Halveksitko perheitä, joissa joudutaan tekemään koti lapsiturvalliseksi

Yhtä hyvin vois kysyä, halveksitteko ihmisiä, joilla on autossa nastarenkaat tai jotka käyttävät turvavöitä. Talo tehdään lapsiturvalliseksi tapaturmien välttämiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi, eikä niillä ole kasvatuksen kanssa mitään tekemistä.



Minä olen kasvanut perheessä, jossa saatiin vapaasti temmeltää, eikä sitä tehty lapsiturvalliseksi. Yhtä ja toista vammaa on jäänyt tuosta huolettomasta kasvatuksesta haitaksi koko loppuelämän ajaksi. Olen usein miettinyt, eikö silloin näistä asioista puhuttu, vai miten ihmeessä vanhempani olivat niin luottavaisia sen suhteen, ettei mitään tapahdu. Siis vielä senkin jälkeen, kun kaikenlaista oli jo tapahtunut.

koti lapsiturvalliseksi. Ei tarvitse koko ajan olla kieltämässä. Meillä toimittiin näin: - pesuaineet lukollisessa siivouskomerossa - veitset ja sakset yläkaapeissa - käytettiin vain takimmaisia liesiä Näin mentiin pikkulapsiaika. Vältyttiin kotitapaturmilta. Sisarukset eivät ole parturoineet toisiaan. Saksia toki käyttivät mutta valvotusti.

Jos haluaisi estää kaikki vahingot, joutuisi kävelemään koko ajan lapsen perässsä. Vai kuinka hyvin moni kuvittelee vaikkapa yksivuotiaan tottelevan? Vai kuljetteko tosiaan koko ajan perässä? Minusta on aina ollut itsestään selvää, että puukot ovat sellaisessa paikassa etteivät lapset niitä saa. pesuaineet tms. mahdollisimman ylhäällä tai sitten lukitussa kaapissa.

koska todella kuljin sen 1v:n perässä ja katselimme yhdessä maailmaa ja miten se toimii. Lapset oppivat hyvin varhain, mitkä asiat kuuluvat mihinkin ja mitä erilaisilla esineillä tehdään. Varmaan siksi meillä ei ole tehty sisaruksille uudenlaisia kampauksia tai viillelty ketään, vaikka saksia ei olekaan piilotettu.

Annoitko/annatko lainkaan itse tutkia maailmaa ja antaa ihan itse muodostamaan omia käsityksiä asioista.

Meillä kun on esikoista varten jouduttu paljon tyhjentämään kaappeja, ettei kaikki kamat olisi aina lattialla. Veitsiä ja kuumaa takkaa hän sen sijaan jotenkin luontaisesti osasi varoa.



Toisen lapsen kanssa ei olisi niin tarvinnut tyhjennellä hyllyjä, mutta hän taas on kiinnostunut takkatulesta (pyromaani?) ja konttaa avaamaan luukkua, oli siellä tulta tai ei. Lisäksi hän on kömpelö ja jättää sormiaan jatkuvasti ovien ja laatikoiden väliin.



Olen täällä omassa lähipiirissäni tavannut näitä 4-10 lapsen äitejä, joiden mielestä meidän turvatoimenpiteemme ovat outoja, koska normaali lapsi istuu kuin tatti äidin vieressä, eikä siitä pois halua.



Kiinnosti sitten tietää tämä aaveemaailman näkökulma. Meidän pyromaanimme on vuoden vanha konttija, eikä "ei" pysy mielessä kauaa.

keittiön laatikoihin lapsilukot ja pistorasioihin suojat. Lisäksi olemme nostaneet kaiken rikkoutuvan yli metrin korkeuteen. Myös liesisuoja on hyvä, sillä laitan paljon ruokaa eikä samalla aina huomaa ja pysty pitämään lasta loitolla, jos se alkaa vetää kattiloita liedeltä. Silti on käynyt haavereita ja tavaraa on hajonnut.



