Miten selität lapsellesi ettei lihavaa ihmistä

Näin meillä on opetettu. Olen sanonut, että toisten ulkonäköä ei ole kohteliasta kommentoida. Ja hyvin on mennyt perille.

ettei toisten ihmisten ulkonäköä saa kommentoida tai ettei toisten ulkonäöstä saa puhua? Kuuluu näet tuo ihan peruskäytöstapoihin, kummallista jos et tuota ole lapsellesi vielä tajunnut opettaa.

tietävät muutenkin, ettei ihmisiä saa haukkua, ainakaan ääneen. Itsekseen voi toki ajatella mitä haluaa.

saa sanoa lihavaksi? jos joku on lihava sitä yleensä kiusataan siitä ja se ei vaan ole normaalia olla lihava. Pointti on se että mitä selität lapselle? Jos joku on kamalan lihava sanotko että joo se on ihan oikein olla pullero ja saa syödä paljon karkkia? Ja jos sanoo että ei saa olla lihava, silloinhan tuomitsee ne lihavat. En siis missään nimesä nyt tarkoita että LIHAVIA PITÄÄ HAUKKUA. Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan..

Ihmisiä on erilaisia toiset on laihoja, toiset lihavia toisest pitkä, toiset lyhyitä, toiset tummia, toiset vaaleita. Ei minulla ole mitään oikeutta arvostella toisen ihmisen lihavuutta. Sen voi aiheuttaa myös sairaus tai lääkeet yms. Ei aina pelkästään ruoka. Me ollaan vaalea hoikka pitkä suomalainen perhe, mutta kyllä lapseni silti ymmärtävät että maailmassa on myös toisenlaisia ihmisiä eikä heidän syömisiään ulkonäköään ym. arvostella.

Jos ihminen on lihava, niin sitten on. Ei se asia miksikään muutu sillä, sanotaanko se ääneen.



Sen haluan opettaa lapsilleni, että ihan kaikki toisten ihmisten asiat eivät heille kuulu eikä tarvitse ihan kaikkea sanoa ääneen.

mikä loukkaa,mistä voi tulla paha mieli.



Ei tarvi ottaa kantaa siihen saako olla vai eikö saa olla lihava. Eihän muiden ihmisten lihavuus/laihuus edes kuulu meille.

Ärsyttää kaikki lihavia ääneen kauhistelevat; pahimmat vielä seuraavassa lauseessa toteaa että "haluan että lapsillani on hyvä ruokavalio ja he liikkuvat paljon jottei tule syömishäiriöitä teininä" Juuri sehän on yksi altistava tekijä että vanhemmat ei arvosta sellaisena kuin on vaan lapsi koko ajan kokee ettei kelpaa.

että tämä ei ole ongelma, mikäli ei koskaan puhu ihmisten ulkonäöstä selän takana lapsen kuullen. Kun ei itse koskaan käytä kenestäkään sanaa lihava, ei lapsikaan sitä käytä. Meillä on neljä lasta, kaikki jo möläyttelyiän ohittaneita, eikä tämä ole kenelläkään ollut mikään ongelma.



Ja jos kuulen joskus pienen lapsen päivittelevän jonkun ulkonäköä, päättelen heti, että äiti ja isä haukkuvat keskenään ihmisiä.

lihavaa ihmistä lihavaksi?



Ei meillä lapset hauku tai arvostele kenenkään ulkonäköä sanan varsinaisessa merkityksessä, kyllä he kuitenkin huomaavat poikkeavuudet ja kysyvät niistä. Kuten jos selitän on lihavia ja laihoja ja siltä väliltä, jatkokysymys on miksi? Mitäs siihen vastaatte? jumala loi?

Eli kotoa opitun mallin mukaan lapsi käyttäytyy. Itse olen keskustellut lasten kanssa ihmisten erilaisuudesta ja sanonutkin, että ulkonäön kommentointi (pitkä, pätkä, laiha, lihava..) voi loukata toista.

saa sanoa lihavaksi? jos joku on lihava sitä yleensä kiusataan siitä ja se ei vaan ole normaalia olla lihava.

Pointti on se että mitä selität lapselle? Jos joku on kamalan lihava sanotko että joo se on ihan oikein olla pullero ja saa syödä paljon karkkia?

Ja jos sanoo että ei saa olla lihava, silloinhan tuomitsee ne lihavat.

En siis missään nimesä nyt tarkoita että LIHAVIA PITÄÄ HAUKKUA. Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan..

