Lue keskustelun säännöt.
Nousetteko vapaapäivänä molemmat kun lapset heräävät?
22.07.2012 |
Meillä mies vetkuttelee aina, mun pitäisi olla se joka nousee, antaa pienelle maitoa ja vaihtaa vaippaa jne. Vaadin ukon ylös, mutta vihaan sitä ettei tee asiaa oma-aloitteiseesti! Mielestäni reilua, että molemmat nousevat kun lapset herättävät aikaisin.
Kommentit (34)
Mies on luonnostaan aamuvirkku ja aina ensimmäisenä hereillä. Hän huolehtii isomman lapsen, ja minä nukun pitkään, koska tykkään siitä (usein olen tosin hereillä ja vaan nautin kun kukaan ei häiritse, saa ajatella omia ajatuksiaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikkeuksetta aikaisin. Mies ei herää vaikka pommi räjähtäisi vieressä, minä herään pienimpäänkin rapsahdukseen. Olen täysin valveilla, jos yritän häntä alkaa herätellä. Ihan sama minulle, nukun sitten joskus.
Ja jos kumpikaan ei nouse, minkä ikäiset lapset teillä on ja minkä ikäisestä asti ovat saaneet olla keskenään aamuisin?
Kyllä minusta on ihan ok, että toinen jää vielä nukkumaan, lomalla kun ollaan. Itse olen aamuvirkku ja nousen mieluusti aamulla aiemmin. Tykkään puuhastella aamulla rauhassa. Mutta saan myös jäädä nukkumaan, jos väsyttää, ja silloin mies herää lasten kanssa.
Toinen saattansilti nousta ja puolen tunnin päästä. Esim sitten taas eilenillalla tuli valvottua myöhään, mies nukkui aamulla mutta kävin herättämässä sen puoli kymmeneltä että mää tuun nyt nukkumaan. Nukuin sitten vielä yhteentoista ja nousin laittamaan lounasta pöytään. Tämmösiä aamuka ei soisi kauhean usein kun puoli päivää menee maleksiessa, lounaan jälkeen kun taapero menee nukkumaan niin tarkottaa että ennen klo 14 ei tehdä perheenä yhtikäs mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorotella tuossakin tietysti pitäisi. Seuraavalla kerralla käännät vaan kylkeä ja potkit äijän ylös vaippaa vaihtamaan.
Mihinkään vuorotteluun ei minulla ollut mahdollisuutta, yksinhuoltaja kun olin.
Ja tuosta lasten keskenään leikkimisestä minullekin tuli mieleen, että lapset saattavat saada päähänsä jotain vaarallistakin. Aikuisen valvonta jossain sivussa olisi tarpeen. Varovaisuus ei koskaan ole pahitteeksi, lapset ovat niin kerkiäväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen kanssa meillä oli viikonloppusin vuoroaamut.
Nyt isommalle menee töllön avaamaan se kummalla on aamulla kiireempi käydä vessassa :)
Ja 5v nukkuu jo välillä pidempään kuin me, silloin isä nälkäisempänä lähtee laittamaan aamupalaa ja mä jään laiskempana venyttelemään rauhassa.
Joskus kun lapsella oli käynyt yöllä ns. vesivahinko, saatettiin nousta molemmat: toinen kuivaa muksun toinen sängyn ja kaikki pääsee nopeammin takaisin peitonalle.
Mies ei nouse ikinä lasten kanssa ja jos nousee,menee nukkumaan loppupäiväksi kun mä oon noussu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä saan nukkua vielä vähän pidempään. Minä sitten toisaalta hoidan suurimman osan kotitöistäkin ja minulla on hektisempi työ. Mies on aamuvirkku, minä taas aamuntorkku :D
Minä heräsin heidän kanssaan seitsemän aikaan ja mies nukkui yhdeksään suunnileen. Ja sit mä menin takaisin nukkumaan pariksi tuntia.
N kun lapset ovat isoja, koululaisia, mies herää laittamaan aamupalaa ja minä en liikahdakaan ennen kymmentä viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taapero herättää ennen kuutta. Olisi kyllä ihan natsitouhu vaatia molemmat vanhemmat ylös siihen aikaan. Tekemään mitä? Tietysti vapaapäivinä vuorotellaan! Illalla jo päätetään, kumpi nousee, niin ei tule aamulla sanomista.
Lasten ollessa pienempiä vain toinen vanhemmista nousi ylös. Sai edes toinen nukkua aina vähän pitempään. Saahan sitä tietysti kurjuuden maksimoitua kun molemmat aamuvarhain hereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmia asiasta, kun taapero nukkui samassa huoneessa, ja jos se heräsi aikaisin, siis jos, teeskentelimme nukkuvamme. Siitä se sippasi vähän aikaa huudeltuaan.
Ollaan aamu-unisia koko perhe, ja pienempinäkin lapset nukkui yhdeksään. Sen jälkeen ne yleensä meni katsomaan aamutelkkarista lastenohjelmia/videota, ja jompi kumpi vanhemmista torkkui sohvalla, jos vielä väsytti.
Toinen sai vuorollaan nukkua.
tässä vaimo on loogisen epälooginen. Kun hän oli kotona lasten kanssa, minun piti herätä, koska hän oli muuten enemmän lasten kanssa. Kun minä olin kotona lasten kanssa, minun piti herätä koska hän käy töissä ja se on rankkaa. Nyt kun ollaan molemmat töissä, niin taas se olen minä joka herää. Tosin nyt sille ei enää ole mitään syytä - paitsi ehkä se, että lapset vaativat minut paikalle, koska he eivät enää ymmärrä, miksei isä tee aamupesuja/ anna aamupalaa, jos kerran on kotona.
Mies on luonnostaan aamuvirkku ja aina ensimmäisenä hereillä. Hän huolehtii isomman lapsen, ja minä nukun pitkään, koska tykkään siitä (usein olen tosin hereillä ja vaan nautin kun kukaan ei häiritse, saa ajatella omia ajatuksiaan.)
Aamuvirkku mies nousee ylös aamulla ja antaa minun nukkua niin pitkään kuin tarvitse lepoa.
ja mies nukkuu pitkään sunnuntaisin. Eli me vuorotellaan. Mutta josksu halutaan nosuta kummatkin aikasin ja syödä yhteinen aamupala jne. Meilä lapsi vielä niin pieni, ettei pärjäisi yksinään...
Miksi ihmeessä molempien pitäisi herätä? Pitämään seuraako sille toiselle vanhemmalle?
Meillä minä olen aina ollut se joka herää lasten kanssa aamulla koska olen aamuvirkku. Nykyisin tosin lapset voivat leikkiä itsekseenkin jonkin aikaa. Jos joskus vauva-aikaan mies heräsi ekana niin nukkui sitten loppupäivän minun herättyäni.
... laittamaan lapselle aamupalaa, vaihtamaan vaipaan, pukemaan jne., kun ollaan kumpikin kotona. Ei mene oikein eikä tasan ja välillä ottaa päähän, mutta enemmän vielä stressaisi miehen kiskominen sängystä ylös, kun se on niin aamu-uninen ja muutenkin aamuisin mörökölli. Itse tarvitsen jo aamulla kunnon ruoan, herään heti pienimpään risahdukseen tai kun kello soi, joten olen kai enemmän aamuihminen kuin mies.
No mun mielestä on reilua, että aamunukkumiskerroissa vuorotellaan. Kaikista reiluinta on se, että lapset ovat jo niin isoja, ettei tarvitse edes kylkeä kääntää kun he nousevat...