hylkiö

Minä olen aina tuntenut olevani ystäväpiirini ulkopuolisin henkilö. Viimeisten 2 vuoden aikana tämä tunne koko ajan vain lisääntyy ja lisääntyy. Itse olen ajatellut elämäntilanteiden vain vaihtelevan itse kullakin ja kiireisen arjen olevan jokaisella päällimmäisenä. Olen jotenkin tuudittautunut sellaiseen mielikuvaan, että kyllä ne ystävät pysyvät ystävinä vaikka pidettäisiin vähän vähemmänkin yhteyttä. Ei se kai olekaan niin. Nyt, kun olen oikein yrittänyt ottaa yhteyttä pitkästä aikaa kaikkiin, huomaan että muut ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa paljon enemmän ja ulkopuolisuuden tunteeni palaa ja vain vahvistuu. Olenko minä ollut kaikki nämä lähemmäs 20 vuotta se "ylimääräinen", joka kohteliaisuudesta on otettu mukaan. Koska nyt se vaikuttaa siltä.



Olen jotenkin todella surullinen tästä tilanteesta, koska olen pitänyt heitä niinä tosi ystävinä, joihin voisi viime tipassa turvautua. En ole turvautunut, kun ei ole ollut tarvetta mutta jos olisi jotakin, turvautuisin.



Olen myös vihainen ja tunnen itseni petetyksi ja jätetyksi. Olen esimerkiksi ollut muuttoapuna ystävilläni ja ottanut sitä varten vapaapäivänkin töistä, että varmasti kannan korteni kekoon ystäväni vuoksi. Mutta tyhmää on kai käytetty vain hyväksi.



Tällä hetkellä en oikein tiedä miten jatkaisin tästä eteenpäin. Leikinkö, että kaikki on niin kuin ennenkin vai etsinkö uusia ystäviä. Tietenkin olisinhan minä voinut olla aktiivisempi ottamaan yhteyttä säännöllisin väliajoin mutta jos nuo muut ovat kyenneet soittelemaan ja kyläilemään toistensa luona, niin eikö joskus olisi minunkin numeroni luullut kännykästä löytyvän. Enkä tarkoita, että en ole ollenkaan pariin vuoteen soittanut kellekään, soittelu on vain vähentynyt huimasti entisistä ajoista esimerkiksi erilaisten työaikojen vuoksi.



Juuri tällä hetkellä tunnen itseni todella loukatuksi. Haluaisin vain itkeä :/