Meillä on käyty tätä keskustelua kun lapset puhui jostain että se on läski... Sanoin että on epäkohteliasta sanoa niin, ihmiset ovat erilaisia ja erikokoisia. Ja jos täytyy jollain tavalla kuvailla henkilöä niin sen sijaan että sanoo "se läski poika" niin sanoo vaikka "se isokokoinen poika". Ei myöskään pulska tms, käyttävät kyllä kotona sanoja pulska tms mutta ollaan puhuttu että niin ei kuitenkaan tarvi pihoilla puhua eikä nimitellä koska on loukkaavaa.

Niin siis kai sen pitäisi olla selvää että ihminen SAA olla millainen on ja syödä niin paljon karkkia kuin haluaa eikä se kellekään kuulu. Jos kyse lapsesta niin silloin kuuluu vanhemmille ja muille vastuussa oleville eikä silloinkaan naapurin tädille.

Meillä lapset on tosi pienestä pohtineet tätä lihavuuskysymystä ja pelänneet jo tarhaikäisenä lihomista(!) En tiedä mistä ovat oppineet. Nyt 10v poikakin sanonut mulle että "äiti sä oot kyllä vähän pullea ja sun putäis laihduttaa, sulla on aika läski maha" (olen normaalipainoinen 168/68) ja tyttö 9v taas sanoo siihen että "eikä oo, äiti on just sopiva! Sen maha on tommonen kun siellä on ollut vauvoja" johon poika taas "on siinä kyllä läskiäkin, ei millään pahalla" (on oikeassa). Kommentoi myös pulskan isoveljensä painoa ja nuo pienemmät on myös pelänneet joskus lihovansa. Siitä me on keskusteltu että lihavat ovat syöneet liian paljon karkkia ja mässyä, jos niitä syö liikaa niin lihoo. 10v pelännyt että kun syö hampparin siitä tulee lihavaksi ym ja siitä sit puhuttu mikä on terveellistä ja jos syö epäterveellistä liikaa tyyliin monta hampparia joka päivä niin siitä lihoo, ei yhdestä hampparista silloin tällöin. Ja että terveellistä ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa ja pojalle sanonut että koska hän urheilee niin ei liho vaikka syö kunnolla. Sekä 9v ja 10v ovat hoikkia jos ei jopa laihoja. Minä ja tuo isompi ollaan oikeesti syöty liian paljon namia ja se on sanottukin, ei ehkä ihan koko totuus, mutta en mene kyllä vähän syöville lihomista pohtiville muksuille sanomaan että ruokaa syömällä lihoo. Meillä syödään terveellistä perusruokaa, eikä sillä kyllä liho vaikka kuinka mättäisi.

Tai että moni lihava on laihtunut normaalipainoiseksi syömällä terveellisesti ja liikkumalla enemmän?



Kenenkään ulkonäköä ei tietysti pidä ihmisen itsensä kuullen arvioida, mutta kyllä nämä asiat lapsia kiinnostavat ja me niistä esim. kotona ja autossa keskustellaan. Lapset kyselevät näkemistään ihmisistä ja heidän ulkonäöstään (mm humalaisista, gootti-tyyliin puketuneista, lyhytkasvuisista ja lihavista ja poikkeuksellisen laihoistakin ihmisistä). Eipä ole ikinä tullut mieleenkään, että ihmisen ulkonäkö olisi tabu, josta ei asialliseen henkeen saisi edes keskustella.



Meillä lapset tietävät, että ylipainon syynä saattaa olla mm. joku sairaus, mutta yleensä sen aiheuttaa ihmisen huonot elintavat. Samoin kuin sen, että lihavuus ei ole mikään pysyvä ihmisen ominaisuus, vaan siitä voi päästä eroon.

siis en ole sanonut että "lihavat ovat syöneet niin paljon karkkia ja ovat lihoneet", vaan että jos syö liikaa karkkia ja mässyä niin lihoo. Ja että lihavuus voi johtua myös sairaudesta, kuten mun siskolla joka ei syönyt koskaan herkkuja mutta lihoi jonkun hormoniepätasapainon vuoksi.



Ja tästä puhuttiin siksi kun lapset olivat kuulleet että syöminen lihottaa ja pelkäsivät lihovansa syömällä. Eivät ole oppineet kotona, vaan koulussa ja päiväkodissa tai pihalla, en tiedä missä.

