Miten selität lapsellesi ettei lihavaa ihmistä

Siis ihanko ei ole ihmisellä oikeutta olla lihava? Ja kun puhutaan elintasosairaudesta, niin tulisi muistaa, että nykyaikana länsimaissa se lihavuus taitaa olla yleisempää siinä köyhemmässä kansanosassa, sillä terveellinen ruokavalio on kalliimpaa kuin epäterveellinen. Tämä ongelma olisi siis osittain poliittisesti ratkaistavissa.



Ja kaikille ei ylipaino ole välttämättä mikään ongelma, miksi pitäisi? Ei kaikki ole niin pinnallisia, että laihduttaisivat vain sen takia, että ihmisen "kuuluu" olla juuri tietyn kokoinen ja painoinen, jos ylipaino ei aiheuta terveysongelmia.



Lisäksi, joku ei vaan laihdu, vaikka söisi vähemmän kuin se laiha, liikkumatta kuitenkaan vähemmän. Toinen taas ei lihoa, vaikka yrittäisi ihan tarkoituksella muutaman lisäkilon saada. Ihmisen paino, jne. nyt vaan sattuvat olemaan ihan vain kyseisen ihmisen omia asioita. Lasten kohdalla toki on omien vanhempien vastuulla, ellei kyseessä ole joku sairaus.



Itse olin lapsuuteni ja nuoruuteni hoikka, miettimättä syömisiäni ja todellakin söin paljon karkkia ja herkkuja. Ei tullut ikinä huono olo. Nyt en ole hoikka ja syitä en ala eritellä, mutta kerron sen, että en todellakaan lihonut herkuttelemalla. Laihduttaa en vain viitsi, kun ei se normaalilla ruokavaliolla ja normaalilla liikkumisella (normaalit touhut lapsen kanssa, kävely joka paikkaan, ei ole autoa ja julkisia en juuri käytä). Jos mun kiloni on jollekin ongelma, niin se todellakin on sitten vain hänen päänsä sisäinen ongelma, ei siitä tartte mulle tulla avautuun, jos on niin huono itsetunto. Mulla on kaikki arvot hyvät ja terve olen, eli en laihduta, ellei siihen ole terveydellistä syytä tai jotain hälyyttävää vaikkapa verikokeissa. Niistä nyt kuitenkin näkee aika hyvin, jos alkaa olla riskiä jollekin.



En loukkaannu, jos pieni lapsi sanoo läskiksi, lihavaksi, tms. Mutta sääliltä en voi välttyä, jos tuollaiset on asenteet kotona. Pelkäävät pian menettävänsä vanhempiensa rakkauden, jos lihoavat. :( Ja mikä pahempaa: kuolevat anoreksiaan.



P.S. En mäkään muuten koskaan nuorempana kuvitellut lihoavani. Mutta ei tää nyt niin kamalaa olekaan. On sitä paljon pahempiakin "vikoja", esimerkiksi kusipäisyys, joka tuntuu olevan tässäkin ketjussa aika monen ongelma.

Voi sanoa että on epäkohteliasta tehdä ääneen, toisen kuullen, negatiivisia huomioita ihmisistä. Minusta lapsi saa todeta että onpa tuolla lihava täti, mutta jos lapsi tekee sen toisen kuullen, se on väärin ja loukkaavaa ja kun lapsi on tarpeeksi iso se pitää tehdä hänelle selväksi.



Eniten lapsi ottaa varmaan mallia teistä vanhemmista. Jos teillä on tapana arvostella muita ihmisiä, hän omaksuu sen tavan. Jos suhtaudutte ymmärtäväisesti muihin, poikkeaviin, lihaviin sairaisiin tai vammaisiin tai muihin jotka nyt jotenkin kiinnittävät huomiota, lapsi omaksuu sen asenteen.

Ihmisiä on isoja ja pieniä, vaaleita ja tummia, lihavia ja laihoja, jne

Ja jokainen on sellainen kuin on ja saa myös olla sellainen.

