Paskamutsi huusi lapselleen kun tätä sattui :(

On niin tuttu tunne. Neljän lapsen yh:nä on usein tullu tilanteita vastaan et oon joutunu sanoo jolleki lapsista rumasti vaikka ois tarvinnu just apuu tms. ku vauva tai pienempi sisarus on huutanu, raivonnu tai tarvinnu koko mun huomion. Usein tuntuu ettei riitä mitenkään. Itku on itelleki tullu jälkikäteen! Voimia sinne ja varmasti lapset ei tätä asiaa ees enää mieti, itelle se jää vaan mieleen kalvamaan!

Kukaan ei ole yli-ihminen missään asiassa.Meillä aika sama tilanne ja kyllä monta kertaa "kärsin" itsekseni illalla, kun lapset nukkuvat monestakin äyskäisystä, joita silloin tällöin lipsahtaa.



Tärkeintä on, että pyytää anteeksi, jos äyskäisy oli aiheeton.Toki aiheesta saa ja pitää suuttua.Eikä sillä vauvalla niin kamala nälkä kai ollut, kun nukahti sitteriin.;)Itse yritin aina imettää vauvan ennen kuin aloitin iltatoimet.Joskus onnistui,joskus ei.



Me olemme äitejä, ihmisiä ja erehtyväisiä.



Käy antamassa nukkuvalle taaperollesi ylimääräinen suukko ja huomenna on taas parempi päivä.

Mäkin huusin tänään pojalle , joka tippui pyykkikoriin kun oli kiivennyt sen päälle. Sanoi mulle itkun keskeltä, että : "Yritin olla reipas ja pestä itte kädet valmiiksi."

Paha mieli mulla vieläkin.

Siis ihana lukea, että muillakin on tällaista vaikka aisa ei olekaan kiva. Mulle illat ovat kaikista vaikeimpia, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja menen itsekin sänkyyn. Alan miettimään miksi huusin tänään niin paljon lapsille, miksi en ollut tarpeeksi läsnä jne..voi sitä tuskaa mitä joutuu nielemään ennen kuin unesta saa kiinni :/. Ja jotenkin vain ajaudun seuraavan päivänä taas siihen pisteeseen että kaikki toistuu :(.

Voimia meille inhimillisille äideille, jotka parhaamme teemme :)!

Muistan tuon fiiliksen, kun meillä oli vauva ja taapero ja mies vuorotyössä. Rankkaa. Kolmannen ja neljännen lapsen kohdalla ei ollut läheskään yhtä raskasta... Voimia!