Lapsivieraita ja syöminen

Jos se on pakettijäätelöä?

on erikoiset vieraat...meillä kyllä syödään ihan sitä mitä tarjotaan eikä kaikilta kysellä erikseen että mitä saia olla...jos ei ruoka kelpaa niin sitten ei oo tarpeeks kova nälkä...

Ja tyttöjä voit kasvattaa sanomalla, että ruoka ei muutu "pahaksi" sillä ettei joku syöjä siitä pidä. Tarjolla on sitä mitä on, syökööt tai olkoot syömättä.



Oikeastiko se toinen alkoi ITKEMÄÄN ruoan vuoksi? Minulta olisi varmaan pettänyt pokka...

siinä sulle vastaus.

Jos se on pakettijäätelöä?

Ei tykännyt, kun oli mansikkajäätelöä. Ei tykännyt kumpikaan. Laitoin kulhoihin, kun lapset hihkuivat innoissaan, että haluavat jäätelöä, mutta nämä kaksi jättivät ihan koskemattomina kulhonsa.

sähän vasta olet täysin curling. Mun lapsista on yksi pieniruokainen, nirso ennakkoluulottelija. Ei sen pillin mukaan pidä mennä kylässäkään. Sinä tarjoat ruokaa, lapset syövät jos syövät.





Mun kaikki lapset on pieniruokaisia, voivat siis ihan hyvin syödä puolikkaan perunaa ja lihapullan ja sillä pärjätä. Tai viisi lusikallista puuroa tms.

Ja tyttöjä voit kasvattaa sanomalla, että ruoka ei muutu "pahaksi" sillä ettei joku syöjä siitä pidä. Tarjolla on sitä mitä on, syökööt tai olkoot syömättä.

Oikeastiko se toinen alkoi ITKEMÄÄN ruoan vuoksi? Minulta olisi varmaan pettänyt pokka...

Ei naurattanut, enemmänkin olin ihan hoo moilasena... Tytöllä oli siis järkyttävä nälkä mutta ruoka ei kelvannut. Ei ollut syönyt meillä mitään siihen mennessä, ei edes sitä jäätelöä. Pillimehun oli juonut monta tuntia aiemmin. Pääsi sitten itku siitä ruosta, mitä äiti oli suositellut, että sitä ainakin lapsensa syö...

Ap

joka jokaisessa ketjussa meuhkaa että vaan läskit syö kylässä ja se on täysin normaalia ja ok, eikä kenekään pidä pahoittaa siitä mieltään jos illallispöydässä tämä tyyppi ei syö mitään kun ei tykkää ja syö sitten mieluummin kotona sitä mistä tykkää.



Nää on varmaan ne lapset joilla on pinaattikeittopäivänä koulussa omat eväät, koska jos pitää maistaa ruokaa josta ei tykkää, tulee isona läskiksi.



Ihan peruskauraa av:lla, luepa pari viimeisintä ruokaketjua.

Kummityttöni käy siskonsa kanssa meillä n kerran vuodessa. Heidän äiti on kotitalousopettaja ja ruoka on siellä erittäin hyvää. Tytöt ovat tottunut niin hyvään ruokaan, ettei minunnperusruoka aina oikein maistu.

Koska kunnioitan vieraita otan selvää mistä he tykkäävät ja teen sitä. Jos sekään ei maistu, me mennään ulos syömään.

Olen kuitenkin kummitäti ja haluan että vierailut ovat mukavia. Heidän äiti saa hoitaa kaavatuspuolet.

Kummityttöni käy siskonsa kanssa meillä n kerran vuodessa. Heidän äiti on kotitalousopettaja ja ruoka on siellä erittäin hyvää. Tytöt ovat tottunut niin hyvään ruokaan, ettei minunnperusruoka aina oikein maistu. Koska kunnioitan vieraita otan selvää mistä he tykkäävät ja teen sitä. Jos sekään ei maistu, me mennään ulos syömään. Olen kuitenkin kummitäti ja haluan että vierailut ovat mukavia. Heidän äiti saa hoitaa kaavatuspuolet.

Ehkä kyse ei ole nirsoudesta, vaan vallankäytöstä. Syömättömyys voi olla jonkinlainen mielenosoitus sitä kohtaan, että "joutuvat" olemaan teillä eivät pääse johonkin muuhun, kivaan paikkaan.



