Hei oikeasti, alkoholismista.

Koskaan ei voi tietää kenestä tulkee alkoholisti ja kenestä ei mutta harvoin alkoholia käyttävistä ei tule alkoholistia millään. Piste.

On ne alkoholistitkin yleensä alkuun harvoin käyttäviä. Harvapa sitä jo nuorena aloittaa päivittäisellä juomisella. Useimmilla on ihan normaalintapaista se alkuun, juodaan bileissä ja kesällä joskus terassilla lomapäivänä. Osalla se vaan sitten ajan kanssa muuttuu se käyttö ongelmalliseksi joko määriltään tai tiheydeltään tai molemmilta.

Toisaalta säännöllinen pienien määrien juominen sinänsä ei ilmeisesti ole kovinkaan suuri alkoholismiriski, koska Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa esimerkiksi on ollut tapana juoda ruokaviiniä päivittäin eikä siellä ole alkoholismia paljoa. Tuntuu päinvastoin että humalahakuinen alkoholinkäyttö jopa harvemminkin on suurempi riski kuin se että juo päivittäin sen yhden lasin josta ei edes tule mitään "mukavaa pöhnää" mihin paeta todellisuutta.

"se oli rakkautta ensi hetkestä lähtien", tarkoittaen sitä, että jää alkoholiin koukkuun heti eka kännistä lähtien. Eli aina ei voi itse päättää; tai no voi tietysti mutta toisille se on vaikeampaa jos on alkoholismiin altistava tekijä olemassa. Jos rakastuu alkoholiin ensi kerrasta lähtien, niin tuskinpa se motivaatio olla juomatta on kovinkaan korkea silloin alussa kun ongelmia ei vielä ole.

Alkoholistiksi tullaan vain juomalla. Siihen tarvitaan säännöllistä juomista. Ilman alkoholia ei tule alkoholistiksi. Jokainen ihminen päättää ihan itse milloin ja kuinka paljon juo. Vanhempien esimerkki saattaa vaikuttaa tai sitten ei. Alkoholinkäyttötavat saattavat periytyä tai sitten ei. Koskaan ei voi tietää kenestä tulkee alkoholisti ja kenestä ei mutta harvoin alkoholia käyttävistä ei tule alkoholistia millään. Piste.

Mä alotan just nyt. Kippis.

Itse tunnen lukuisan määrän ihmisiä jotka ovat kerran kokeilleet, mutta kuitenkin ovat sen kerran...



Osalle alkoholisteista se yksi kerta on liikaa ja antaa sellaisen potkun, että juomisesta tulee pakonomaista. Sen pystyy pitämään rajoissa vuosia, mutta vääjäämättömästi tahti kiihtyy kohti alkoholismia.



Isäni oli juuri tällainen tapaus ja äiti on sanonut, että merkit näkyivät jo silloin parikymppisenä, mutta hän ei niitä osannut nähdä.



Itselläni on ns. hiprakkageeni mikä suojelee alkoholismilta: juominen ei anna minulle sitä samaa mitä isälleni antoi.

minä muistan jostain lukeneeni että Ranskassa olisi maksasairaudet hirmusti nousussa.



Ja se on totta että jotkut jäävät koukkuun alkoholiin helpommin,yleensä perivät se geenin mutta itse sitä juomalla kuitenkin tullaan alkoholistiksi.



Eikä ole olemssa geeniä joka suojelee tältä!

Jos osaat juoda kohtuudella ja pystyt olemaan ilman alkoholia,siis ettei ole pakko saada,vältyt ehkä tulemalla alkoholistiksi.