Miksi lapselle pitäisi selittää, ettei saa olla jonkunlainen. Lapselle voi vaan todeta, että joo, me ollaan ihmiset erilaisia ja erikokoisia.

sanoa tyhmiksi:) Että ihmiset ovat erilaisia ja jokainen on yhtä arvokas oli sitten minkä näköinen tahansa tai vaikka ei päänupissa tai sydämessä kaikki olis ihan kohdillaan. Silti kunnioitetaan ihmistä ja yritetään löytää hänestä se mikä hänessä on hyvää. Niin maailma toimii parhaiten, kaikkien parhaaksi. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, jos ulkomuoto vastaa ULKOPUOELTA MEILLE ANNETTUJS ihanteita, arvomaailma voi olla vinksinvonksin, tai tunnetaidot esim. jos taas ihminen ei ulkomuodoltaan vastaa sitä mitä tällä hetkellä neuroottiset ihmisety länsimaissa luulevat ainoaksi oikeaksi tavaksi elää ja määritellä ihminen, niin ihminen voi olla tosi reilu ja kiva jne. Opetan myös että jotkin ihmiset on kasvatettu niin, etteivät ole kovin fiksuja

miksei voisi sanoa, että se on lihava ja sillä siisti?



Nimittäin olen aina ollut lihava, minua on aina lihavaksi sanottu mutta ei kuitenkaan haukuttu, enkä pidä sitä minään. Se on vähän sama kuin sanoisi että tuoli on tuoli.



Tietysti minua on joskus herjalla possuksi sanottu, mutta minähän tykkään syödä possua ja sikaa kaikissa muodoissaan, eikä sekään ole haitannut yhtään.

Ihmiset on erilaisia, toiset on lihavia, toiset laihoja. Jotkut on pitkiä, toiset lyhyitä. Jotkut on punatukkaisia, jotkut kaljuja, joillakin on silmälasit. Joltakulta voi puuttua käsi tai jalka. Toiset ovat erivärisiä kuin toiset. Sellaisesta ei ole kaunista huomautella, koska toiselle voi tulla paha mieli. Kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia painosta, pituudesta tai muista piirteistä riippumatta.

silloin kun enemmistö on kärsinyt nälästä.



Olen myös eri mieltä siitä etteikö olisi "normaalia" olla lihava. Sehän nimenomaan on normaalia useimmissa länsimaissa.

Tai peräti läskiksi, niinkuin ei sekään tunnu, jos hirveän laihaa sanotaan hirveän laihaksi luurangoksi, tai huomautella isosta nenästä, tai muistakaan ulkonäköasioista .

Jokainen ihminen tietää itse oman ulkonäkönsä, ei ole ulkopuolisten ihmisten asia

puuttua niihin.

Minusta lapsi saa todeta että onpa tuolla lihava täti, mutta jos lapsi tekee sen toisen kuullen, se on väärin ja loukkaavaa ja kun lapsi on tarpeeksi iso se pitää tehdä hänelle selväksi.

Ehkä lapselle voisi sanoa, että tällaisista asioista puhutaan sitten illalla kotona mutta ei toisten seurassa. Ja siitä lapsi loogisesti saa mieleensä sanoa: "Äiti, ton tädin isosta mahasta jutellaan illalla kotona." :)

että ihmisiä on eri kokoisia ja eri näköisiä. Lyhyitä ja pitkiä, tummia ja vaaleita ja lihavia ja laihoja.



Kerron, että monelle pullealle saattaa tulla paha mieli, jos heitä nimittää lihavaksi. Vaikka itse näkee, että joku on lihava sitä ei tarvitse sanoa ääneen.



Hankalaa kun erottavat esim kaksi Miro-nimistä päiväkodissa niin, että "se Miro jolla on pulleat posket" ja opeista "se tarja jolla on pullea maha".

Eivät tarkoita pahalla tietenkään, joten vaikea selittää ettei noin saa sanoa.

Hankalaa kun erottavat esim kaksi Miro-nimistä päiväkodissa niin, että "se Miro jolla on pulleat posket" ja opeista "se tarja jolla on pullea maha".

Eivät tarkoita pahalla tietenkään, joten vaikea selittää ettei noin saa sanoa.

Miksei saisi sanoa, jos sen tosiaan sanoo normaalina asiana (eikä nimittelytarkoituksessa), jolla vaikkapa kaksi kaimaa erotetaan toisistaan. Ei se vaan se isomahainen Jaska, Pikku-Jaskalla on toisenlainen systeemi.