Väittäisin, että kyse ei ole niinkään kasvatuksesta. (Miten esim. 10 kk-ikäinen olisi jo ehditty NIIN hyvin kasvattaa?) Lapsia vain on erilaisia.

ja ainoat varotoimenpiteet on palovaroittimet, vaahtosammutin ja peite, pesuaineet/lääkkeet lukittuna ja veitset/sakset ovat ylälaatikossa.

Mitään tavaroita en nostele hoitolasten takia pois näkösältä.

10v olen vieraita lapsia hoitanut ja nopeasti uudetkin hoitolapset oppivat, ettei minun tavroihini kosketa. Leluihin saavat koskea.

ruokaa valmistan 3 kertaa hoitolasten aikana ilman ongelmia.

halveksun. Katotaan halveksinko sit ku pikukakkonen syntyy.. Mut tällä hetkellä joo, ihmetyttää miten joku ei viitti opettaa lapselle ihmiseksi olon jaloa taitoa.

koti lapsiturvalliseksi. Ei tarvitse koko ajan olla kieltämässä. Meillä toimittiin näin: - pesuaineet lukollisessa siivouskomerossa - veitset ja sakset yläkaapeissa - käytettiin vain takimmaisia liesiä Näin mentiin pikkulapsiaika. Vältyttiin kotitapaturmilta. Sisarukset eivät ole parturoineet toisiaan. Saksia toki käyttivät mutta valvotusti.

Jos haluaisi estää kaikki vahingot, joutuisi kävelemään koko ajan lapsen perässsä. Vai kuinka hyvin moni kuvittelee vaikkapa yksivuotiaan tottelevan? Vai kuljetteko tosiaan koko ajan perässä? Minusta on aina ollut itsestään selvää, että puukot ovat sellaisessa paikassa etteivät lapset niitä saa. pesuaineet tms. mahdollisimman ylhäällä tai sitten lukitussa kaapissa.

koska todella kuljin sen 1v:n perässä ja katselimme yhdessä maailmaa ja miten se toimii. Lapset oppivat hyvin varhain, mitkä asiat kuuluvat mihinkin ja mitä erilaisilla esineillä tehdään. Varmaan siksi meillä ei ole tehty sisaruksille uudenlaisia kampauksia tai viillelty ketään, vaikka saksia ei olekaan piilotettu.

Annoitko/annatko lainkaan itse tutkia maailmaa ja antaa ihan itse muodostamaan omia käsityksiä asioista.

tai onko teillä kaappien ovet salvatu, jotta lapsi ei niihin pääse?

Eli annoitko lainkaan oman lapsesi muodostaa käsitystä tästä maailmasta vai tyydyitkö mekaanisesti estämään häntä?

ja ainoat varotoimenpiteet on palovaroittimet, vaahtosammutin ja peite, pesuaineet/lääkkeet lukittuna ja veitset/sakset ovat ylälaatikossa.

Mitään tavaroita en nostele hoitolasten takia pois näkösältä.

10v olen vieraita lapsia hoitanut ja nopeasti uudetkin hoitolapset oppivat, ettei minun tavroihini kosketa. Leluihin saavat koskea.

Minkä ikäisiä sun nuorimmat hoitolapset on olleet? Joko 10-kuisellekin pystyy opettamaan, että sun luona ei kaivella kaapeista kaikkea esille ja syödä kukkamultaa?

Miten opettaa ryömimään oppinut vauva niin hyväkäytöksiseksi, ettei hän putoaisi portaista?

Eiköhän suurimmassa osassa koteja elellä ihan yhdessä tasossa ilman portaita. Mm. kaikki kerrostaloasunnot ja muut yksikerroksiset asunnot.

ja ainoat varotoimenpiteet on palovaroittimet, vaahtosammutin ja peite, pesuaineet/lääkkeet lukittuna ja veitset/sakset ovat ylälaatikossa.

Mitään tavaroita en nostele hoitolasten takia pois näkösältä.

10v olen vieraita lapsia hoitanut ja nopeasti uudetkin hoitolapset oppivat, ettei minun tavroihini kosketa. Leluihin saavat koskea.

