisesta kiva juttu: lukekaan satu siellä lasten sängyllä iltaisin ja muutakin rauhallista ja turvallisuutta tuovaa kivaa voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä millään terveellä tavalla tosiaankaan...
No jos kokeilen tänä iltana laittaa lapset patjalle pienemmän huoneeseen lattialle nukkumaan. Ainoastaan tosiaan jännään, sotkeeko levoton isosisko vieressä nukkumasa entisestään tuon meidän pikkusen nukkumisia, hän sentäs välillä nukkunut rauhallisestikin jo.. Tai jos keksivät lähteä yöllä keskenään vaeltelemaan.
ehdotan jo ehdotettua, mutta tuli mieleen, että jospa mies nukkuisi lastenne kanssa makkarissa. Miestä ei häiritse lasten pyöriminen ja äänet jne ja sinä pääsisit nukkumaan yksin rauhassa muualle.
Jos sulla on pienempi liki 2 v, niin ota pois pinnasängystä kokonaan ja lastensänkyyn. Toki siinä on oma opettaminen. Mutta laittakaa vaikka lastensängyt parisängyksi lastenhuoneeseen, niin saavat turvaa toisistaan.
Ja tosiaan. Lapsille pitää puhua ja ennakoida uutta nukkumisjuttua. Otatte sen opeteltavana asiana ja lapset mukaan miettimään millä tavoin voisivat sen oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin nämä ovat äiskässä kiinni, mistähän se johtuu? Kuitenkin mies on hoitanut lapsia, minä olen käynyt säännöllisesti urheilemassa ja välillä lapset ovat olleet isovanhemmilla yötä useammankin yön peräkkäin. Hyvin mennyt sielläkin, mutta mummokin todennut että etenkin isompi on tosi levoton nukkuja. Hakee sitten mummosta sitä samaa mitä kotona yöllä minusta.
En osaa sanoa mitä tuossa pisteessä sitten enää osaisin tehdä. Meillä lapsi on syönyt öisin muutaman kuukauden ikään asti. Sen jälkeen on nukkunut rauhassa viereisessä huoneessa ja herää melkein kellontarkkaan seitsemältä. Sain englantilaiselta ystävältäni vinkin miten siellä monet perheet hoitavat nämä nukkumisrumbat ja päätin kokeilla. En todellakaan halua päätyä siihen pisteeseen, että nukutaan perhepedissä tai juostaan vaihtoehtoisesti tunnin välein tainnuttamassa toista takaisin omana sänkyynsä. Siksi kokeiltiin.
Yösyöminen lopetetaan muutaman kuukauden jälkeen ja sen jälkeen lapsi viettää yönsä omassa huoneessaan omassa sängyssä. Huoneeseen ei mennä, vaikka ääntä kuuluisikin. Meillä heräsi itkeskelemään 2 ensimmäisenä yönä useamman kerran ja kolmantena yönä kitisi vielä. Emme menneet huoneeseen, vaikka kyllähän se pahaa teki kuunnella sitä uikutusta. Kuitenkin, neljäntenä yönä nukkui aamuun asti (tai oli ehkä hereillä hetkittäin, mutta ei itkenyt?). Näin on jatkunut nyt 1,5 vuotta. Aamulla lapsi joko nukkuu kun kurkkaan seiskalta huoneeseen jolloin sitten silittelen hereille, tai sitten häärää sängyssä hiljakseen omiaan tai istuu hymyillen odottamassa. On aina virkeä ja hyväntuulinen. Ei herää itkien kun tietää, että varmasti tullaan hänet hakemaan. Tietysti vaatii itseltä siinä mielessä kurinalaisuutta,että tosiaan aina samaan aikaan haetaan sängystä jotta oppii luottamaan siihen, halitaan ja pusutellaan. Joskus mennään heti aamupalalle ja joskus otan meidän sänkyyn vielä seurustelemaan ja pötköttämään.
Suosittelen kokeilemaan ja sinnikkäästi jatkamaan, vaikka muutamana yönä olisikin itkua. Samat itkut kuitenkin jossain kohtaa tulisi unikoulun kanssa vastaan ja silloin on huomattavasti vaikeampaa päästä eroon jo opituista unitavoista...
Laittaisinko isommalle lapselle patjan pienemmän sängyn viereen vai molemmat heti alkuunsa patjalle vierekkäin? Sotkeekohan tällanen vielä entisestään nukkumista, kun pieni sentäs niin hienosti oppinut nukahtaan itsekseen omaan sänkyynsä?