Toisaalta kyse voi olla myös normaalista lapsen rajojen kokeilemisesta. Testaavat sinua, annatko periksi ja viet syömään pizzaa, vai oletko tarpeeksi lujaluontoinen antaaksesi lasten mennä nukkumaan nälkäisinä.



Niin, olet oikeassa: minä olen se häijy ämmä, jonka luo tulevilla lapsilla on omat eväät mukana.

Sen verran joustan, että en sentään sitä ruokaa tee, josta tiedän, ettei jostakin oikeasta syystä maistu. Ja salaattiainekset voin jättää tarjolle sekoittamatta.



Normaali ihminen ymmärtäisi kirkkaasti, että et sinä pysty noita lapsia millään tempulla miellyttämään. Ihan sama, kyseletkö vai et, vai teetkö pottuja ja läskisoosia vähääkään välittämättä, pitävätkö vieraat siitä vai ei.

Kummityttöni käy siskonsa kanssa meillä n kerran vuodessa. Heidän äiti on kotitalousopettaja ja ruoka on siellä erittäin hyvää. Tytöt ovat tottunut niin hyvään ruokaan, ettei minunnperusruoka aina oikein maistu.

Koska kunnioitan vieraita otan selvää mistä he tykkäävät ja teen sitä. Jos sekään ei maistu, me mennään ulos syömään.

Olen kuitenkin kummitäti ja haluan että vierailut ovat mukavia. Heidän äiti saa hoitaa kaavatuspuolet.

Muuten vain kylässä vähän useammin. Ja olen kanssasi ollut samoilla linjoilla, eli yrittänyt saada vierailuista mukavia. Mutta kun mikään ei auta eikä meidän lähellä ole näitä pikaruokaloita. Äitinsä ei edes pidä, että niissä syötettäisiin. Yhdellä kerralla sorruin siihen, että tehtiin voileipägrillissä hampurilaisia ja mies paistoi rasvakeittimellä ranskiksia. Arvatkaapa vaan, kelpasiko? Isompi söi hampurilaistaan useamman haukun, pienempi tasan sen yhden. RAnskiksia ei syönyt kumpikaan. En sorru tähän enää. Tiedän, että vanhempansa ostavat heille lastenaterian puoliksi, jos menevät syömään, ja syövät itse toisen lasten aterian puoliksi. Joka kerta on jäänyt kummankin puolikkaasta hampurilaisesta ja ranskalaisista vielä vanhemmille syötävää.

En nyt oikeasti yritä kasvattaa näitä tyttöjä vaan antaa heille hauskan ja kivan viikonlopun. Nyt vain en jaksa enää siitä ruokapuolesta stressata, kun ei siitä kuitenkaan tule yhtään mitään. Syövät mitä syövät.

Ap

Nirsoilu ei ole välttämättä opittu tapa, vaan voi johtua myös yliherkästä tunto- ja hajuaistista. Tällaisen lapsen kanssa ei auta oikein mikään. Ei häntä saa millään kasvatuksella syömään hänelle epämieluisia ruokia, ei ainakaan niin paljon, että niistä nälkä lähtisi. Itselläni on ollut tällainen lapsi, eikä siinä mikään muu kuin aika auttanut. Nykyisin lapsi on jo 17-vuotias ja syö hyvin monipuolisesti.



Tällaiset aistiyliherkät lapset ovat ihan oikeasti tosi tarkkoja maistamaan erot. Meilläkään tavallisesti maistuva kaurapuuro ei mennyt alas, kun olikin käytetty normaalien Pirkka- tai Rainbow-kaurahiutaleiden sijaan Elovena-kaurahiutaleita. Tyttö vain totesi: "Tämä puuro maistuu omituiselta.", vaikka hän ei ollut edes nähnyt, mitä kaurahiutaleita puuroon laitettiin. Ihan varmasti tällainen lapsi maistaa eron eri jäätelömerkkien välillä, jos niissä on pienikin ero.