Ja kyllähän se niin vaann on että harva esim pitkä ihminen loukkaantuu jos pituutta kommentoidaan tai hienot rastat omaavaa ihmetellään tai joku on tosi ksuniin ruskettunut ym. Kaikilla on varmaan omassa ulkonäössä (ja persoonassa yleensä) asia jota ns. häpeää. lihavuus pistää silmään ja sille on 99% mahdollista thdä jotain, toisin kuin esim mun suurensuurelle nenälle tai saakelinmoisille räpyläjaloille.

Tai että moni lihava on laihtunut normaalipainoiseksi syömällä terveellisesti ja liikkumalla enemmän? Kenenkään ulkonäköä ei tietysti pidä ihmisen itsensä kuullen arvioida, mutta kyllä nämä asiat lapsia kiinnostavat ja me niistä esim. kotona ja autossa keskustellaan. Lapset kyselevät näkemistään ihmisistä ja heidän ulkonäöstään (mm humalaisista, gootti-tyyliin puketuneista, lyhytkasvuisista ja lihavista ja poikkeuksellisen laihoistakin ihmisistä). Eipä ole ikinä tullut mieleenkään, että ihmisen ulkonäkö olisi tabu, josta ei asialliseen henkeen saisi edes keskustella. Meillä lapset tietävät, että ylipainon syynä saattaa olla mm. joku sairaus, mutta yleensä sen aiheuttaa ihmisen huonot elintavat. Samoin kuin sen, että lihavuus ei ole mikään pysyvä ihmisen ominaisuus, vaan siitä voi päästä eroon.

ettei toisten ihmisten ulkonäköä saa kommentoida tai ettei toisten ulkonäöstä saa puhua? Kuuluu näet tuo ihan peruskäytöstapoihin, kummallista jos et tuota ole lapsellesi vielä tajunnut opettaa.

ei meillä kukaan kommentoi ihmisten ulkonäköä negatiivisesti, jokainen saa olla sellainen kuin on.

muodottomaksi, ja sitten toteutatte sitä perheen sisällä. Kotona opittu pysyy paremmin mielessä.

silloin kun enemmistö on kärsinyt nälästä.

Olen myös eri mieltä siitä etteikö olisi "normaalia" olla lihava. Sehän nimenomaan on normaalia useimmissa länsimaissa.

Samasta syystä vaimon lihominen tökkii kun vuosien varrella siitä tulee lisää ja lisää sairauksia ja aiemmat pahenevat. Kierre siinä eniten ahdistaa, terveys rapistuu ja kierre pahenee.

Vastaavasti nälkäaikoina lihavuus on tae hengissä pysymisestä verrattuna nälkäisiin, silloin varmaan tuo sama mekanismi toimii toisin päin. Yltäkylläisinä aikoina ei vaan mene niin.

ettei toisten ihmisten ulkonäköä saa kommentoida tai ettei toisten ulkonäöstä saa puhua? Kuuluu näet tuo ihan peruskäytöstapoihin, kummallista jos et tuota ole lapsellesi vielä tajunnut opettaa.

Ja ennen kaikkea miksi? Eihän ihmisen ulkonäkö ole mikään salaisuus, josta ei saisi puhua. On luonnollista, että erilaiset ihmiset kiinnostavat lasta ja lasta kiinnostavista asioista voi ja pitääkin keskustella lapsen kanssa.

Se on toki selvää, että ulkonäköä ei saa kommentoida tai puhua jonkun ihmisen ulkonäöstä ko. ihmisen kuullen. Tämän ainakin omat lapseni ovat oppineet helposti. Kotona sen sijaan on käyty monet keskustelut kaupungilla tms. nähdyistä ihmisistä.

sitten joissain tilanteissa olen kotona sanonut, että karkkia ei saa syödä kilotolkulla, koska siitä voi sairastua, lapsi on itse vetänyt johtopäätöksen, että epäterveellinen ruokavalio tekee lihavaksi. Sen olen myöntänyt, mutta korostanut sitä, että lihavuus ei ole sairaus tms., mutta se voi hankaloittaa elämää suuresti.

sitten joissain tilanteissa olen kotona sanonut, että karkkia ei saa syödä kilotolkulla, koska siitä voi sairastua, lapsi on itse vetänyt johtopäätöksen, että epäterveellinen ruokavalio tekee lihavaksi. Sen olen myöntänyt, mutta korostanut sitä, että lihavuus ei ole sairaus tms., mutta se voi hankaloittaa elämää suuresti.

Miksi ihmeessä tällaisesta selvästä asiasta, yhdestä länsimaisen yhteiskunnan suuresta ongelmasta ei voi puhua suoraan? Miksi lapsi pitää jättää "itse vetämään johtopäätöksiä"? Tuntuu ihan hullulta.