En ymmärtänyt sitä, miksi aloitusviestisi esimerkissä koit tarpeeksi selittää lapselle että lihava ihminen olisi esim syönyt paljon herkkuja. Minusta riittää se, että jos lapsi vaikka hämmästelee isokokoista ihmistä, sanot vain että niin, ihmisiä on isompia ja pienempiä, pitempiä ja lyhyempiä. Ei ole sinun asiasi spekuloida jonkun tuntemattoman syitä ylipainoonsa, ne kun voivat olla hyvin moninaiset eivätkä suoraan sanoen kuulu sinulle. Tai lapsellesi. Minusta paras keino lasten kanssa on jutella asiasta aika normaalisti eikä jäädä siihen junnaamaan. Et kai sano laihan ihmisen nähtyäsi että "Siinäpä onkin setä joka juoksee joka päivä pakkomielteisesti ja siksi on niin pieni", samalla tavalla minusta olisi outoa arvuutella lapsen kanssa syitä jonkun ulkomuotoon. Jos et kiinnitä erityistä huomiota ihmisten erilaiseen ulkonäköön niin lapsesikin oppii suhtautumaan neutraalisti eri kokoihin.

MIksi ei voida sanoa toisin päin esim. se laihja Jaska? Tai Miro, jolla on pienet posket.



Pituuden mukaankin voidaan erotella. MOnesti sanotaan pikku-Miro ja iso-Miro. On kuitenkin outoa määritellä Jaskat sen mukaan, että toisella on pullea maha, kun erona voi olla se, että toisella on vaalea tukka, siniset silmät, iso jalka jne. Eikö pitäisi löytää se kaunein ero, ei ikävin? En usko, että kukaan haluaa olla se ruma Tarja niin kuin kukaan ei halua olla läski-Tarjakaan. Pitkähiuksinen Tarja sen sijaan kuulostaa positiiviselta.

että ihmisiä on eri kokoisia ja eri näköisiä. Lyhyitä ja pitkiä, tummia ja vaaleita ja lihavia ja laihoja.

Kerron, että monelle pullealle saattaa tulla paha mieli, jos heitä nimittää lihavaksi. Vaikka itse näkee, että joku on lihava sitä ei tarvitse sanoa ääneen.

Hankalaa kun erottavat esim kaksi Miro-nimistä päiväkodissa niin, että "se Miro jolla on pulleat posket" ja opeista "se tarja jolla on pullea maha".

Eivät tarkoita pahalla tietenkään, joten vaikea selittää ettei noin saa sanoa.

lapset kiinnittävät huomiota siihen mihin kotona kiinnitetään huomiota.... Jos painoa ei kommentoida mitenkään, lapsetkaan eivät opi... jos kotona kiinnitetään huomiota esim. ihmisten hyviin puoliin, lapsetkin oppivat erottelemaan kaverit toisistaan heidän lunteensa kivojen puolien mukaan... Mutta jos kotona on äiti joka kyttää lihavuuksia ja laihuuksia, sen lapsetkin oppivat. Ja lapsista näkee erittäin helposti, millaisia arvoja vanhemmilla on:D

MIksi ei voida sanoa toisin päin esim. se laihja Jaska? Tai Miro, jolla on pienet posket.

Varmaan näin olisi monesti parempi. Tiedä sitten mistä johtuu, että se kääntyy usein päinvastaiseksi.

Nyt kun muistelen, niin aikoinaan koulussa oli kaksi täsmälleen samannimistä ihmistä – sama etu- ja sukunimi –, jotka eivät olleet onneksi samalla luokalla. :) Silti sekaannuksia joskus meinasi tulla, ja siksi toisesta puhuttiin nimellä iso-Virtanen ja toinen oli tietysti pikku-Virtanen. Sama juttu Virta-nimisten ihmisten kohdalla, joista yksi oli ammatiltaan sähkömies, siis sähkö-Virta ja se toinen, muuten vaan Virta.

Munkin mielestä on outoa kieltää lasta sanomasta jotain ihmistä lihavaksi, koska silloin antaa lapsen ymmärtää, että lihavuudessa on jotain negatiivista.

(no tietysti ylipaino on terveudellinen ongelma jne, mutta ei kiusaamisen syy.)