Ensiksi: älä ota liian suurta stressiä asiasta. Lapset syövät jos syövät ja ovat syömättä jos ei maistu. Kaikista pahimipia lapsen nirsoiluaikana olivat ne aikuiset, jotka tekivät numeron lapsen syömättömyydestä. Se vain ahdisti lasta niin, että hän ei syönyt sitäkään, mikä normaalisti olisi kelvannut. Sen verran voisit kuitenkin tehdä, että ottaisit selvää, minkä merkkisiä ruisleipiä lapset syövät ja ostaa tätä merkkiä varastoon. Näin lasten ei tarvitsisi sentään olla koko viikonloppua nälässä, jos ruoka ei maistu.



Toisena vinkkinä se, että kannattaa tarjota eri ruoka-aineet mahdollisimman erikseen. Jos teet kanakeittoa, niin voisit paistaa muutaman kananpalasen erikseen niin, että et sekoittaisi niitä keittoon. Ne saattaisivat hyvinkin mennä, mutta keitossa voi olla jotain, joka estää nirsoilijaa syömästä sitä.



Esim. oma nirsoilijani söi kyllä melkein mitä tahansa lihaa, kanaa ja kalaa, jos sitä ei oltu sekoitettu mihinkään muuhun (esim. kastikkeeseen tai keittoon), marinoitu tai maustettu muuten vahvasti. Myös keitetyt perunat, riisi ja makaroni maistuivat kyllä, kunhan niiden kanssa ei ollut mitään muuta.

jos nämä lapset eivät syöneet, koska eivät tunteneet oloaan kotoisaksi. Mun yksi lapsi on vähän arka vieraiden paikkojen ja ihmisten suhteen ja hänen on ollut vaikea syödä vieraassa seurassa. Jos jättäisin hänet yksin vieraaseen paikkaan luulen, että ei juuri söisi vaikka olisi mitä tarjolla. Se olisi siis merkki arkuudesta ja ikävästä ei ollenkaan huonosta ruosta. Ja jos muksut ei kerta kuitenkaan syö niin tietysti laitat mitä haluat, koska sun on mahdotonta tietää mikä kelpaisi. Lapset tod näk syö parhaiten sitä, jota sun muksut syö reippaimmin. Yrittäisin ennen ruokailua saada hyvän kontaktin tähän pienimpään tai jos välttelee niin antaisin olla rauhassa, mutta sanoisin, että luoksesi voi tulla jos on jotain hankalaa, että sinä autat.

jos nämä lapset eivät syöneet, koska eivät tunteneet oloaan kotoisaksi. Mun yksi lapsi on vähän arka vieraiden paikkojen ja ihmisten suhteen ja hänen on ollut vaikea syödä vieraassa seurassa. Jos jättäisin hänet yksin vieraaseen paikkaan luulen, että ei juuri söisi vaikka olisi mitä tarjolla. Se olisi siis merkki arkuudesta ja ikävästä ei ollenkaan huonosta ruosta. Ja jos muksut ei kerta kuitenkaan syö niin tietysti laitat mitä haluat, koska sun on mahdotonta tietää mikä kelpaisi. Lapset tod näk syö parhaiten sitä, jota sun muksut syö reippaimmin. Yrittäisin ennen ruokailua saada hyvän kontaktin tähän pienimpään tai jos välttelee niin antaisin olla rauhassa, mutta sanoisin, että luoksesi voi tulla jos on jotain hankalaa, että sinä autat.

Vastasin jo ensi alkuun, ettemme ole lainkaan vieraita ja että lapset tuntevat minut hyvin ja tietävät, että minuun voi olla yhteydessä, jos on murheita. Ovat yökyläilleet 3-vuotiaasta lähtien, ja pienin tyttö on istunut paljon sylissäni jne.

Mutta aloinpa kuitenkin miettiä häntä noin persoonana. On aika tavalla äidissä kiinni, joskus tarvitsi äidin paidan mukaansa mummolaan, ettei tule niin iso ikävä. Myös tarkka rutiinista eli jos on eri paikka, niin toimii eri tavalla, vaikka kuinka sanottaisiin, että täällä toimitaan niin kuin kotonakin.

Ehkä on tosiaan paras, että yritän vähän ottaa kontaktia. Hakee yleensä paljon aikuiskontaktia mutta meillä yökylässä ei ole sitä tehnyt. Eli on varmaan vähän turvaton olo.