Minkä ikäisiä sun nuorimmat hoitolapset on olleet? Joko 10-kuisellekin pystyy opettamaan, että sun luona ei kaivella kaapeista kaikkea esille ja syödä kukkamultaa?

10kk. Ne pienimmät hoitolapset viihtyvät siellä missä isommat hoitolapset leikkii (ensimmäinen mitä opetan lapsille on leikkiminen).

Muutaman kerran nostan lapsen pois kielletystä paikasta ja sanoi, ettei saa koskea. Niin ne vaan kaikki ovat oppineet. kaukosäätimetkin saavat ensimmäisen viikon jälkeen olla rauhassa pöydällä.

HALVEKSUN perheitä, joissa laiminlyödään lapset. Oli se sitten turvallisuuden tai perusturvallisuuden kannalta. Kaikki lapset eivät tarvitse erityisiä järjestelyjä kotona, mutta jotkut tarvitsevat.



Meillä on turvaportti yläkerrassa, sillä täällä on oleskelutilat jossa päivän mittaan ollaan paljon. En todellakaan vahdi lapsia metrin päästä koko päivää, joten parempi olla portti rappusten edessä, ettei pienempi sinne putoa. Meillä vielä pitkät portaat, kierismatkaa riittäisi ja siinä voisi sattua ihan oikeasti. Silti meillä opetellaan joka päivä, miten rappuja mennään ylös ja alas.

on kaikki mahdolliset ja mahdottomat turvaratkaisut, jonka jälkeen lapset saa olla kuin ellun kanat, kukaan ei neuvo tai ohjaa. Luotetaan, että kun on turvaportti tms. niin mitää ei tapahdu. Ja kylässä ne samat ipanat tempoo innolla kaapinovia (jotka aukeavat), kun kotona ovet on lukossa. Mutta isä tai äiti ei kiellä sanallakaan, kunhan toteaa, että "kotona nuo on lukossa".



Siksi meillä on lapsivierailla leikkikehä. Siellä saa olla, turvassa maailmalta-

Mä muuten pyrin myös hieman totuttamaan vauvaa siihen, että hän leikkisi yksin. Hän on ensimmäinen lapsemme, ja mä oon suunnitellut, että mun ei tarvitsisi jatkuvasti olla viihdyttämässä ja leikittämässä (ymmärrän kyllä, että tämä on osittain myös persoonallisuuskysymys), vaan lapsi voisi touhata välillä omiaan ja minä omiani.

Diggaan lapsestani ihan helvetisti, mutta toisaalta oon myös niin vitun itsekäs, että tykkään välillä lukea kirjaa (joka muuten täytyy tehdä lapsen ulottumattomissa, koska muuten hän ottaa kirjan ja repii sen) ja antaa lapsen leikkiä keskenään.

Ihanaa loppukesää teille!

tuntevat lapsen kehityspsykologiaa niin heikosti, että "kasvattavat" vaikka 10-kuista lasta, joka mahdollisesti jo kävelee ja tutkii paikkoja, huutamalla ei:tä ja komentamalla.



Meillä on kämppä laitettu sellaiseksi, että taaperot ovat saaneet turvallisesti tutkia kaappeja yms. Tuloksena kaksi ERINOMAISESTI käyttäytyvää koululaista ja yksi päiväkotilainen.

koti lapsiturvalliseksi. Ei tarvitse koko ajan olla kieltämässä. Meillä toimittiin näin: - pesuaineet lukollisessa siivouskomerossa - veitset ja sakset yläkaapeissa - käytettiin vain takimmaisia liesiä Näin mentiin pikkulapsiaika. Vältyttiin kotitapaturmilta. Sisarukset eivät ole parturoineet toisiaan. Saksia toki käyttivät mutta valvotusti.