Siksi olen sanonut pikemminkin, että ei ole kohteliasta kommentoida kenenkään ulkonäköä, selittämättä mitä piirrettä erityisesti ei saa kommentoida. Ja sitten lisäksi tuo olemme kaikki eri näköisiä.

ettei toisten ihmisten ulkonäköä saa kommentoida tai ettei toisten ulkonäöstä saa puhua? Kuuluu näet tuo ihan peruskäytöstapoihin, kummallista jos et tuota ole lapsellesi vielä tajunnut opettaa.

Miksi ylipäätään etsiä niitä negatiivisiä asioita toisista? Saati kommentoida.



"Miten selität lapsellesi ettei laihaa ihmistä

saa sanoa laihaksi? jos joku on laiha sitä yleensä kiusataan siitä ja se ei vaan ole normaalia olla pelkkää luuta ja nahkaa.

Pointti on se että mitä selität lapselle? Jos joku on kamalan laiha sanotko että joo se on ihan oikein olla anorektikko ja olla syömättä yhtään mitään?"



"Miten selität lapsellesi ettei crocseissa kaupungissa kulkevaa ihmistä

saa sanoa juntiksi? jos joku on juntti sitä yleensä kiusataan siitä ja se ei vaan ole normaalia kulkea niin rumissa kengissä.

Pointti on se että mitä selität lapselle? Jos jollain ei vain oikeasti ole sitten yhtään tyylitajua ja joka paikassa kulkee vain crocseissa ja tuulipuvussa, sanotko että joo se on ihan oikein olla tosi nolo ja liikkua ihmisten ilmoilla ties missä mökkikuteissa?"



Siis miten ihmeessä joku kasvattaa lapsensa niin, että tällaista asiaa tarvitsee edes miettiä tai että se tulee jossain tilanteessa esille ihan yllättäen?



Jos vanhemman asenne on tuo, että on väärin olla lihava ja sen on varmasti aiheuttanut syömällä liikaa karkkia ja tässä ihmisessä on hurjasti jotain vikaa ja pahin pelko on se, että omasta lapsesta tulee joskus edes hieman pyöreä, niin ei ole lapsella kovin hyviä mahdollisuuksia. On todella surullista kuulla tarinoita peräti alakouluikäisistä syömishäiriöisiä. :(



Ja tähän nyt lisään vielä, että erotan kyllä itse vallan hyvin normaalisti hoikan tai alipainoisenkin anoreksiasta kärsivästä. Ei tarvitse olla anorektikko ollakseen laiha. Ei kaikki lihoa, vaikka kuinka yrittäisivätkin. Ei todellakaan ole kivaa, jos laiha saa kuulla jatkuvasti kauhisteluja pienuudestaan tai painostaan. Syömishäiriöt on sen sijaan sairaus, johon läheisten tulisi huomatessaan puuttua, mutta sekään ei ole asia, josta vierailla ihmisillä olisi oikeus huomautella tai kiusata.



T: ylipainoinen, joka vitsailee itsekin ylipainostaan, eikä loukkaannu, jos sanotaan lihavaksi (paitsi jos se nyt oikeasti on se ainoa asia, jolla ihmistä kuvailee, tilanteessa, jossa "huomio" on täysin tarpeeton. Lapseni ei ole lihava (päin vastoin), kotona tarjotaan terveellistä ruokaa, herkkuja harvoin, ei sokerisia välipaloja ja hän liikkuu (luonnostaan) paljon. Liikkumiseen on mahdollisuudet ja itsekin liikun hänen kanssaan, kävellään joka paikkaan, mennään uimaan, luistelemaan, jne. Television edessä viihdytään harvoin.

esim. pyöreä tai vaikka ylipainoinen ei kuulosta samalla tavoin halventavalta kuin lihava. Lapseni käytti joskus pienenä myös täysin hyväntahtoisessa mielessä sanaa pulska.



Sanaa "lihava" nyt vain usein (vaikkei aivan aina) käytetään nimenomaan loukkaavassa tai halveksivassa mielessä. Eikä halventavan kielenkäytön opettaminen lapsille osoita kovin suurta sivistystä. Siksi.

ne ei kysy ikinä mistään omituisuuksista, esim lihavuudesta, humalaisista, isoista rastahiuksista, hassuista vatteista jne jne. mä en ole kommentoinut ulkoisia asioita tytöilleni muuten kun sanomalla että oottepa nättejä. silti nää jo alle 3 vuotiana kyllä tarkkailivat ihmisiä ja kyselivät kumallisia asioita.