Ap

Ruisleipämerkkiä on vaikea tietää, kun syövät kotona useampaa merkkiä. Ostin nyt sellaista, jota ovat ainakin joskus syöneet...



Hiukan epäilen, että näillä lapsilla olisi kyse tuosta aistiyliherkkyydestä, koska kotona kyllä voivat vaihdella merkkejä helpostikin. Lapset syövät myös päiväkodissa todella hyvin, paremmin kuin kotona.



Aloin myös miettiä, pitäisikö tuo kanakeitto jättää tekemättä. Joskus pienempinä ovat tuota syöneet, kun olivat vanhempineen kylässä, mutta isompina ovat molemmat olleet aika tarkkoja noista aineksista esim. spagettikastiketta ei saa laittaa spagetin päälle (isompi syö näin), salaattiainekset pitää laittaa erikseen jne. Voi olla, että teenkin ihan perinteistä kanakastiketta ja riisiä tai pastaa. En nyt väkisin halua heidän olevan nälässä.



Ap

on diagnosoitu aistiyliherkkyys. Tutkimukset ei kylläkään lähteneet liikkeelle nirsoilusta, vaan ääniyliherkkyydestä, jonka kanssa oli vaikea pärjätä päiväkodissa (alkoi hysteerisesti itkeä, kun pianoa soitettiin jne). Olimme vastikään siskoni luona kylässä ja hän kyseli, mitä ostaisi ruuaksi. Kerroin sitten, että poika tapaa syödä leipää, juustoa, leikkelettä, nakkia...no juuri mikään ei sitten pojalle kelvannutkaan, kun olikin eri merkkiä ja väärän makuista. Onneksi makaronit kelpasivat, ja kurkku.



Ei sinun mielestäni tarvitse hirveästi miettiä, mitä tytöt saattaisivat syödä, jos se mietintöjenkin jälkeen on aika lailla arpapeliä, että uppoaako ruoka siltikään. Mutta kysyisin tyttöjen vanhemmilta jonkun takuuvarman ruuan (joku suosikkileipämerkki, nakit tms) ja ostaisin sitä varmuudeksi varastoon. Sitten jos mikään ei tytöille kelpaa ja ovat selvästi nälkäisiä, antaisin tuota hätävararuokaa.

Sanot, että syökää tai olkaa syömättä ja laitat ihan, mitä itse haluatte syödä.

meillä aikoinaan kävi samanlaisia nippanokkia kylässä, että justoa syötiin, jos se oli kaupasta ostetun pizzan päällä, mutta ei muuten:)))

sitten kerran sanoin, että sori vaan, mutta en teille antaisikaan, niin alkoi ihmeesti ruoka maistua.

että kyrsii tollaiset kakarat.

Mitä jos menisitte suosiolla vaikka Hesburgeriin, maistuisiko se?

Tai jos ottavat kotoa omaa leipää mukaan, niin sen pitäisi olla tutta, eikä tarvisi ihan nälässä olla.

ihmetyttää joidenkin ihmisten yletön nirsoilu. Sukulaisista on kyse ja heidän perheessään ei ehkä ole sitten pakko lapsen ikinä mitään maistaa jos ei tahdo koska ei koskaan halua mitään mitä meillä on tarjolla. Eipä kyllä ole tainnut aikuisetkaan mitään juuri maistaa. Yökyläillessä tulevat suoraan mäkkäristä ja mukana saattaa olla vaikkapa sämpyläpussi aamuksi. Kerran ovat tainneet pizzaa vähän meillä syödä kun puoliväkisin kysyttiin mitä heille voisi illaksi tehdä. Yleensä kaikki kehuvat ruokiani enkä usko kaikkien vuosien saatossa valehdelleen. En vain voi ymmärtää miksi lapsi saa päivittäin (ainakin silloin kun olen ollut paikalla) pillimehuja, pullaa, karkkia, suklaamuroja tai muuta herkkua kun normaali ruoka maistuu huonosti. Mitään alipaino-ongelmiakaan kun ei ole. Pelkään välillä omien lasteni ottavan mallia kun hekin selvästi olisivat nirsompia jos antaisin heidän olla.