Jos haluaisi estää kaikki vahingot, joutuisi kävelemään koko ajan lapsen perässsä. Vai kuinka hyvin moni kuvittelee vaikkapa yksivuotiaan tottelevan? Vai kuljetteko tosiaan koko ajan perässä? Minusta on aina ollut itsestään selvää, että puukot ovat sellaisessa paikassa etteivät lapset niitä saa. pesuaineet tms. mahdollisimman ylhäällä tai sitten lukitussa kaapissa.

koska todella kuljin sen 1v:n perässä ja katselimme yhdessä maailmaa ja miten se toimii. Lapset oppivat hyvin varhain, mitkä asiat kuuluvat mihinkin ja mitä erilaisilla esineillä tehdään. Varmaan siksi meillä ei ole tehty sisaruksille uudenlaisia kampauksia tai viillelty ketään, vaikka saksia ei olekaan piilotettu.

Annoitko/annatko lainkaan itse tutkia maailmaa ja antaa ihan itse muodostamaan omia käsityksiä asioista.

tai onko teillä kaappien ovet salvatu, jotta lapsi ei niihin pääse?

Eli annoitko lainkaan oman lapsesi muodostaa käsitystä tästä maailmasta vai tyydyitkö mekaanisesti estämään häntä?

Olen tuo joka kommentoi 1 vuotiaan perässä kulkijalle. Hänen tekstistä tuli olo, että kulkee koko ajan perässä.

Ei, omassa kodissani nyt kaksvuotiaat lapset ei ole leikkinyt saksilla ja veitsillä. Mutta ennen lapsiakin näiden paikka on ollut työtasolla tai ylälaatikossa. Pesuaineet on kaapissa joiden ovia lapset ei saa auki. Koriste-esineitä en ole nostanut pois. Laatikoita tyhjennetään ja tavaroita siirrellään, mutta en kulje koko ajan perässä.

koti lapsiturvalliseksi. Ei tarvitse koko ajan olla kieltämässä. Meillä toimittiin näin: - pesuaineet lukollisessa siivouskomerossa - veitset ja sakset yläkaapeissa - käytettiin vain takimmaisia liesiä Näin mentiin pikkulapsiaika. Vältyttiin kotitapaturmilta. Sisarukset eivät ole parturoineet toisiaan. Saksia toki käyttivät mutta valvotusti.

Jos haluaisi estää kaikki vahingot, joutuisi kävelemään koko ajan lapsen perässsä. Vai kuinka hyvin moni kuvittelee vaikkapa yksivuotiaan tottelevan? Vai kuljetteko tosiaan koko ajan perässä? Minusta on aina ollut itsestään selvää, että puukot ovat sellaisessa paikassa etteivät lapset niitä saa. pesuaineet tms. mahdollisimman ylhäällä tai sitten lukitussa kaapissa.

koska todella kuljin sen 1v:n perässä ja katselimme yhdessä maailmaa ja miten se toimii. Lapset oppivat hyvin varhain, mitkä asiat kuuluvat mihinkin ja mitä erilaisilla esineillä tehdään. Varmaan siksi meillä ei ole tehty sisaruksille uudenlaisia kampauksia tai viillelty ketään, vaikka saksia ei olekaan piilotettu.

Annoitko/annatko lainkaan itse tutkia maailmaa ja antaa ihan itse muodostamaan omia käsityksiä asioista.

tai onko teillä kaappien ovet salvatu, jotta lapsi ei niihin pääse? Eli annoitko lainkaan oman lapsesi muodostaa käsitystä tästä maailmasta vai tyydyitkö mekaanisesti estämään häntä?

Olen tuo joka kommentoi 1 vuotiaan perässä kulkijalle. Hänen tekstistä tuli olo, että kulkee koko ajan perässä. Ei, omassa kodissani nyt kaksvuotiaat lapset ei ole leikkinyt saksilla ja veitsillä. Mutta ennen lapsiakin näiden paikka on ollut työtasolla tai ylälaatikossa. Pesuaineet on kaapissa joiden ovia lapset ei saa auki. Koriste-esineitä en ole nostanut pois. Laatikoita tyhjennetään ja tavaroita siirrellään, mutta en kulje koko ajan perässä.

tilassa, jossa kaikki oli nostettu syrjään tai laitettu lukkojen taakse. Et opettanut lapsellesi, miten eletään vaan mieluummin estit ja kielsit kaiken.

Jos kysyin, että annatko oman lapsesi tutkia itsekseen mitään, niin millähän tavalla siitä saa kuvan että olen nostanut kaiken pois? Eiköhän se viittaa siihen, että omani ovat saaneet myös itse asioita tutkia.

Minä en halveksi mutta kovasti ihmettelen, että miksi jotkut EIVÄT laita kotiaan lapsiturvalliseksi. Eikä se lapsiturvallisuus sitä tarkoita, että kaikki mahdollinen putsataan pois vaan ihan esim. turvaportit tulee mun mielestä olla kaksikerroksisessa talossa jos perheessä on pieniä lapsia. Kaikki terävät ja myrkylliset pitää olla pois käsistä. Mahdolliset liian terävät kulmatkin on hyvä suojata kun on kävelemään opetteleva talossa jne.



Kyllä meilläkin päivittäin opetetaan tuota 1v3kk ikäistä menemään portaita mutta ei meidän lapsilla kummallakaan vielä tuossa iässä ollut taito niin hyvin hioutunut, että ihan vapautuneesti olisin uskaltanut jättää ne portaita yksi menemään.



Muutenkin tuommoinen alle 2-vuotias taapero on yleensä aika "päätön" eli sellainen itsesuojeluvaisto puuttuu. Mennään ja tehdään hurjia asioita koska ei ymmärretä, että siinä voi käydä huonosti. Ei sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Se järki tulee päähän ajan kanssa ja totta kai asioita pitää pienestä asti opettaa mutta harvalle tuon ikäiselle se oppi menee yhdestä kerrasta perille.



Pph:lle sanoisin, että ne sun hoitolapset ovat sulla hoidossa eli ovat vähän vieraskoreita. Vieras paikka, vieras täti, totta kai sitä silloin uskotaan kun kielletään koskemasta alahyllyn koriste-esineisiin.

tää keskustelu on mega-pölhö. Riippuu lapsesta, millaista tukea hän ksavaessaan tarvitsee. Yksi tarvitsee enemmän syliä, toinen kaipaa enemmän ulkoista suojelua.



Omia ja ystävien lapsia katsellessa olen huomannut, että joukkoon mahtuu kaikenlaista ja ihan hyväkäytöksisiä kaikista on kasvatettu esikouluun mennessä.



Esikoiseni kävi kaikki kaapit, laatikot, hyllyt, tuolit läpi. Hän availi, penkoi, tutki, kolisteli, kiersi rajat, kokeili kiivetä, irrotteli osia ja työnsi esineitä sisäkkäin. Hän oppi ryömimään melko reippaasti noin 7 kuisena ja reilu 9 kuisena käveli (tosin pää painoi silloin suhteessa niin paljon, että meinasi siksi aina kaatua :D)



Ei 9-10 kuista lasta voi opettaa samoin kuin lasta, joka liikkuu itsekseen vasta 1,5 vuotiaana. Noin pienen lapsen motivoi liikkeelle kokeileminen, yletön into ja vilkkaus. Ei rauhallisempi opi likkumaan samassa tahdissa (eikä vilkkaampi yleensä vastaavasti puhumaan tai muita sosiaalisia taitoja). Lapset ovat erilaisia ja oppivat erilaisia asioita omassa tahdissaan. Sukupuolellakaan ei ole niin kovasti merkitystä kuin lapsen omalla tempperamentillä.



Rauhallisten lasten vanhempien voi olla hankala ymmärtää, millaista on olla vilkkaamman vanhempi (etenkin, jos on itse melko rauhallinen tempperamentiltään) ja toisin päin. Olen nähnyt vanhempia, jotka malttamattomasti odottavat, että voisivat puuhailla kaikkea lastensa kanssa, mutta lapset ovatkin niin arkoja, etteivät uskalla tehdä mitään vaan haluavat kyhnätä sylissä. Ja kaikki erilaiset tavat olla, on ihan jees, koska jokainen meistä on erilainen.